Pääsiäislukemiseni

Pääsiäisturtumus sai minut tarttumaan Turussa vanhempieni luona vieraillessani Heikki Turusen Simpauttajaan. Se sattui osumaan silmiini, kun pengoin kirjahyllyä.

En ole koskaan haikaillut itselleni mannermaisen bulevardi-intellektuellin mainetta, joten voin huoletta tunnustaa, että Turusen esikoinen piristi pääsiäistäni.

Simpauttaja on vitaalista proosaa, jossa on, se myönnettäköön, hallitsevana aromina rieskapaskanhajuinen maaseuturealismi. Mutta eipä ole suurta väliä raaka-aineilla. Kun kirja potkii, se potkii. Simpauttaja kipunoi etenkin puheen tasolla, repliikit vyöryvät päälle vastustamattomalla voimalla.

Sitä paitsi: ei Simpauttaja ole niin agraarisuomalainen viritelmä kuin kuvittelin. Sehän on asetelmiltaan ja jännitteiltään läpikotaisin kirjallinen, klassisista draamoista ammentava teos. Ja nimihenkilö on arkkityyppisimpiä maailmakirjallisuuden perushahmoja, joihin olen kotimaisessa proosassa törmännyt.

Kommentit
  1. 1

    sanoo

    Turunen luokitellaan realistiksi, ja silti Simpauttajan ja kivenpyörittäjän(muita en ole lukenut) henkilögalleria on mitä myyttisin.

  2. 2

    sanoo

    Minä olen lukenut vain tämän Simpauttajan.

    Mitä tulee henkilögallerian myyttisyyteen, olet oikeassa. Simpauttajassa realismi on aistittavissa vahvana aromina, mutta tekstin syvärakenteet ovat jotain muuta.

  3. 3

    sanoo

    Heikki Turunenhan on aliarvostetuimpia miesprosaistejamme. Simpauttaja, Kivenpyörittäjän kylä, Maan veri ja Maalainen iskevät kuin miljoona volttia, näin muutamia esimerkkejä mainitakseni! Uudemmasta tuotannosta esimerkiksi Seitsemän kurvin suora on hallittu ja verevä kokonaisuus.

    Dialogin kirjoittajana Turuselle ei hevin löyty vertaista, ja täysin ulkokirjallisena ansiona hänelle pitäisi myöntää joku palkinto murresanaston ja -ilmaisun tallettajana. Vähemmän ulkonaista on Turusen tapa kuvata se sellainen merkillinen elämisen tuska, ohikiitävän hetken välähdys katoavaisuudesta, minkä ainakin itse tunnistan hänen teksteistään usein.

    Jossain vaiheessa tuli luettua lähes kaikki Turuset, nyt ovat uusimmat kirjat jääneet huomiotta tai olen vain pikaisesti plaraillut ne läpi. Maan veren parissa meinasin kuitenkin lähiaikoina tuntumaa Turusen proosaan verestää.

    Onhan tämä hirveän epämuodikasta pitää Heikki Turusta hyvänä kirjailijana, mutta eipä se ole minua ennenkään estänyt…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *