Olen vähän Matti

Suomessa ei ole toista yhtä järkähtämätöntä hengen aristokraattia kuin Matti Klinge. Siksi häntä on vaikea sietää tässä egalitarismin joulumaassa.

Tavallisen rahvaan sekä television ja lehdistön vitsinikkareiden ja pakinoitsijanerojen mielestä Matti Klinge on aivan liiaksi mieltynyt arvonimiin, kunniamerkkeihin ja teitittelyyn. Matti Klingeen olisi helpompi suhtautua, jos hän keventäisi oppineisuuttaan ja lukeneisuuttaan kansanomaisilla, murteisilla sutkautuksilla (”Mie on Matti vaan”), viihtyisi vapaa-ajallaan räikeissä lenkkeilykamppeissa, ilmoittaisi lempiruuakseen läskisoosin ja perunamuusin eikä vastaisi Helsingin Sanomien toimittajan kysymykseen jalkapallon MM-finaalista: ”En tiedä mistä puhutte”.

Edellisestä merkinnästäni voisi päätellä: a) etten hirveästi arvosta rahvasta ja rahvaan kirjallista makua (vaikka oikeasti tarkoitukseni olikin ilmaista inhoni Ilta-Sanomien kirjallisuusliitteen tapaan mielistelevästi myötäillä oletettua rahvaan kirjallista makua, tulla ns. ”lähelle tavallista lukijaa”) ja b) että kärsin siitä, etten ole elitismissäni täysin kusipäinen vaan ainoastaan puoliksi kusipäinen.

Tulinkin miettineeksi, olisiko olemassa luotettavaa testiä sen mittaamiseen, kuinka etäällä loppujen lopuksi olen Matti Klingen edustamasta tinkimättömän elitistisestä hengenmaisemasta. Hyvä mittauskonsti löytyi, kuinka ollakaan, internetistä. Täällä J.P. Roos ansiokkaasti listaa Matti Klingen inhon ja mieltymyksen aiheet. Ei muuta kuin testiä tekemään!

Inhokeiden osalta olen 57-prosenttisesti Matti Klingen linjoilla. Minäkin inhoan oikeassaolijoita, Yhdysvaltoja (tietyin varauksin), englanninkielen ylivaltaa, etnisyyden korostamista, järjen ylivaltaa, suomalaisia aikakauslehtiä (tietyin varauksin), 70-luvun kaupunkirakentamista, Tiede & Edistyksen nimeä ja optiomiljonäärejä. En kuitenkaan voi sanoa inhoavani esimerkiksi pelkkiä etunimiä puhuttelumuotona, kilpaurheilua kaikissa muodoissaan tai Helsingin Sanomia.

Entäpä mieltymyksen aiheet? Niissä olen 54-prosenttisesti kuin Matti Klinge.

Johtopäätös? Minulla on todellakin pää vain puoliksi täynnä kusta, kuten edellisessä merkinnässäni ounastelin. Mutta hyvä, että kusta on sentään hieman yli puolet eli 54-57 prosenttia!

Kommentit
  1. 1

    sanoo

    Hyvinhän se kefaalinen nestetesti sitten meni, gallup-kielellä ilmaistuna tulos oli jotakuinkin lähellä jakautumaa ”fifty-sixty” (kuten prof. emerituksen etunimikaima [sallittaneen etunimen käyttö tässä] Matti tunnetusti on asian ilmaissut, vaikkei professori olekaan).

  2. 2

    sanoo

    Ei sun päässä oo yhtään kusta. Oot kiltti. Se on hyvä asia. Et oo ees ilkee. Käytöstavatkin hyvät. Siedät eriäviä mielipiteitä. Jaksat kuunnella kaikenlaisia de facto kusipäitä. Vastustan sitä, että olisit ureakefaalinen. Olen usein ihmetellyt, miten jaksatkin kaltaisiani kommentoijia. Näsäviisaita. Olit se mukava poika koulunpihalla, joka ei huudellut tytöille hävyttömyyksiä.

  3. 3

    sanoo

    Kyllähän konsensusnäkyksen mukaan elitismiin taipuvainen on aina kusipää. Vaikka olisi niitä käytöstapojakin.

    Uskon sen, minkä niin monet ovat kertoneet.

  4. 5

    sanoo

    Teidät erottaa se, että Matti ei koskaan laske pieruja. Ei edes ennen uutta kirjaa loiventaakseen sen vastaanottoa.

  5. 7

    Anonymous sanoo

    Raha on korvannut humanisti-matit vulgääriekonomisteilla. Heitä tulee ikävä!

    Hurahtanut Timo Soini kirjoittaa New Yorkin ja Lontoon lehtiin toiveitaan päästä järjestelemään romahduksen jälkeistä Eurooppaa, yhdessä haamukirjoittajansa kanssa. Ihan kylmää.

  6. 8

    Jussi Keinonen sanoo

    Inhokit-samankaltaisuusprosenttini nolla. Oui-samankaltaisuusprosentti 15.

    Flaneeraan tuonne päin.

  7. 9

    Anonymous sanoo

    Matti Klinge: seurakuntanuorten ja partiolaisten suosikki, tohtori Laura Kolben tutor.

    Laura Kolbe: toimi aiemmin ”ylitarkastajan” lähettämänä Eeva Ahtisaaren (sd)hovineitinä, nyttemmin keskustapuolueeseen (ent. maalaisliitto) osoitettu hesalainen kulttuurivaikuttaja.

  8. 10

    Kamunen sanoo

    Jos olisin Matti Klinge tai edes Laura Kolbe, niin pitäisin tänään puheen heidän arvostamallaan tavalla:

    Sota pimeyttä ja talvea vastaan on pian voitettu! Lumisodan maineikkaat miehet, urhoolliset lapiosotilaat! Uusi päivä on koittanut. Helsinki nousee, riveissänne marssivat sen omat puhdistuspataljoonat.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *