Olen vähän Matti

Suomessa ei ole toista yhtä järkähtämätöntä hengen aristokraattia kuin Matti Klinge. Siksi häntä on vaikea sietää tässä egalitarismin joulumaassa.

Tavallisen rahvaan sekä television ja lehdistön vitsinikkareiden ja pakinoitsijanerojen mielestä Matti Klinge on aivan liiaksi mieltynyt arvonimiin, kunniamerkkeihin ja teitittelyyn. Matti Klingeen olisi helpompi suhtautua, jos hän keventäisi oppineisuuttaan ja lukeneisuuttaan kansanomaisilla, murteisilla sutkautuksilla (“Mie on Matti vaan”), viihtyisi vapaa-ajallaan räikeissä lenkkeilykamppeissa, ilmoittaisi lempiruuakseen läskisoosin ja perunamuusin eikä vastaisi Helsingin Sanomien toimittajan kysymykseen jalkapallon MM-finaalista: “En tiedä mistä puhutte”.

Edellisestä merkinnästäni voisi päätellä: a) etten hirveästi arvosta rahvasta ja rahvaan kirjallista makua (vaikka oikeasti tarkoitukseni olikin ilmaista inhoni Ilta-Sanomien kirjallisuusliitteen tapaan mielistelevästi myötäillä oletettua rahvaan kirjallista makua, tulla ns. “lähelle tavallista lukijaa”) ja b) että kärsin siitä, etten ole elitismissäni täysin kusipäinen vaan ainoastaan puoliksi kusipäinen.

Tulinkin miettineeksi, olisiko olemassa luotettavaa testiä sen mittaamiseen, kuinka etäällä loppujen lopuksi olen Matti Klingen edustamasta tinkimättömän elitistisestä hengenmaisemasta. Hyvä mittauskonsti löytyi, kuinka ollakaan, internetistä. Täällä J.P. Roos ansiokkaasti listaa Matti Klingen inhon ja mieltymyksen aiheet. Ei muuta kuin testiä tekemään!

Inhokeiden osalta olen 57-prosenttisesti Matti Klingen linjoilla. Minäkin inhoan oikeassaolijoita, Yhdysvaltoja (tietyin varauksin), englanninkielen ylivaltaa, etnisyyden korostamista, järjen ylivaltaa, suomalaisia aikakauslehtiä (tietyin varauksin), 70-luvun kaupunkirakentamista, Tiede & Edistyksen nimeä ja optiomiljonäärejä. En kuitenkaan voi sanoa inhoavani esimerkiksi pelkkiä etunimiä puhuttelumuotona, kilpaurheilua kaikissa muodoissaan tai Helsingin Sanomia.

Entäpä mieltymyksen aiheet? Niissä olen 54-prosenttisesti kuin Matti Klinge.

Johtopäätös? Minulla on todellakin pää vain puoliksi täynnä kusta, kuten edellisessä merkinnässäni ounastelin. Mutta hyvä, että kusta on sentään hieman yli puolet eli 54-57 prosenttia!

Kommentit (10)
  1. Hyvinhän se kefaalinen nestetesti sitten meni, gallup-kielellä ilmaistuna tulos oli jotakuinkin lähellä jakautumaa “fifty-sixty” (kuten prof. emerituksen etunimikaima [sallittaneen etunimen käyttö tässä] Matti tunnetusti on asian ilmaissut, vaikkei professori olekaan).

  2. Ei sun päässä oo yhtään kusta. Oot kiltti. Se on hyvä asia. Et oo ees ilkee. Käytöstavatkin hyvät. Siedät eriäviä mielipiteitä. Jaksat kuunnella kaikenlaisia de facto kusipäitä. Vastustan sitä, että olisit ureakefaalinen. Olen usein ihmetellyt, miten jaksatkin kaltaisiani kommentoijia. Näsäviisaita. Olit se mukava poika koulunpihalla, joka ei huudellut tytöille hävyttömyyksiä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *