Oikeistolainen kirjallisuus

HS etsi Suomesta oikeistolaista kirjailijaa ja löysi Tuomas Vimman. Olen kuullut eräiden tuttujen, puolituttujen ja tuntemattomienkin luonnehtivan Vimmaa maamme turhimmaksi kirjailijaksi. En tunne hirmuista tarvetta väittää vastaan.

Ruotsissa keskusteltiin parisen vuotta sitten siitä, miksi vasemmistolaisuudesta tai ainakin perinteisistä vasemmistolaisista arvolähtökohdista kumpuava kirjallisuus mielletään automaattisesti “yhteiskunnalliseksi kirjallisuudeksi”. En seurannut keskustelua kovinkaan tarkasti, joten en muista siitä paljon enempää kuin että sellainen käytiin.

Minkälaista voisi olla oikeistolainen “yhteiskunnallinen” kirjallisuus? Sitäkö, että toimitaan HS:n toimittajan Esa Mäkisen reseptin mukaisesti: kirjoitetaan romaani, jossa puolustetaan vapaita markkinavoimia ja korostetaan valtiollisen ohjauksen turmiollisuutta?

En olisi kiinnostunut tuollaista romaania lukemaan. Enkä taatusti seuraisi henkeäni pidätellen sen avaamaa “keskustelua”.

Michel Houellebecqin Mahdollisen saaren päähenkilö Daniel esittää toisenlaisen näkökulman. Hänen mielestään vasemmisto on menettänyt tyystin poliittisen mielikuvituksensa ja aloitekykynsä, jäljellä on enää dogmaattinen antirasismi, joka toisin ilmaistuna tarkoittaa valkoiseen mieheen kohdistuvaa rasismia.

Toisessa Houellebecqin romaanissa Alkeishiukkaset omegauroksen perikuva Bruno pohtii liittymistä äärioikeistolaiseen Front nationaliin. Pohdinnan tasolle se kuitenkin jää, sillä Bruno kysyy sangen perustellusti “mitä ideaa siinä on että syö hapankaalia kusipäiden kanssa?”

“Minun oli säilytettävä ´vasemmistohumanistin´ leimani, se oli ainoa mahdollisuuteni saada naista, tiesin sen kokemuksesta.”

Olisiko niin, että Brunon tavoin monelle muullekin kulttuurityöläiselle vasemmistolaisuus edustaa pikemminkin ritualistista kuin vakaumuksellista roolia, jonka taustalla kukkii itsekäs opportunismi.

Itse ajattelen niin, että koko oikeisto-vasemmisto-asetelma on ilmaus sellaisesta poliittisesta mielikuvituksesta, joka ei ankkuroidu kovinkaan vahvasti nykypäivän maailmaan. Minä ainakin löydän itseni asiakysymyksestä riippuen milloin miltäkin poliittiselta laidalta, ja vielä useammin kokonaan näiden laitojen ulkopuolelta.

Kommentit (15)
  1. Karo Hämäläinen
    23.9.2007, 18:00

    Jos kirjoittaisi artikkelissa kuvatun kaltaisen romaanin, se luettaisiin parodiana.

  2. Tommi Melender
    23.9.2007, 18:08

    Joo, minäkin lukisin.

    Kohtuullisen naurettava ajatus, että joku kirjoittaisi romaanin noista lähtökohdista.

    Täsmälleen yhtä naurettava ajatus kuin vaikkapa sellainen romaani, joka ottaisi tehtäväkseen todistella keynesiläisen finanssipolitiikan siunauksellisuuden monetaristiseen talouspolitiikkaan nähden.

    Elämä on toisaalla. Kirjallisuus myös.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *