Nyt kehun ihmisiä!

”Kehu nainen päivässä!” Näin lausui minulle eräs kunnon kokoomuslaisen kotikasvatuksen saanut henkilö. Taisi olla puhe siitä, mitä tavallinen veronmaksaja voi tehdä sukupuolten välisen tasa-arvon edistämiseksi.

Jos totta puhun, tuollaiset kehumiskampanjat herättävät minussa samanlaisia tuntemuksia kuin yhteislaulu, nauruterapia tai tulevan eurovaaliehdokkaan Jutta Urpilaisen hengennostatuspuheet. Eli lähinnä myötähäpeää.

Siltikin, aion nyt kehua naista. Rehellisesti ja estottomasti. Jääköön itsekunkin päätettäväksi, onnistunko tällä manööverillä kantamaan oman kulttuuripessimistin korteni sukupuolten välisen tasa-arvon kauniiseen kekoon.

Asia nimittäin on niin, että kuuntelen lähes joka aamu Ylen Aikaista, ja mitä enemmän sitä kuuntelen, sitä enemmän arvostan ja ihailen aamureportteri Outi Pukkilaa. Älkääkä nyt herran tähden kuvitelko, että pilailen tai harrastan ironiaa (yritän olla ainakin vuoden harrastamatta ironiaa kunnioituksesta viime perjantaina kuollutta mestaria David Foster Wallacea kohtaan. Hän nimittäin kehotti kirjailijoita etsimään parempia tyylikeinoja ja ottamaan emotionaalista riskiä).

Arvostusta ja ihailua minussa herättää Outi Pukkilan käsittämätön ammattitaito, työteliäisyys ja kyky olla kuulijoilleen läsnä (tai kuulijalleen, puhun nyt tietysti itsestäni; vain keskinkertainen kirjallisuuskriitikko voi olla niin typerä, että puhuu lukijoista, kun tarkoittaa itseään). Outi Pukkila on joka aamu siellä, missä tapahtuu kaupunkilaisten kannalta tärkeitä, merkityksellisiä tai inhimillisesti koskettavia asioita. Miten hän jaksaa olla aina liikkeellä? Mistä hän löytää sammumattoman työtarmonsa? Miten hän osaa niin ihailtavalla tavalla asettua samalle aaltopituudelle haasteltaviensa kanssa, olivatpa he professoreita, duunareita tai asunnottomia?

Olen oppinut Outi Pukkilalta ainakin sen, että rautaista ammattilaista ei tunnista satunnaisista huippusuorituksista vaan horjumattoman vahvasta perustyöstä. Kuulijalle (siis minulle) ei tule Outi Pukkilaa kuunnellessa ikinä kiusaantunutta oloa, saati hiipivää pelkoa siitä että aamureportteri kohta jotenkin töpeksii. Aina tietää saavansa nauttia laadukkaasta radioraportoinnista.

Ja toki, toki: Outi Pukkilan eloisa, sointuva ja lämmin ääni (ja sanoisin vielä äidillinen, jos uskaltaisin) saa alkavan päivän tuntumaan aina aloittamisen arvoiselta.

Aika ajoin tuntuu jopa siltä, että Outi Pukkila saa minut tuntemaan suurempaa kiintymystä koko ihmiskuntaa kohtaan. Me emme voi olla tyystin pahoja ja viheliäisiä, kun meillä on tällaisia aamureporttereita.

Outi Pukkila, vilpittömät kiitokset uskolliselta kuulijaltasi!

P.S.

Tasa-arvon nimissä kehun vielä miestäkin. Suomen Kuvalehdessä Karri Kokko esittää lyhyen mutta ytimekkään kunnianosoituksen David Foster Wallacelle. BB-uutisoinnin erikoisosaaja Lime.24 ei siis ole Suomen ainoa tiedotusväline, joka on noteerannut Infinte Jestin kirjoittajan traagisen poismenon. Kiitokset Karri Kokko, uskolliselta lukijaltasi!
Kommentit
  1. 1

    uskollinen kommentoija (milloin anonyymi, milloin mikäkin) sanoo

    Tasa-arvohan on erityisen ajankohtainen tänään ihan näin kulttuuripessimistisen blogin kulttuuripessimistisen lukijan näkökulmasta: lasikuution lehti uutisoi, että A. Stubbin kokoamaa Suomen brändäyskomppaniaa yritetään kampittaa epätasa-arvosta, miehiä kun on mukana reilusti enemmän.

    Ja millaisia miehiä, voisi huudahtaa. Sen verran mitä koko hankkeesta ja porukan koostumuksesta on saanut selkoa, ajattelen, että mikään porsaanreikä ei ole liian vähäpätöinen, jotta tuolle projektille saataisiin kapuloita rattaisiin…

    ***

    No, menikö tämä nyt pikkunäppäröinniksi oikeasti tärkeän asian eli tasa-arvon kustannuksella? Hmm, koetan ottaa onkeeni bloggaajan kunnianhimoisesta kunnianosoituksesta D. F. Wallacea kohtaan (ja tutustua niihin kirjoihin!).

  2. 2

    sanoo

    Eli tuo Suomi brändi -toimikunta ei ollutkaan vitsi! Minä ihan kuvittelin niin. Ja nauroin oikein kovasti. Listallahan oli mm. ”urheilija Aki Riihilahti”. Ja tietysti puheenjohtajana iso herra Shellistä.

    No, onhan tämä tiedetty: se (you know what) on mahdotonta, hyö tekkööt sen itte.

  3. 3

    sanoo

    Kiitos, mutta päähenkilö tässä on tietenkin DFW. Kolmeensataan merkkiin ei paljon mahdu, kun pitää esitellä elämä ja teokset, kertoa häntä koskeva uutinen ja perustella nosto muutenkin kuin sanomalla, että raju kirjailija. Tässä kohtaa Time tuli onneksi avukseni. Mutta toivotaan, että saamme häntä suomeksi myös kirjan mitassa.

  4. 4

    sanoo

    Karri, ymmärrän kyllä omakohtaisten kokemusteni perusteella nuo rajatun merkkimäärän ja ”uutiskärjen” tuomat reunaehdot. Silti: takuuvarmaa perustyötä!

    Kun nyt vertaa vaikkapa tuohon Lime24:ään, joka kertoi uutisessaan näin: ”Kirjailija David Foster Wallace on menehtynyt itsemurhan seuraksena vain 46 vuoden iässä.”

    Onhan tuossa Lime24 kömpelössä ja peräti tahattoman koomisessa muotoilussa (kirjoitusvirheineen) oma mustan huumorin ulottuvuutensa. Nimittäin kun muistamme että DFW oli melkoinen kielipoliisi ja kertoi avoimesti rakkaussuhteestaan sanakirjaansa.

  5. 5

    Leena sanoo

    Se on ihanaa kun keski-ikäinen mies haltioituu, jatka sinä samaan tahtiin vaan. Itse pystyn aamuisin kuuntelemaan vain ykkösaamua; ei kimakoita naisääniä, ei tekopirteyttä, ei puhe &musiikki-yhdistelmää. Joskus naurattaakin ja se on aamulla saavutus. Muistan vieläkin kun ykkösaamun toimittaja sai kuntaministeri Mannisen konseptit täysin sekaisin vertaamalla tätä sitkeydessä Molotoviin. Taikasana oli rautaperse ja tyhjänpäiväinen jargon loppui sillä erää siihen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *