Normie

“Norman Mailer yritti vakuuttaa feministejä siitä, ettei hän ollut raivoisa seksisti (mitä hän kyllä oli) ja väittää kiivaasti olevansa suuri filosofi (mitä hän ei ollut). Mailerille ei koskaan riittänyt olla erinomainen romaanikirjailija tai uraauurtava journalisti.”

Näin kirjoittaa Kevin Frazier uudessa Kirjailija-lehdessä, ja osuu mielestäni oikeaan. Samankaltaisia huomioita voisi esittää monesta muustakin kirjailijasta, useimmiten miespuolisesta. Läheskään kaikille ei riitä pelkkä kirjailijuus siinä vaiheessa, kun kunniaa ja mainetta kertyy yli tietyn mitan.

Läntisessä maailmassa kirjailijoita tai runoilijoita ei vangita, vainota, kiduteta tai murhata – unohdan nyt tarkoituksella Salman Rushdien ja fatwat, jotka tulevat kulttuuripiirimme ulkopuolelta. Ei ole sankarillista tai hohdokasta olla kirjailija tai runoilija.
Wislawa Szymborska kirjoitti, ettei ole koskaan tavannut ketään joka olisi kantanut runoilijan titteliä yhtä ylpeänä kuin Josef Brodsky. Tähän Brodskyllä oli syynsä: neuvostoviranomaiset leimasivat hänet parasiitiksi ja tuomitsivat sisäiseen karkotukseen, koska hänellä ei ollut esittää “todisteita” runoilijuudestaan.

Olisiko Brodsky mankunut Mailerin tavoin tunnustusta kaikesta muustakin kuin runoilijuudestaan, jos olisi elänyt sellaisen elämän, josta syntyy amerikkalainen (mestari)kirjailija?

P.S.

Luen parhaillaan Mailerin viimeistä romaania Adolfin linna. En pidä siitä, lukeminen on työlästä ja takkuisaa. Kuitenkaan en voi jättää kirjaa kesken: sen loppuun lukeminen on viimeinen kunnianosoitukseni Alastomien ja kuolleiden ja Porton haamun kirjoittajalle. Lepää rauhassa.
Kommentit (0)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *