Nobelistin lohtu

Onneksi ruotsalainenkin on vielä mahdollista palkita kirjallisuuden Nobel-palkinnolla. On tärkeää, että myös ansioituneet eivätkä pelkästään ansioituneet ja sopivat voivat voittaa maailman tärkeimmän kirjallisuuspalkinnon.

Tomas Tranströmerin palkitseminen sai minut iloiselle mielelle. Hän on yksi niistä, joiden vuoksi aloin lukioikäisenä lukea runoja ja myöhemmin kirjoittaakin niitä. Enää en runoja kirjoita, mutta yhä luen Tranströmeriä.

Eräs hänen runoistaan on minulle niin sanotusti lohturuno. Se ei ole hänen parhaitaan, mutta minulle se on erityinen ja omakohtainen. Lainaan sen tähän (käännös on Caj Westerbergin, ja sisältyy kokoelmaan Kootut runot 1954-2000):

Pääoman rakennukset, tappajamehiläisten pesät, hunajaa harvoille.
Siellä hän palveli. Mutta pimeässä tunnelissa hän levitti siipensä
ja lensi, kun kukaan ei nähnyt. Hänen oli pakko elää elämänsä
         uudelleen.

Tuo runo on minulle lohturuno, koska se kertoo minulle omasta elämästäni, sen ristipaineista, ristiriidoista, paradokseista. Siviilityössäni taloustoimittajana joudun vaeltamaan “pääoman rakennusten” keskellä eikä se ole se ympäristö, joka on minulle läheisin ja mielekkäin. Yöt ja illat ovat sitten se “pimeä tunneli”, jossa voin levittää siipeni ja lentää kenenkään näkemättä. Tässä tapauksessa siipien levittäminen tarkoittaa siviilityön vastapainoa, elämäntyötä. Siis kirjallisuutta, sen lukemista ja kirjoittamista.

Tranströmerkin on muuten ansainnut suuren osan elämästään elantonsa muulla tavoin kuin kirjallisuutta tekemällä. Hän on koulutukseltaan psykologi ja toimi vuosikymmenet tässä ammatissa auttaen mm. nuorisorikollisia, narkomaaneja ja huono-osaisia.

Kommentit (8)
  1. Todellakin meni oikeaan osoitteeseen. Mitä ilmeisemmin Nobel on myös lyhyiden ja keskipituisten tavoitettavissa.

    Ihmettelen suuresti miten vain muutamassa tunnissa netti täyttyy kaunaisista ja täydellisen tietämättömistä kommenteista. Olen selvästi yliarvioinut suomalaisten sivistystason ja kyvyn käyttäytyä.

    Mutta noista ensitapaamisistasi TT:n kanssa: Koska tuolloin suomennoksia oli vielä harvakseltaan, sopiiko otaksua että olet lukenut runot ruotsiksi ja/tai englanniksi? Jos näin, miltä erikieliset versiot sinusta vaikuttavat toisiinsa nähden?

  2. Tommi Melender
    6.10.2011, 21:19

    “sopiiko otaksua että olet lukenut runot ruotsiksi ja/tai englanniksi?”

    Luin Tranströmeriä ruotsiksi. Ostin eräällä Ruotsin-reissulla valikoimat Tranströmeriä ja Sonnevia, en oikein muista miten osasin ostaa heidän kokoelmansa (Sonnevin olin todennäköisesti saanut selville Saarikoskea lukemalla). Yritin Sonnevia jopa itse suomennella, heh. Kyllä jotain suomennoksiakin Tranströmeriltä oli lehdissä ja muistaakseni antologioissa, ja sitten 90-luvun alussahan tuli suomennoskokoelmakin, Eläville ja kuolleille.

    Englanniksi en ole Tranströmeriä lukenut kuin joitain yksittäisiä runoja, joten kielten välinen käännösvertailu on vaikeaa. Westerbergin suomennokset taas ovat ihan peruslaadukkaita (Kootut runot siis), mutta olen minä kyllä omaan kirjaani tehnyt joitakin “korjauksia” tai “muutoksia”. Joko niin että luen mielessäni tavanmukaisesti jotkin tietyt säkeet toisella tavalla kuin Westerberg on ne kääntänyt tai pariin paikkaan olen raapustanut marginaalin omat versioni.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *