Nobelistin lohtu

Onneksi ruotsalainenkin on vielä mahdollista palkita kirjallisuuden Nobel-palkinnolla. On tärkeää, että myös ansioituneet eivätkä pelkästään ansioituneet ja sopivat voivat voittaa maailman tärkeimmän kirjallisuuspalkinnon.

Tomas Tranströmerin palkitseminen sai minut iloiselle mielelle. Hän on yksi niistä, joiden vuoksi aloin lukioikäisenä lukea runoja ja myöhemmin kirjoittaakin niitä. Enää en runoja kirjoita, mutta yhä luen Tranströmeriä.

Eräs hänen runoistaan on minulle niin sanotusti lohturuno. Se ei ole hänen parhaitaan, mutta minulle se on erityinen ja omakohtainen. Lainaan sen tähän (käännös on Caj Westerbergin, ja sisältyy kokoelmaan Kootut runot 1954-2000):

Pääoman rakennukset, tappajamehiläisten pesät, hunajaa harvoille.
Siellä hän palveli. Mutta pimeässä tunnelissa hän levitti siipensä
ja lensi, kun kukaan ei nähnyt. Hänen oli pakko elää elämänsä
         uudelleen.

Tuo runo on minulle lohturuno, koska se kertoo minulle omasta elämästäni, sen ristipaineista, ristiriidoista, paradokseista. Siviilityössäni taloustoimittajana joudun vaeltamaan ”pääoman rakennusten” keskellä eikä se ole se ympäristö, joka on minulle läheisin ja mielekkäin. Yöt ja illat ovat sitten se ”pimeä tunneli”, jossa voin levittää siipeni ja lentää kenenkään näkemättä. Tässä tapauksessa siipien levittäminen tarkoittaa siviilityön vastapainoa, elämäntyötä. Siis kirjallisuutta, sen lukemista ja kirjoittamista.

Tranströmerkin on muuten ansainnut suuren osan elämästään elantonsa muulla tavoin kuin kirjallisuutta tekemällä. Hän on koulutukseltaan psykologi ja toimi vuosikymmenet tässä ammatissa auttaen mm. nuorisorikollisia, narkomaaneja ja huono-osaisia.

Kommentit
  1. 1

    sanoo

    Todellakin meni oikeaan osoitteeseen. Mitä ilmeisemmin Nobel on myös lyhyiden ja keskipituisten tavoitettavissa.

    Ihmettelen suuresti miten vain muutamassa tunnissa netti täyttyy kaunaisista ja täydellisen tietämättömistä kommenteista. Olen selvästi yliarvioinut suomalaisten sivistystason ja kyvyn käyttäytyä.

    Mutta noista ensitapaamisistasi TT:n kanssa: Koska tuolloin suomennoksia oli vielä harvakseltaan, sopiiko otaksua että olet lukenut runot ruotsiksi ja/tai englanniksi? Jos näin, miltä erikieliset versiot sinusta vaikuttavat toisiinsa nähden?

  2. 2

    sanoo

    ”sopiiko otaksua että olet lukenut runot ruotsiksi ja/tai englanniksi?”

    Luin Tranströmeriä ruotsiksi. Ostin eräällä Ruotsin-reissulla valikoimat Tranströmeriä ja Sonnevia, en oikein muista miten osasin ostaa heidän kokoelmansa (Sonnevin olin todennäköisesti saanut selville Saarikoskea lukemalla). Yritin Sonnevia jopa itse suomennella, heh. Kyllä jotain suomennoksiakin Tranströmeriltä oli lehdissä ja muistaakseni antologioissa, ja sitten 90-luvun alussahan tuli suomennoskokoelmakin, Eläville ja kuolleille.

    Englanniksi en ole Tranströmeriä lukenut kuin joitain yksittäisiä runoja, joten kielten välinen käännösvertailu on vaikeaa. Westerbergin suomennokset taas ovat ihan peruslaadukkaita (Kootut runot siis), mutta olen minä kyllä omaan kirjaani tehnyt joitakin ”korjauksia” tai ”muutoksia”. Joko niin että luen mielessäni tavanmukaisesti jotkin tietyt säkeet toisella tavalla kuin Westerberg on ne kääntänyt tai pariin paikkaan olen raapustanut marginaalin omat versioni.

  3. 3

    sanoo

    …niin ja tietysti Eeva-Liisa Mannerin Kuolleet vedet -kokoelmassa on yksi osasto Tranströmer-käännöksiä. Se taisikin olla ensitapaamiseni Tranströmerin kanssa. Näin ne asiat muistuvat mieleen kun rupeaa muistelemaan…

  4. 4

    Anonymous sanoo

    Tänäiltana Teemu Selänne luistelee Hjalliksen halliin.
    Väkijoukko hurraa. Eilispäivänä Trans- jotakin sai
    Nobelin. Poikkeuksiako kumpainenkin ?

    Ehkä edellisessä puhkesi kasvuhormoonilähde ihan vain
    poliopiikistä. Komplikaatio. Ihan kuten lintuflunssa-ainehippu
    vaivutti jotkut narkolepsiaan. Milläs tämän runoilijan selittäisi ?

    Kysyisikö Minna Joenniemeltä,Jukka Virtaselta. Heiltä
    sain hyppysiini matkalippu Runon. Luin tänään runoraadin
    oivallusvivutuksen vahvistamana tämän Trans-jotakin
    runon Myrsky Hesarista. Outofiilis minulla, taisin tajuta.
    Ja vielä sitäkin mitä Jukka Petäjä sanoi. Ja tärkeimmän
    hän sanoi eka lauseessa: ” Itsevalaisevat kielikuvat ,jotka
    avaavat väylän toiseen todellisuuteen.” Siis minnekä.
    Trans-biologiankirjan, trans-tiimarin,trans-arjenmatalan.
    Trans-laumasieluisuuteni. Trans-establismentin
    tosielitismiin,osaani armoitettuna jumalankuvana tahi muuten vain uneksijana.

    Heti tuossa Hesarin runossa ” Äkkiä kulkijan kohtaa täällä
    vanha jättiläistammi, kuin kivettynyt hirvi.” Ja niin se väylä
    alkaa imeä. Että jos mitä jännää noissa on, se ei ole laboratoriotermejä eikä vaakalukemia. Jos niissä jotain
    jännää on, se on minun itseni ounastelemaa ja itseni
    kummastelusta syntyvää. Ei tammea ei hirveä. Enintään tammen/hirven/minun yhteisvärinää. Voihan tammenterhoja syödä,kanssasikanikin syö ja hirveä ampua,kaveritkin käyvät metsällä. Mutta minun ei ole aistiin rajautuminen.

    Transnäkyvä on ihmisen pesä. Kuinka hovirunoilijat valehtelevatkaan. Kuinka totuus säilyy rokotteiden evoluutiota paeten. Ja sitten joku runoraati valaisee
    aavistuksen tien, ennen mykkä lause nousee viittamerkiksi.
    Brutaali kyltti Pelastustie tai palokunnan hyökkäysväylä
    herauttaa hyväkauno kulttuurihimon suuhun. Reborn
    sanoo yksi protestantti, herännyt sanoo Paavo Ruotsalainen.

    Ymmärrän mistä he puhuvat, ymmärrän että puhe on terroriteosta. Siksi runo salataan. Helppoa se hentoääninen ja trans-näkyä onkin lakeijoilta kätkeä.
    Minulle oli vain marssi Marseljeesi tai Sotilaspoika. Yleinen väenotto,elokellottelu onnessa: ei-hyljeksitty joukkokokoontumisten sotu-yksikkö. Potta/pulpetti -istuja.

    Ja sitten Jukka Petäjä noukkii ” jokainen ongelma huutaa
    omaa kieltään ” . Lause vie tihutyöhön. Se on trans-oppikirja,
    se on trans-virastostandardin. Se on kuin ainutkertaisuudestaan pauhaava Vapahtaja. Sitä vaativa. Sen ottava. Selkänsä kääntävä,laumasta pois karkoittava.

    Olin eilen Maximissa National Theatren suorassa esityksessä klo 21.00 piletti 22 €. Esitys oli hyörintää ja
    ja tuttua kokkapuhetta. Yksi joukosta havahtui että there must be something moore. Ja sitten kahleisiinsa, =työtoverit,
    raivostuneena riehahtaa terrori-iskuun duunipaikalla.

    Vahinko jää olemattomaksi. Mutta miksi tämä esitys ?
    Brittien kansallisen yleisö, puuduttavakin esitys 50-luvulta,
    ”ongelmat” pumpulissa,hipaistuina, monasti koluttuina.
    Ja se Yksi repesi. Hän oli rampin väärällä puolella ! Hänen
    paikkansa ei olisikaan Kitchenissä (kir.Arnold Wesker),
    vaan Salin puolella,meidän keskuudesamme. Hullusti käy
    elleivät parhaat saa ominta ja erityistänsä toteuttaa.
    Sitä performanssi yleisö+teatterilaiset jankutti. Tärkeä
    muistutus sielukkuudestaan vakuuttuneille ; runohyllyillä
    kuin myös teatterien lämpiöissähän sellaisia tapaa -siis Lontoossa.

    Niin ja Runoraadissa joskus, ja Hesarissakin väliin. Vähäkin
    ruokii kun kama on näin tuhtia ja tuntuvaa kuin käsi lapionkahvassa. Ja jos mistään,niin siitä kynänvarteen.
    Outo tunne meikäläisellä. Eka kertaa tässä blogissa. Eka kertaan luin nimen Tomas Transtömer. Silti snaijailen mille tiimarille ja hjallille olisi selkänsä kääntämien, jotta repäytyisi
    kulkemaan ”vainukoirana totuuden jälkiä”. Outoja ovat
    ihmisen potentiaalit,rääpäleenkin.
    Jukka Sjöstedt

  5. 5

    Jaska sanoo

    En osaa sanoa oikeasta Nobel-osoitteesta mitään, mutta tuntuu hyvältä lukea, että ei ole yksin arjen kanssa, jossa yhdistyvät ”pakollinen” itsensä palkkatöissä elättäminen ja työn jälkeen alkava aito kiinnostus esimerkiksi kirjallisuutta ja filosofiaa kohtaan, siis lukeminen ja taloudellisesta pakosta vetäytyminen. Uusi minulle tuntematon nobelisti ainakin minun kohdallani saa sieluni nyökyttämään päätään…siis oikea osoite.

  6. 6

    Anonymous sanoo

    Tranströmer oli paras mahdollinen osoite Nobelille, ainakin Euroopassa. Todella maaginen kirjoittaja.

    Vesa

  7. 8

    Anonymous sanoo

    No joo, luultavasti Aase Berg sanoisi aivan samaa Rilkestä. Tranströmer on klassikko kirjoittamisensa vuoksi. Jos Berg tavaisi hieman tarkemmin vaikka För levande och döda -teoksen, hän voisi kenties tajuta, että metatason tvistit eivät nyt pure; vaikka ymmärrän Bergin lähtökohtia, ovat Tranströmerin säkeet kuitenkin valovuoden päässä näistä tuosta narsistisesta puheesta. Heräsi kuitenkin kiinnostus tsekata miltä pohjalta Berg omia juttujaan tekee.No, toisaalta Suomessa moni voisi puhua samaan sävyyn Haavikosta, minä mukaan lukien, jollakin heikolla hetkellä kun juttu ei muuten luista… Ei sillä että Haavikko kirjoittaisi yhtä hyvin kuin Tranströmer…

    Vesa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *