Näitä kirjailijoita en voi hyväksyä

David Foster Wallacea, koska hänellä oli superaivot ja sen lisäksi viisautta olla mahtailematta niillä. Minä taas olen viisasteluun taipuvainen, vaikka en ole lainkaan älykäs.
Michel Houellebecqia, koska hän kirjoittaa pitkiä seksikohtauksia vailla satiirin häivää, vaikka muuten pilkkaa kaikkea mahdollista. Minä taas en ole koskaan voinut sietää yksityiskohtaisia seksuaaliaktien kuvauksia.
Philip Rothia, koska hän piti ehkäisypilleriä vallankumouksellisena keksintönä ja elostelua sankarillisena toimintana. Minä taas olen takakireä ja siveä ihminen.
Thomas Bernhardia, koska hän oli häpeämätön nihilisti ja misantrooppi. Minä taas pyrin näkemään myös valoisat puolet itsessäni ja lähimmäisissäni.
Curzio Malapartea, koska hän oli ensin fasisti ja sitten kommunisti. Minä taas olen poliittisesti vapaamielinen ja kavahdan yhteiskunnallisia ääriliikkeitä.
Louis-Ferdinand Célineä, koska hän kirjoitti inhottavasti juutalaisista. Minä taas olen vankkumattoman juutalaismielinen.
T.S. Eliotia, koska hän kirjoitti muutaman antisemitistisen runon ja oli jääräpäinen traditionalisti. Minä taas arvostan traditioita, mutta en traditionalismia oppisuunnaksi korotettuna. Enkä tietystikään voi sietää saati hyväksyä antisemitistisiä runoja.
Paavo Haavikkoa, koska hän hankki omaisuutta vaikka oli runoilija. Minä taas en ole onnistunut hankkimaan läheskään saman suuruista omaisuutta ja se kyllä kovasti harmittaa.

No niin. Tuossa tuli mainituksi joukko lempikirjailijoitani, kirjallisia henkiystäviäni.

Sellaisista kirjailijoista, jotka voin hyväksyä, en ole jostain syystä koskaan pitänyt,

Kommentit
  1. 1

    Kamunen sanoo

    Jos menestys ratkeaisi huutokilpailussa, tuossa listassa olisi hyvää kaikupohjaa.

  2. 2

    juha saari sanoo

    Minulta löytyy ainakin yksi: James Dickey. Kun en tiedä, onko Syvän Joen kaltainen mestariteos heikkoutta halveksiva fasistinen romaani vai ei. (Elokuvahan on yleisölle laimennettu humanistinen versio.)Se pirulainen, ei teos eikä tekijä, anna siihen minkäänlaista vastausta.

  3. 3

    sanoo

    En voi myöskään hyväksyä Jörn Donneria, koska kuulin että hänen uudessa Mammutti-kirjassaan on kuvaliite ja siinä aika elimellinen kuva.

    Kävin heti katsomassa sen kirjakaupassa, mutta kuva osoittautui ylimitoitettuihin odotuksiini nähden varsin alimitoitetuksi.

    Mammutti maksaa netissä 60 euroa ja kirjakaupoissa vieläkin enemmän. Käsittämätöntä. Kuka enää ostaa kirjoja, jos hinnat alkavat olla tätä luokkaa. No, esimerkiksi minä. Tilasin Mammutin äsken nettikirjakaupasta.

  4. 4

    sanoo

    Oli kanssa pakko käydä selaamassa kuvaliitettä ja sitten keksin, että kun ei ole varaa ostaa niin ”kritikoin”. ”Miksi kirjoitat kirjakritiikkiä?” Jotta saisin kirjoja.

    Siis listasta: listantekijä ei pidä äärimeiningistä. Olipa terävä huomio. Voi kuitenkin kysyä, olisivatko nuo herrat kirjoittaneet niin kuin kirjoittivat elleivät olisi elähtyneet äärimeiningistä. Melrose Placessa se yksi jannu (Billy? se joka oli kai sitten toimittaja, joku Shue-niminen) sanoi Heather Locklearille hiekkarannalla aikovansa kirjailijaksi ilman Hemingwayn asehommaa, Joycen jotakin (ehkä perversiteetti yleensä) jne. 4-5 kirjailijaa mainitsi. Jäi mieleen, kun se oli jotenkin kuvaavaa. Kovat on nääs laulujen lunnaat. Eikä siitä tullut kirjailijaa vaan toimittaja. On sekin hyvin.

  5. 5

    sanoo

    Teräviä huomioita on näköjään ollut Melrose Placessa.

    Jossain toisessa jenkkisarjassa siteerattiin Cyril Connollyä: ”Better write for yourself and have no public than write for the public and have no self.”

    Terävä huomio sekin.

    En oikein pysty samastumaan tuohon Melrose Placen jannuun, kun ei ole suurta tarvetta tai himoa tulla kirjailijaksi. Eikä siten kai tarvetta myöskään teeskennellä, että pidän pyssyistä, koska Hemingwaykin piti ja Hemigwayksi tullakseen on niistä pidettävä.

    Olisiko pyssytön Hemingway voinut olla kirjailija? En mene sanomaan. En ole hyvä näissä toisten ihmisten motiivien kaivelemisissa ja paljasteluissa ja syy-yhteyksien kaivelussa että mikä ominaisuus johtaa mihinkin. Jätän sen muiden huoleksi. Muita kyllä riittää.

    Listallani olevien kirjailijoiden huonoista ominaisuuksista minulla on kai eniten Haavikon huonoa ominaisuutta. Eli tykkään rahasta. Enemmän kuin pyssyistä tai fasismista. Soisin että minulla olisi rahaa enemmän. Haavikko halusi niin rikkaaksi, ettei olisi enää riippuvainen kenestäkään. Minä haluaisin kanssa. Vielä en ole oikein onnistunut. Apurahoja pitää anella, että voi ottaa töistä vapaata silloin, kun pitää kirjojen kirjoittamiseen keskittyä.

  6. 6

    sanoo

    …niin jos vielä jatkan vähän, niin tuon merkinnän tarkoitus oli kyllä jokin ihan muu kuin sanoa, että hyi hyi, olisitpa ollut parempi kirjailija, jos et olisi pitänyt pyssyistä ja muusta epäilyttävästä.

    Tuo viimeinen lausehan merkinnässä oli se punchline: eli ne kirjailijat, joilla ei ole mitään epäilyttäviä mieltymyksiä tai vakaumuksia, eivät ole minua koskaan suuremmin hetkauttaneet.

    Luulin, että punchline oli kirjoitettu niin selväksi kun sen voi kirjoittaa. Mutta nähtävästi sitten ei kuitenkaan.

  7. 7

    sanoo

    ”Sellaisista kirjailijoista, jotka voin hyväksyä, en ole jostain syystä koskaan pitänyt,”

    Tuo on hyvin sanottu. Piti käydä tarkistamassa, kun ei ollut mitään käsitystä. Minulle tuli tuommoista mieleen postauksestasi, muistui se kaveri siitä sarjasta enkä edes viitsinyt tutkistella postauksen sisältöä. Se voi olla ärsyttävää. Omassa blogissa kanssa anonyymin peijakkaat puhuvat omiaan eivätkä miniään.

  8. 8

    Kari Hotakainen sanoo

    Huonot suosikit ovat mielenkiintoisia. Olen seurannut mm. Bob Dylanin ailahtelevaa uraa ja ilahtunut siitä, ettei hän anna haastatteluja, tai jos antaa, ne ovat sekavia. Kerran hän kommentoi näkemystä jonka mukaan on sukupolvensa tulkki. Hän sopersi jotenkin sekavasti olevansa nelilapsisen perheen pää, joka yrittää lauluja kirjoittamalla ansaita elannon. Eikä hän ymmärrä palvovia faneja, jotka tulevat häiritsevän lähelle. Niinpä hän sanoi ostaneensa käsiaseen lähestymivaaran vuoksi. Ja tämä lausunto siis siihen aikaan kun Dylan oli valjastettu rauhanliikkeen johtavaksi lyyrikoksi. Näin. Eläköön ristiriita!

  9. 9

    sanoo

    Näin kerran dokumentin, jossa Joan Baez juurikin naureskeli sitä, että Dylanista tehtiin rauhanliikkeen keihäänkärki. ”Hän ei ikinä olisi mennyt sen porukan mukana marssimaan!”

  10. 10

    Kosti sanoo

    Suhtautuminen kirjailijoihin voi vaihdella.
    Nuorena pidin Pentti Saarikoskesta, koska hän kirjoitti upeita ja poliittisia runoja. Sitten en pitänyt Saarikoskesta, koska hän ryyppäsi ja kirjoitti aina vain politiikasta. Nyt pidän Saarikosken varhais- ja myöhäistuotannosta, koska hän kirjoitti hienoja runoja.
    Vähän samantapaista on ollut suhtautumiseni Hannu Salamaan.
    Henry Milleriäkin ihailin nuorena: nyt hän tuntuu paisuttelevalta maanikolta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *