Nainen jonka ympärille tuolit tuodaan

Jokainen sukupolvi muodostaa omat tulkintansa kirjallisuuden klassikoista. Uuden tulkinnan voi tehdä myös uudelleen kirjoittamalla, kuten Riina Katajavuori tämän syksyn romaanissaan.
Wenla Männistösiirtää Seitsemän veljeksen hahmot maatalous-Suomesta jälkiteolliseen Suomeen. Samalla se kääntää lähes kaiken nurin. Pääosaan nousevat naiset, jotka Aleksis Kiven kerronnassa jäivät sivurooliin.
Meidän vuosituhantemme veljekset asuvat Helsingin Kumpulassa eivätkä haikaile Impivaaraan, vaan suuren maailman sykkeeseen samalla kun katsovat televisiosta Taistelutovereita, kittaavat olutta ja tappelevat Kumpulan naapurissa sijaitsevan Toukolan sällien kanssa. 
Kyse on todellakin Juko Brosseista eikä Jukolan veljeksistä. He ovat varttuneet monikulttuurisessa perheessä, biologisia isiä veljessarjalla on kolme ja äitejä kaksi. On makuasia, onko tällainen asetelma yllättävä ja raikas vai ennalta arvattavasti ajan hengen mukainen.
Vaikka veljeksillä on vahvat yksilölliset piirteensä, he esiintyvät romaanissa enimmäkseen kollektiivina. Yksilöllisten puhujien roolit menevät naisille ja nimikkohenkilö Wenla Männistön lisäksi kerrontaa kuljettavat veljesten äidin Allin, Wenlan äidin Marjan ja Harjun saunassa pesijänä työskentelevän Kajsa Rajamäen äänet.
Pikanttina yksityiskohtana voi pitää sitä, että Aleksis Kiven Venlan päivittäessään Katajavuori muuttaa tämän nimeen alkukirjaimeksi vanhahtavan kaksois-W:n. Muuta vanhaa Wenlassa ei olekaan, hän on 17-vuotias ja nauttii estoitta kukkaan puhjenneesta seksuaalisuudestaan. Wenla ei niiaile eikä punastele, vaan kääntää voimakseen sen, että on miesten halujen kohde. Kukaan muu, varsinkaan mies, ei päätä Wenlan kohtalosta, koska ”me ei eletä 1800-luvulla.”
Stereotyyppisten feminiinisten avujen lisäksi Wenlassa on aimo annos jätkämäistä neuvokkuutta ja pärjäämisen eetosta, hän käyttää yhtä luontevasti työkalupakkia kuin meikkipussia eikä jää läpänheitossa veljesten jyräämäksi. Välillä Katajavuori laittaa Wenlan sanailemaan kuin Mikko Rimmisen miespuoliset romaanihenkilöt: ”Jos sen mora putoaa tuolinjalan viereen niin en kääks pelästy, sanon vaan että hei sulta putosi joku tommonen teräskapine.”
Katajavuori on etevä kirjallistamaan katuslangia ja puhekieltä, lennokkaat ilmaisut eivät tunnu teennäisiltä eikä lauseen rytmi kadota iskevyyttään. Pitkinä pätkinä nuorisopuhe alkaa puuduttaa, mutta onneksi Katajavuori annostelee väliin Alli Jukolan levollisempaa ääntä. Hän seurailee pilven reunalta veljesten edesottamuksia ja vuodattaa romaanin sivuille äidillistä lämpöään.

Henkilöhahmojen lisäksi Wenla Männistö lyö uusiksi Seitsemän veljeksen muodon. Poissa on laveakaarinen epiikka, sen korvaa nopeasykäyksisiin kohtauksiin televisiosarjamaisesti pätkitty kerronta. Wenla Männistöä voisi luonnehtia kaunokirjalliseksi sitcomiksi. Sitä leimaa luonteva kepeys, mikä ei tarkoita, etteikö se onnistuisi samalla olemaan myös kipeä kuvaus ajastamme.
(Parnassossa 6-7/2014 julkaistu arvio)
Kommentit
  1. 1

    sanoo

    Nämä jonkin tunnetun teoksen uudelleenlämmitykset ovat aina jo ideana hiukan epäilyttäviä ja varmistin ainakin allekirjoittaneen Colt Model 1861 Navysta menee vaistomaisesti pois päältä, helposti tulee mieleen jonkinmoinen omasta laiskuudesta tai mielikuvituksettomuudesta kumpuava liftarisyndrooma, käytetään toisen tekemää tekstiä star vehiclenä, jolla homma hoidetaan.

    Tämä siis sanottuna noin yleisellä tasolla, tuntematta nyt lainkaan puheen olevaa Katajavuoren teosta.

    Jykevämmin vanhan ylikirjoituksen voi tehdä kuten Joyce teki Homeroksen Odysseialle, mutta se vaatii sitten aika pitkäkestoista työtä – ja unohtamaan siinä välissä monet kirjojen joulumarkkinat.

    Ja varmaan Joycenkin vääntö ”onnistui samalla olemaan myös kipeä kuvaus ajastaan”, kuten voisimme eittämättä hänenkin työtään luonnehtia.

  2. 3

    Anonymous sanoo

    Keillehän isot venäläiset romaanit kirjoitettiin ? Tai tuo Pohjallakaan näytelmä Gorgilta, jonka jo näinkin ja vaikutuin. Mutta mille yleisölle ? Ja kun Kansallisessamme ensikertaa jo 1908, niin keille meille?

    Tuskin Mathilda Wredelle, kristillisrajoitteiselle, tuskin muullekaan Helsingin hienostolle, joka ei ymmärtäisi käännöstäkään. Kun Mathilda vieraili Pietarissa eivät sikäläiset palatsituttavat puhuneet kuin ranskaa, saksaa ja englantia. Saksa oli Wiipurinkin kieli noissa piireissä,festungin patrisiaatin kieli vielä vuosisata sitten. Sen ihanasta ja ihmismäisestä elämäntarmosta ja kulusta kerrotaan Hackmannien osalta Tigerstedtin värikylläisessä bisnes- ja kulttuurihistoriassa.

    Kiveähän luki alkuun aniharva kuten kommunistileimattu Snellman tai Bergbomin terva-saha-paperivauraiden teatterisisarukset. toissaisiltana kävin Maaseudun tulevaisuudessa ja istuin konttoristi Emilien muotokuvan alla,syömässä pikkuleipää. Moderni kuva oli vieriseinällä,uusi. Marja-Liisa Nevalahan se siinä. Nyt kun juuri on esitetty Mikko Roihan Sylviä ympäri maata ja Sylvi pelastuu linnanmuurien suojaan vapailta itsensätoteuttajilta, niin mitäköhän Leea Klemolan olisi pitänyt tehdä saadakseen näytelmänsä kielletyksi ? Sanonko ? Joo.

    Ohjelmavihkon kannessa Peruskoulun pihalle nostatettu ravihevospatsas Asserdal -takavuosien mielentäyte massamessuista, omistajan Jarmon mukaan lempinimetty Jaska. Ja sitten joulu nimetään asiaankuuluvammaksi Jaskanpäiväksi. Kolme perus(teellisesti)koulittua pimua teflonpeppuineen nostaa joululahjoiksi kaiken iltaa replikoimansa Kengät. Niin, jos tämä irvoviittailun sijasta oltaisiin lausuttu julki, olisi sormi noussut.

    Tai jos kyltin terveyskeskus yhteydessä eikä puolen tunnin aikavälillä yhteyttä katkaisemalla, oltaisiin lausueltu loitsuja ja noitatohtoroitu, olisi tositv tullut liikaliki? Ja mihin sen kyltin töpselin olisi pitänyt johtaa edes valohoitaakseen, armeliaisuuteenhan se M.Wreden aikoina, nyt EQT ja KKR rahataikinan ilmakupliessa rahakaasumyrkky tupruaa private equitystä mm., niistä businesenkeleistä kuolonenkeleistä. Ylivuotoputki viemäröi liikarahaa yritysostoihin, yhdistämisiin ja palveluhintojen tervehdyttämiseen. Ja taas takaisin siipiolennoille heidän lehahtaa toisaalla. Joo jos Mehiläisestä karkeasti kertoisi, ei se taiteesta kävisi eikä ainakaan kaupungin/valtion teatterissa.

    Tiedä sitten. Aamuyöstä 6.12. selaan Suomen Kuvalehteä. Riitta Kylänpää ei tajua teatteriarvostelussaan tuon taivaallista Kansallisen teoksesta. Lopettaa sitten että ehkä Klemola onkin keksinyt keinon tuoda nuoriso teattereihin. Ja kun juuri tähän esitykseen pitäisi roudata vanhemmat ja sormella näyttää missä kulloinkin mennään. Tajuaisivat kyllä -hätkähtäisivät itseään. Kovaa kuiskaamisen estetiikka (=esityksen aistittava taso,laji ja ominaismaku, josta älli sitten tuottaisi taidetta eläytyä elää elämöidä abstraktin oikeamielisyys-totuudentajuamis kohahduksiaan) ei kerta kaikkiaan riitä. Näille tyhmille pitäsi sanoa suoraan, ja sittenhän rahoitus loppuisikin. Sylvin Canthilla sentään kangaskauppa vain vilkastui näytelmän ulosheiton myötä. Raskain syyte: olisiko se vielä markkinavedätystä Köyhän kansan rahojenkin viekottelemiseksi vai mitä pedofiliaa lööpissä!

    Lisää jänskää uutuusnäytelmään tuo Mathildan sisko Helena joka kirjoittaa 20.2.1899 Helmikuun manifestin tunnelmissa. ”…naimatomat naiset pääsemme oikein kunniaan siitä hyvästä ettemme ole lahjoittaneet pahansuoville lainkaan uhriorjia emmekä apureita.” Nyt kohuttiin kun Klemolat panivat pässisarviemon murhaamaan sikiönsä sopimattomana tähän maailmaan. Hän hakeutuu sitten Fär saarille -josko siellä yhä hengissä elinkelpoiset olosuhteet jälkikasvulle. Ettei huippukasvatus tuottaisi meikkiateljeeklooneja kuten Suomessa kansallisteatterissa. Näytelmän puhumattomat ja elehtimättömät, plastiikkakirugi jo koululääkärinä? Tätä jos olisi laajemmin artikuloinut, olisi kieltokämmen noussut? Raju ja katutosi.
    jatk.

  3. 4

    Anonymous sanoo

    Akatemiatasot raikkaasti intellektuaalisella voimallaan päihittävä näytelmäputki syksyn 2014 Helsingissä panee minutkin päivittelemään sitä sivullisuutta jota tusinakirjan yliopistotutkinto tarkoittaa. Ei sen vertaa mieli liiku eikä tietosammio sisältöjä läiky, että nauttia ymmärtäisi ja viihtyisi näiden taiteilijoiden isojen aikaansaannosten äärellä. Onko KOM Maijala Siltanenkaan loppuunmyyty? Pääsen siis 3. kertaa minä iltana hyvänsä. Hyvin sietää sitä riehaa ja totuutta ottaa vastaan sarjanakin.

    Piilotettua taidekieltä soveltavat Klemolat. Siitä toki nousee assosiaatioräjähdys tekijäin luovassa päässä ja myös katsoja riekkuu oivaltamisen kyydissä kuten kai yllä koitin. Mutta monelta menee ohi. Pitäisikö taidetta seurata käyttöohje ? Usea rahvaan puolelle näiden markettirottauttamista vastaan parkuva taideluoma jää perin elitistisen tuntuiseksi kun vastaanottotavaksi on tullut suora karkea ja yksiselitteinen pinta kuten koulujen kokeet ja kauppatosikoitten markkinasuostuttelu.

    Oikeasti pitäsi saada kasvaa taiteeseen,kuten kulttuuriset säädyt aikoinaan raamatun ja kansanviisauden uusiutuessa polvesta polveen. Nykytavallista heitteillejättöä malliin mallitytöt läävän pohjimmaisina raajahaaraan katseen vetävissä Kengissään, ei voinut ennen esiintyä. Eivät olisi jääneet henkiin, elleivät sitten siten kuin Kiinassa jalkaterät sidottuina hoivatteina.

    Syvälle kätkettyä salakieltä käytetään politiikassa. Puhuvat korviemme läpi. Ihan eilen ja siksikin täällä häiriköin, Petri Sajari HS s.A 33 kertoo Draghista kuinka ilmaus expectation oli vahvistunut intentioniksi ja että asioita tarkataan vigilance ilmauksen ikkunasta eli odotettavissa tositoimia, mitä Draghiin tulee. Bundesbank sitten nostaa metakan ja ottaa vastuun jos haraa vastaa näiden julkimuotoilujen jälkeen. Ymmärsitkö ? Ei ole tarkoituskaan, ne ovat asianomistajille rahamannan iskijöille koodikieltä ja skolastiikkaa joka kyllä on sisärenkaalle selkoviestintää.
    jatk.

  4. 5

    Anonymous sanoo

    jatk.
    Ihan mahdotonta takkua ; laajaa ja kaukokatseista yksinpuhelua sama Draghi kävi viime viikolla Helsingissä. Luin suomennoksen. Otan yhden kohdan jossa Draghilta lipsahtaa kuinka spekulantien kujeista verisesti loukkaantuneet eliitit tulivat johdattaneeksi Euroopan unionin umpitunneliimme.
    ”Esimerkiksi Irlannilla ja Espanjalla oli vain vähän julkista velkaa ja maiden alijäämät olivat pieniä kriisin alkaessa, mutta Kreikan kriisi levisi molempiin raskaasti. Siinä vaiheessa, kun kriisi levisi euroalueella voimakkaimmin, lähes kaikkien maiden luottoriskinvaihtosopimusten riskilisät kasvoivat.” Nämä suomeksi luottoriskinvaihtosopimukset ovat CDS maailmalla ja koska demokratiassa yllemme vuodatettu liturgia olisi kai avattava ihan vaan itsekunnioituksesta ja kansalaishyveestä, niin panenpa tähän pätkän koodiavainta.

    Euroopan unionin viranomaiset ja poliitikot neuvonantajineen panivat maanosansa työ- ja elinkeinoelämän sekaisin. Tätä olen hokenut ennenkin. Paremman tekemisen puutteessa ja kun kirjoittelu on kivaa eikä nettikirjoittelu kysy paperia eikä lehdenjakajaa, tosiolevaisia, vaan hoituu virtuaalisesti ja sivuuttuu silmäyksellä, niin panenpa esiin miten äskenissä asiaa jauhoin Timo Harakan blogin tönäisemänä:

    ”Sitten blogin asiaan, loppupuolen. Nämä CDS:t otettiin käyttöön myös valtionlainoissa. Syksyllä 2009 kun Papandreou voitti Kreikassa hän kertoi budjettivajeen nousevan kaksinkertaiseksi ennen ilmoitetusta ja luullusta. (Niin se muuten paisui muuallakin koska lama iski jo verotuloihin, mutta ei supistanut budjettimenoja, pikemminkin paisutti niitä. No näitä CDSiä oli otettu Kreikan maksuhäikän varalle, mikä on ihan rahastorutiinia. Nyt niiden arvot vakuutussopimusten jälleenmyynnissä kohosivat ja ensimmäiset voittojensa kehujat paistattelivat Wall Street Journalissa, josta mikäkin yhden hemmon huomasin. Alan blogit Naked Capitalism ja muita, tietty revittivät näitä äkkiä tulikuumia strategioita.

    CDS:ien hintakehityksestä johdettiin nyt 2010 puolella valtionlainoille kohoavat korot. (Siis derivaattakehitys eli deduktiopäättely kääntyi vastakkaissuuntaiseksi. Sehän normaaliaikoina menee pohja-arvosta johdannaiseen, nyt toisin. Tarkemmin sanottuna yhdenlajin derivaatasta toisen lajin hintaan. Siis luottoriskin futuuriarvosta CDS korkofutuuriin -ja heti jo 2009 puolella uusittavien lainojen korkoihin. Ja sitten 2010 Kreikasta Italiaan Espanjaan jne laajeni markkinavoimien -niin paino- ja vetovoima. Koko euro narskui.

    Tämä olisi vältetty jos Keskuspankki olisi ollut peruslaatuansa eli takataskussa myös hätärahoittajaksi valtuutus kuten kansallisilla keskuspankeilla jo syntyjään. EKP oli oudonlajinen vajaavaltainen uutuus, mistä meidän Seppo Honkapohjan muistan maininneen Cambridgestä telkkariimme haastateluna. Englanissa roihusi liittyä/ei keskustelu.

    No. Aktiivielvytys Obaman 800 mrd virkakauden alusta tammikuu 2009, ja Gordon Brown Briteistä EU:ta yllyttämässä, teki uutta valtionvelkaa ihan keynesläisesti ja reipaasti mentiinkin kohti Toronton G 20 summitia kesäkuu 2010. Cameron voitti vaalit. Muuallakin oltiin helisemässä budjettien kanssa kun jo juoksevat menot ylittivät rutkasti laman kutistamat verotulot maassa jos toisessakin. Ja kun sitten vielä maaliskuusta 2009 alkaen osakepörssit olivat ennakoineet ennen invariantisti eli empiirisen varmasti kansantalouksien toipumista, niin Torontossa sovittiin lopetettavan enempi elvyttäminen. Olihan jo kyllin radikaalia ja pelottavaakin kun korot, rahatalouden gravitaatio oli sammutettu. Siis korot nollassa, tai ne lyhyet korot joihin keskuspankki ulottuu. Valtionlainojen pitkät korothan olivat Välimerellä ihan kohtuukorkeat ja Kreikassa kamalatkin. Austerityn aika koitti eikä perusteetta jos vanhat merkit olisivat pitäneet paikkansa.
    jatk

  5. 6

    Anonymous sanoo

    jatk
    Tulevaisuudesta tuli toista. Ja aivan varmasti 2015 tulemme näkemään rahatabujen kaatumisia,ehkä jo ihan tavallisten ihmisten syliin -merkityksessä että revi tosta kulutukseesi. Helikopterirahaa ostoskaturahvaalle. Rikaathan jo pelastettiinkin. -Ei tämä sosiologia järin vaikeata ole. Sosiologit vain eivät ole alansa tasalla. Markku Kuisma Teemu Keskisarja ja piirinsä, Niklas Jensen-Eriksen paraikaa Ehnroothien kimpussa ohjaajakustoksena itse kansalainen Casimir, kyllä viittaa selkiintyvään kulttuuriSuomeen, mutta aikansa se ottaa. Valkenemista odotellessa voi lukea nettiä ja tuontikirjoja. Kiva kun on näitä kiukun(purku)paikkoja.Jukka Sjöstedt”

    Tarkoitus oli sanoa jotain Jukolan Eeron vaimosta Seunalan Annasta. Tästä hoikkavartisesta väliin mielenliikutustensa mielenkarkailujen naisesta,kauniista kourin tavoittamattomasta. Hän se laulaa tunnelmoi Tuonelan lasta. Torpanpaikan nimikin on kalma, Vuohenkalma. Kivi näki Annansa herkkyyden kuolemantuntoa vasten, ihmisen tietämää kohtaloa vasten. Tee siihen sitten kaunis elämä ja koti. Anna teki. Eero kohosi sanomalehden seuraajaksi ja kirjeenvaihtajaksikin. Lauluun tuuditetut lastanlastenlap… lienevät nyt noita teflonpeffaekshibitionisteja. Tai kielentutkijoita Yliopistolla.

    Yksi sellainen korjasi Seitsemästä veljeksestä Sananjalka lehdessä että ei se ollut Vuohenkalma, vaan -kaalmaa.Elikkä sananparsifilologiaansa sopiva pukin kaalimaa. Että noin oli epäkelpo kielen vaalinnassa Aleksis Kivi. Se Ester Stålberg joka Matilda Wredestä kertoo, elää tosiksi myös Kantelettaren. Uskon ettei häneltä kuvotuksestaan huolimatta jäisi ymmärtämättä että Maaseudun tulevaisuus on realismia. Niin ja se Vallankumous voittavaa naivia idealismia. Jean Boldtin laskuoppikin mitä Tuomiokirkon valtaajien lukumäärään tulee hakaa jopa Steven A. Cohenin rahasammon lyönnit. Niin Cohenin toimistossa jökottää se formaldehyditäytteinen hai. Ja äsken hän osti pyöräakselilla kiikkuvan sotavaunuryntääjäveistoksen, Chariot by Giacometti yli 100 milj.dollaria. Tuollainen itsetuntemus, huumori ja taiteen uudelleenluonti omiin tarkoituksiinsa.

    Eläisipä sivistysmaassa. -Pohjalla näytelmässä viimeinen repliikki kuului ”Kun saisi elää (tähän saakka Suna Vuori kuuli), niin mitä sitten”. Dadadaa laulunhyminä jatkoi puuskahdusta. Olisin vaiti ellei taide olisi leipää, josta en irti päästä, en minuna enkä yhteisviljelmänä.

    Siltä varalta että joku ajatuksenkehrääjä on vielä mukana, panen hyväksi lopuksi pari lausetta noista CDSistä,keinomaailmamme anti-sosiaalisista ansalangoista -tietty turvan nimissä. Näitten soveltajia on Linnassa sisällä mm. UB:n yrityskorimanipulaatioon sijoittajia. Ne pohjaavat vääristeltyihin reittauksiin ja antavat isoa korkoa ihanille.

    ”Velallisen laiminlyönnin varalta tuli mahdolliseksi ottaa vakuutus Credit Default Swap mitä oudoimmassa muodossa (mallia ”palovakuutus naapurin taloon” noin 20 vuotta sitten). Morgan Chase innovoi ja möi tätä finanssipalvelua menestyksellä asuntolainasaamisten viimekätisille haltioille, joille ne täten rivakasti siirtyivätkin paikallispankeilta ja erikoistuneilta välittäjäagenteilta. Tälläinen CDS veti rysäntäysiä 2008, huippunimenä John Paulson.” Näistä siis mallia eurojahtiin. Maanosa meni ja yhä on ihan sekaisin.Jukka Sjöstedt

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *