Muutama sana Paavo Haavikosta

“Sosialismia minä, kapitalismia vastustan, sen, niitten/ rikoksia/ niitten rikoksia vastustan, sitoudun, niitten tekemiseen/ osallistun.”

Kuinkahan monta kertaa olen mielessäni toistellut noita säkeitä. Kuulostaa kenties oudolta, mutta saan noista säkeistä lohtua. Ne kertovat, että elämme sovittamattomien ristiriitojen ja mahdottomien valintojen maailmassa. Ne kertovat myös, että joku toinenkin kantaa tästä huolta ja on kirjoittanut siitä, paljon paremmin kuin minä pystyn koskaan kirjoittamaan.

Olen toki toistellut itsekseni ja toisinaan ääneenkin myös lukemattomia muita Paavo Haavikon säkeitä ja lauseita. En viitsi kirjoittaa hänestä pitkiä muistosanoja (muut vahvistakoot suurmieskulttia), toteanpahan vain että Haavikon kirjoista Puut, kaikki heidän vihreytensä, Puhua, vastata, opettaa ja Yritys omaksikuvaksi ovat muokanneet minua vähintään saman verran kuin “oikeasti” eletyt elämäntapahtumat.

Eilen pohdiskelin, että pitäisi kirjoittaa essee kirjallisesta faniudesta. Joku saattaa pitää lapsellisena tällaisen käsitteen liittämistä kirjallisuuteen, mutta minusta on kiintoisaa tutkailla, millaista kirjallinen fanius on ja miten se eroaa muista tunnetuista faniuden muodoista.

Omaelämäkerrallista aineistoa tähän esseeseen saan suhteestani kahteen kirjailijaan: Michel Houellebecqiin ja Paavo Haavikkoon.
Kommentit (7)
  1. Juhani Tikkanen
    6.10.2008, 20:52

    Juu, noinhan se oli, Haavikon Paavo, tässä maailmassa, oikeinpäin eikä koskaan väärin, vaikka joskus niin itsekin väitti. Tai totesi, selvän asian. Sen kirjoittamalla, julkaisemalla. Joskus useaan kertaan, aina uutena.

  2. On luettava sellaisia kirjoja, joista syntyy kirjailija ?

    – Prospero

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *