Moderni kapinoiva ihminen

”Liberalism has been degraded into liberality. Men have tried to turn ’revolutionise’ from a transitive to intransitive verb. The Jacobin could tell you not only the system he would rebel against, but (what was more important) the system he would not rebel against, the system he would trust. But the new rebel is a sceptic, and will not entirely trust anything. He has no loyalty; therefore he can never be really a revolutionist. And the fact that he doubts everything really gets in his way when he wants to denounce anything. For all denunciation implies a moral doctrine of some kind; and the revolutionist doubts not only the institution he denounces, but the doctrine by which he denounces it. […] A man denounces marriage as a lie, and then denounces aristocratic profligates for treating it as a lie. He calls a flag a bauble, and then blames the oppressors of Poland and Ireland because they take away that bauble. The man of this school goes first to a political meeting, where he complains that savages are treated as if they were beasts; then he takes his hat and umbrella and goes on to a scientific meeting, where he proves that they practically are beasts. In short, the modern revolutionist, being an infinite scepetic, is always engaged in undermining his own mines. In his book on politics he attacks men for trampling on morality; in his book on ethics he attacks morality for trampling men. Therefore the modern man in revolt has become practically useless for all purposes of revolt. By rebelling against everything he has lost his right to rebel against anything.”

G.K. Chesterton: Orthodoxy.
Kommentit
  1. 1

    sanoo

    Varsin tunnistettava kuvaus.
    Skeptisen asenteen sisältänyt ei tosiaan voi olla vallankumouksellinen – kapinallinen kylläkin. Sitaatin viimeistä virkettä en kuitenkaan niele. Vaikka skeptinen kapina ei olisikaan poliittisesti kumouksellista, voi se kuitenkin olla kapinoivan ihmisen näkökulmasta oikeutettua, sillä epäusko saattaa parhaimmillaan a) kenties tehdä onnellisemmaksi ja b) olla samalla, joskin sivutuotteenomaisesti, myös esimerkillistä ja siten yhteiskunnallista toimintaa.

    (Kolminkertainen hurraa-huuto Pyrrhonille, Elisin kaupungin ylipapille, jonka ansiosta filosofeille myönnettiin verovapaus!)

  2. 2

    sanoo

    En minäkään tätä Chesterton-sitaattia täysin allekirjoita. Se kuitenkin johdattelee kiintoisiin pohdintoihin — joista olin liian laiska kirjoittamaan varsinaista blogimerkintää — sekä tavoittaa monia olennaisia asioita. Nykypäivän kontekstiin siirrettynä Chestertonin huomioissa on paljonkin osuvaa kritiikkiä, jos ajatellaan sitä alennustilaa, johon tiedostava liberaali humanismi on itsensä ajanut antaessaan periksi kaikenmoiselle relativismille.

    Camus teki eron vallankumouksellisen ja kapinoivan ihmisen välillä. Chestertonin kritiikki kohdistuu mielestäni nimenomaan tuohon vallankumoukselliseen ihmiseen, vaikka puhunkin otsikossani kapinoivasta ihmisestä. Nykypäivän kontekstissa noita vallankumouksellisia ihmisiä ovat esimerkiksi nuo kaikenkarvaiset supertiedostajat, jotka elävät siitä, että saavat jatkuvasti purkaa (tekstuaalisesti, omilla intellektuaalisilla foorumeillaan) hierarkioita ja valtarakenteita ja paljastaa vääriä tietoisuuksia — välittämättä siitä millaiseen nurkkaan lopulta itsensä maalaavat.

  3. 3

    sanoo

    …vielä Jukalle tuosta sitaatin viimeisestä virkkeestä — siinä Chesterton nähdäkseni nimenomaan puhuu julkivallankumouksellisesta, poliittisesta eläimestä, eikä oman elämänsä kapinallisesta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *