Missä kirjailijoita valmistetaan

Annan kirjapalstalta poimittua:

”686 kirjailijaksi haluavaa on hakenut Gummeruksen kirjailijakouluun. Jatkoon pääsee 8-10 parasta. Joko alamme odottaa Nobeleita?”

En olisi tainnut uskaltaa kirjoittaa tuosta hankkeesta noin häijyn sarkastisesti. Annan toimittajan pistämättömästä lärväilyn taidosta kertoo tuo, että hän puhuu Nobeleista nimenomaan monikossa.

On viiltävää, on viiltävää. Nauroin kovasti.

Kommentit
  1. 1

    sanoo

    Jos Anna-neiti tarkoitti talouden Noobelia? Suomalaisen median mukaanhan koko maailman talouskerma tuli hätääntyneenä hakemaan romahduksen tullen apua suomalaisilta, neuvoja siitä kuinka roskapankkihommat hoidellaan. Ja mitäs, kyllähän suomalainen kertoo, meinaan kun ollaan ennenkin oltu. Tästä osaamisesta voisi luvata jollekin suomalaiselle talous-Noobelin kun tarjoaisi tupakan.

  2. 2

    sanoo

    Ja tehdään näistä kirjailijakouln valio-oppilaista sitten vielä suomalaisen kulttuuriviennin menestystuotteita.

    Rakennetaan Suomi-brändiä siinä samalla kun parannetaan kansantaloutta.

  3. 3

    sanoo

    Niin, Etappisika. Näen sieluni silmin, kuinka Liikasen Eki opastaa keskuspankkikollegojaan suuresta maailmasta, helikopteri-Beniä ja kumppaneita: ”Ei siinä oikeastansa muuta ole, mutta rauhallisesti se on otettava. Pääomaa suoraan sinne, missä sitä tarvitaan, pankkien taseisiin, se on paras, ja siitä se selviää…”

    Talousosaaminen, kulttuurivienti. Nämähän niitä suuria teemoja nykymaailmassa ovat, joten mikseivät olisi kirjallisuudessakin. Ei pidä kirjallisuuden umpioitua norsunluutorniinsa, vaan olla ajassa kiinni. Jospa saataisiin nämä maabrändityöryhmän huippuaivot Gummeruksen kirjailijakoulun takapiruiksi, niin se olisi jo alta pois.

  4. 8

    sanoo

    ”Mutta jos kirjailijakoulun oppilaat alkavatkin voida huonosti ja tapahtuu kauhajokiset?”

    Ettei näin ikävästi pääsisi käymään, opetusohjelmaan sisällytetääni runsaasti henkistä tasapainoa ja mielenhallintaa tukevia harjoitteita joogasta ja meditoinnista yritysvalmennuskurssien viimeisimpiin villityksiin. Siinä moni konsultti ja kouluttaja pääsee leventämään leipäänsä. Kansantalous voi hyvin ja kukoistaa. Kirjailijat myös. Olemme kaikki samassa veneessä.

  5. 9

    sanoo

    ”Haavikko sanoi, ettei kirjoittamista voi oppia. Opettaa ilmeisesti voi.”

    Riippuu keneltä kysyy.

    Oireellista on, että tähän kirjoittajakoulutuskeskusteluun osallistuvat yleensä aktiivisimmin ne, jotka puhuvat niin sanotusti pulla suussa. Eli heidän elinkeinonsa on kokonaan tai suurelta osin kiinni siitä, että kirjoittajakoulutusta tuetaan, järjestetään ja laajennetaan.

    Tätä ei nyt pidä tulkita niin, että vastustaisin tällaisia hankkeita, ainakaan lähtökohtaisesti. Mutta keskustelua seuraavien on hyvä muistaa tämä keskustelun rakenteellinen ulottuvuus, osapuolitulkintojen vallitsevuus.

  6. 10

    Prospero sanoo

    ”Oireellista on, että tähän kirjoittajakoulutuskeskusteluun osallistuvat yleensä aktiivisimmin ne, jotka puhuvat niin sanotusti pulla suussa. Eli heidän elinkeinonsa on kokonaan tai suurelta osin kiinni siitä, että kirjoittajakoulutusta tuetaan, järjestetään ja laajennetaan.”

    Siinä se – kun siitä tulee tarpeeksi hyvä elinkeino jollekin, ei enää mietitä, onko se realistinen.

  7. 11

    Anonymous sanoo

    Vastaavasti sitä vastustavat eniten ne, joiden kirjallisen identiteetin kivijalkaan on hakattu maailma on kaksi sanaa: havuja perkele. Ei kai yliopistohtavasti puleerattu mitä ajattelin tänään (kun Stockan herkusta oli rucola lopussa) -proosa heiltä ole poiskaan – väitän, että päinvastoin: suurempi uhka kai olisi joku mustanaamiokerhomainen laavuseura oppiarvolla vonkamies valmistuvine opiskelijakymineen ja ennen kaikkea niin iso osa identiteetistä rakentuu juuri tuolle vastustukselle, että hirvittää ajatellakin, millaisia neuvottomia pihiseviä ukkoja jäisi tänne törmäilemään, jos syksyn-kirjatapaukset-nyt-kanta-asiakkaille haihtuisivat olemattomiin.

  8. 12

    sanoo

    Saavun rauhan merkeissä, mutta kaikkea yllä olevaa toppuutellen siinä mielessä, että julkaisevaksi kirjoittajaksi tulee harva ilman ihmistä/ihmisiä, jotka antavat palautetta. Eräs itseäni viisaampi sanoi tänään, että kirjoittajakoulut jne. korvaavat paljolti entisiä ateljeekriitikoita, mikä voi olla totta.

    Kyse ei välttämättä ole bisnesvetoisesta ”näin teet bestsellerin” -koulutuksesta. Kirjailijakoulutusta on Suomessakin jo aika monenlaista. Motiivitkin ovat paikoin pikemminkin ilmaisullisia kuin edes julkaisemiseen tähtääviä.

    Mutta nämä sanat… ”opettaminen” ja ”koulutus”. Parempiakin voisi kai käyttää.

    Terveisin nimim. noin 5% toimeentulostaan kirjoittamisen ”opettamisella” tienaava

  9. 13

    sanoo

    Noh, ei täällä sotajalalla olla kirjoittajakoulutusta vastaan. En minä ainakaan, eli kuten totesin jo tuossa yhdessä viestissäni: en ole sitä vastaan, en ainakaan lähtökohtaisesti.

    Alkuperäinen merkintä lähti huumorimielellä liikkeelle. Ja samalla siinä tietysti oli pientä piikkiä tälle raflaavalle käsittelytavalle, jonka Gummeruksen hanke on julkisuudessa saanut.

    Onhan Suomen kirjallisuuden historia täynnä erilaisia klikkejä ja kirjoittajaporukoita, joissa ateljeekritiikkiä on harrastettu. Ehkä nykymaailman tyyli on tosiaan, että siirrytään epämuodollisista yhteyksistä kohti järjestyneempiä ja organisoidumpia muotoja.

    Varmasti tässä kehityksessä on hyvää ja huonoa. Jotkut kustannusalan ihmiset valittavat, että kässäripinot täyttyvät tasalaatuisesta ja puisevasta kirjoittajakouluproosasta. Toisaalta on niin kuin Marko sanoo, että kukaan ei kehity ilman tukea. Jos sitä ei muualta saa, niin sitten kirjoittajakoulutuksesta.

  10. 14

    Susanna Iivonen-Pekesen sanoo

    Eeh, Hesarissa oli kyllä ironinen juttu, että Suomen roskapankki- ym. lamaneuvoista EI pidä ottaa oppia. Meni ihan päin sitä perinteistä. Brownin-Merkelin malli on toivottavasti parempi.

  11. 15

    sanoo

    ”Brownin-Merkelin malli on toivottavasti parempi.”

    Jenkithän joutuivat vähän häntä koipien välissä lopulta menemään Brownin mallin (sori Merkel, mutta britit keksivät sen ensin) linjoille.

    Alun perinhän Henry Paulsonin pelastussuunnitelma oli lähinnä vain pilaantuneiden assettien osto-ohjelma, vaikka monet taloustieteilijät kritisoivat sitä aivan riittämättömäksi.

    Muun muassa hiljattain Nobelin saanut Paul Krugman (jonka blogi on linkkilistallani) korosti, että finanssikriisin perusongelmat eivät liity likviditeettiin vaan pankkien pääomiin. Olisi siis rekapitalisoitava pankit, annettava niille suoraa pääomatukea. Kuten britit sitten kertoivat tekevänsä. Ja pian sen jälkeen muut isot Euroopan maat ja jenkit.

    Nyt kun Paulson joutui nöyrtymään siihen, että valtio osittain kansallistaa pankit, voitaisiinkin Wall Street nimetä uudelleen Sosialismin voiton kaduksi.

    Luulen kyllä, että uusi riski- ja keinottelukapitalismin jälkeinen maailma syntyy kivuliaamman prosessin seurauksena kuin vielä nyt pystymme kuvittelemaan. Finanssikriisi voi tästä vielä kärjistyä, jos vaikkapa koetaan jokin uusi katastrofi, kuten romahdus luottojohdannaisten markkinoilla tai hedegerahastojen joukkotuho tai jonkin yksittäisen maan ajautuminen samanlaiseen kierteeseen kuin Islanti tai jonkin ison pankin kaatuminen kaikesta tuesta riippumatta tai jotain muuta odottamatonta.

    Krugman sanoi Nobelin saatuaan, ettei olisi ikinä kuvitellut omana elinaikainaan näkevänsä tilannetta, joka niin paljon muistuttaa 1930-luvun suurta lamakautta. Mutta nykytilanne alkaa hänen mukaansa pelottavalla tavalla tuoda tuon ajan kokemukset mieleen.

  12. 16

    J. Vahe sanoo

    Onko se kirjailijakoulu vain sitä varten, että siellä kustantaja oppii erottamaan kirjailijan haamukirjoittajasta?

  13. 17

    sanoo

    ”Kun nuori kirjailija saa korjattavaksi esikoisteoksensa vedokset, hän on ylpeä kuin koulupoika joka on saanut ensimmäisen kuppatartuntansa.”
    Charles Baudelaire

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *