Mietteitä kesälomalta

Mökkeilyä ilman uimista ja saunomista. Syksyllä ilmestyvän romaanin oikovedosten läpikäymistä. Satunnaista, päämäärätöntä kesälueskelua, mainittavimpina Simone de Beauvoirin Mandariinit, Georges Perecin e-kirjaimeton A Void (siis englanninnoksena) ja Patricia Highsmithin viiden Ripley-romaanin boksi. Ulkoilua, ruumiillista työtä, auringonpaisteelta piileskelyä.

Sellaista on ollut tämä kesä. Ja se jatkuu, se. Kunnes koittaa vuodenajoista paras eli syksy.

Ai niin. Elokuvia olen katsonut enemmän kuin aikoihin. Olen nimittäin ruvennut kartuttamaan järjestelmällisesti filmiarkistoani. Ennen katselin leffoja vähän miten niitä eteen sattui, mutta nyt minussa on herännyt aktiivinen kiinnostus tätä kulttuurimuotoa kohtaan.

Eräs leffakesäni parhaista katselukokemuksista on tähän mennessä ollut Jacques Audiardin ohjaama Kun sydän lakkaa lyömästä, uusi tulkinta James Tobackin 30 vuoden takaisesta Murhan sävelestä. Audiardin elokuvan eräs viehättävistä piirteistä on siitä huokuva sisäistynyt tyylitaju ja luottamus omaan ilmaisuun. Moinen taiteellinen itsevarmuus syntyy vain kokemuksen kautta. On oltava yli 50-vuotias — tai poikkeusyksilö — pystyäkseen sellaiseen.

Huvikseni luin HS:n arkistosta, mitä lehden kriitikko kirjoitti elokuvasta kolme vuotta sitten: ”Täysin virtaviivainen se ei silti ole. Keskivaiheilla tarinankuljetus alkaa hetkittäin piiputtaa. Isähahmo unohdetaan turhan pitkäksi aikaa, ja draama pääsee hetkeksi väljähtymään. Tomin raivokohtauksia taas olisi voitu annostella säästeliäämmin.”

Se, että elokuva ei ole ”täysin virtaviivainen” ja että ”tarinankuljetus alkaa hetkittäin piiputtaa” kertoo nimenomaan siitä, että Audiard uskaltaa toteuttaa näkemyksiään laskelmoimatta, sortumatta kompromisseihin — ja välittämättä kriitikoista, joiden mielestä elokuvassa (tai romaanissa) ei saisi olla huonosti perusteltuja ”sivupolkuja” tai ”tyhjäkäyntiä” eikä yksikään tarinan lanka saisi jäädä törröttämään näennäisen irralliseksi. Täysin viimeistelty, loppuun asti hiottu on varmin merkki hengettömyydestä, henkisestä kuolemasta.
Ei kommentteja.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *