Mies näkee unta

Näen harvoin unia. Tai jos näen niin unohdan ne ennen heräämistä. Kirjallisuuteen liittyviä unia en näe koskaan.

Paitsi viime yönä. Oli suuri sali, paljon valoja ja hälinää, sisustus yliampuvan barokkimainen. Ihmisillä juhlakuteet yllään, itselläni ei. Kaikki oli vääristynyttä ja vedenalaista, kuten unissa on kai tapana. Joku kuulutti, että kirjallisuuden Finlandia-palkinto myönnetään tänä vuonna Erno Paasilinnalle teoksesta Mies menee deekikselle. Sen jälkeen tuli häiriö kansainvälisessä kuvayhteydessä, uni hapertui ja kävi epätodelliseksi, poksahti rikki kuin ovenkahvaan törmäävä saippuakupla.

Herätessä muistin havaintoni ja vaikutelmani selvemmin kuin nyt. Kello oli puoli neljä. Sydän takoi ja hiki valui, mutta sitten tuli jotenkin hilpeä olo. Että Finlandia-palkinto Erno Paasilinnalle, teoksesta Mies menee deekikselle.

Tuollaista teosta ei Paasilinnan tuotannossa ole, mutta kylläkin sen niminen teksti Kylmät hypyt –kokoelmassa. Se alkaa näin: ”Mies oli jäänyt pois töistä ja ajatteli mennä deekikselle. Hän oli kyllästynyt ilmapiiriin. Hän havaitsi että deekikselle meno oli hänen luonteelleen helppoa. Hän ei ollut erityinen lukumies ja naisista hän ei välittänyt…”

Nukahdin uudestaan joskus viiden maissa. Näin toisen unen, sekin oli epäilyttävän kirjallinen. Siinä kuljettiin aamuyöllä kotiin, ilmeisestikin juominkien jälkeen. Kadun vieressä kohosi muuri, jonka päällä oli piikkilankaa. Tunnelma oli kuin entisessä Itä-Berliinissä, jossa valokuvien ja filmien perusteella satoi aina harmaata sadetta. Etäällä näkyi hahmo, joka tarkentui vartiosotilaaksi. Sotilas kusi muuriin ja huusi jotain olkansa yli. En kuullut, mitä. Tai jos kuulin, en muista.

Tarvinneeko edes sanoa, että tämä jälkimmäinen uni edelleen vaivaa minua.

Kommentit
  1. 1

    Etappisika sanoo

    Jälkimmäisen unen sotilas oli edellisen unen diktaattori, joka oli valinnut Paasilinnan kirjan Finlandian arvoiseksi. Se oli siinä ensimmäisessä unessa vaan vähän kulisseissa eikä näkyvillä.

  2. 2

    tuntematonblogilas sanoo

    Ehkä sotilas saattoi jopa huutaa: ”You’re just another brick in the wall…”

  3. 3

    sanoo

    Oivallinen näkemys, Etappisika. Nyt pitäisi selvittää vielä se, mitä mahtaa symboloida tuo muuri, johon diktaattori/vartiosotilas kusee.

    Kirjallisuusinstituutiotako? Seisooko kusija sen sisä- vai ulkopuolella? Onko hänen protestinsa – jos se on protesti eikä pelkkä hädän lievitys – turha, koska sitä ei näe kukaan muu kuin unen kokijaminä?

    Mitä on se piikkilanka, joka on vedettyy kirjallisuusinstituutiomme päälle? Hallitseva paradigmako? Onko meillä sellaista muuta kuin lyriikassa, ja lyriikassahan ei Finlandia-palkintoja jaeta.

    Unet herättävät liikaa kysymyksiä, joihin ei ole olemassa vastauksia.

  4. 4

    sanoo

    tuntematonblogilas,

    jos kusija huusi noin, silloin näyttämö ei ollut Itä-Berliini. Tai no, ehkä sielläkin kuunneltiin salaa Pink Floydia.

  5. 5

    Etappisika sanoo

    Uniesi salattu kokonaisviesti on:

    ”Kirjallisuuspalkinto menee deekikselle”

    Siitä kuseminen.

  6. 6

    sanoo

    Okei, Etappisika. Olo on nyt huojentuneempi kun näiden päänsisäisten kuvien merkitys selkenee. Sitä paitsi kirjallisuuspalkinto-keskeinen unen tulkinta on tässä tapauksessa rauhoittavasti myös jotenkin freudilaisen kritiikin kestävä: joskus kirjallisuuspalkinto on todellakin vain kirjallisuuspalkinto.

  7. 7

    Etappisika sanoo

    Ja vielä: asiaa tarkemmin ajatellen olisi Paasilinnan voitokkaan kirjan nimeksi vallan hyvin kyllä sopinut ”Yksinäisyys, deekikselle meno ja uhma”. Teemoihin sopii hyvin.

    ”Joskus kirjallisuuspalkinto on todellakin vain kirjallisuuspalkinto.”
    Freudilta putosi sikari suusta jos se tuon luki.

  8. 8

    Susanna Iivonen-Pekesen sanoo

    Tämä ei nyt mitenkään liity asiaan, mutta tuli mieleen se Helsingin valituskuoro (löytyy YouTubesta), jossa ne mm. laulaa Nokia-valssin sävelin: ”Soittoäänet aina yhtä ärsyttäviäääää” ja sitten ”Uneni ovat tylsiä”.

  9. 9

    p.tarka sanoo

    Kerrankin Täytyy sanoa, että sanomanlehdet ovat ajan kohtaisia. Kiitos, teillekin jeesus.

  10. 11

    sanoo

    Suorastaan unenomainen, tyhjentävä tuo kommentti.

    Niin, se Floyd jysähti takaraivooni siitä, että juuri tunti-pari aikaisemmin olin lisännyt blogiini muuriaiheisen postauksen. Ja sitten luin tämän.

    Unessahan kaikki on mahdollista – ja tosi on vieläkin ihmeellisempää.

  11. 12

    Susanna Iivonen-Pekesen sanoo

    Terve! Tällaista löysin tänään. Muuta shamaani kirjailijaksi, niin on ihan kuin ”Miten kirjani ovat syntyneet 4”. Alkuperäisteos on Harvan ”Altain suvun uskonto” vuodelta 1933.

    ”Toimi edellyttää erikoisia taipumuksia, joita ei ole kaikilla kuolevaisilla. Se ei perustu opinkäyntiin, vaan sitä pidetään kohtalona, jota asianomaiset eivät voi välttää, vaikka tahtoisivatkin. Shamaaninlahja on ikääkuin sairaus, joka menee suvussa perintönä. Vaivat ja kärsimykset jatkuvat, kunnes asianomainen vihdoin turvautuu noitarumpuun ja alkaa shamanoida. Vasta silloin hän alkaa rauhoittua. Mutta jos vastustaa esivanhempiensa kutsumusta ja kieltäytyy shamaaniksi ryhtymästä, perii hänet joko mielenvikaisuus tai ennenaikainen kuolema.

    Vainajat määräävät tulevan shamaanin. Arkoina ja synkkämielisinä he usein pakenevat korpeen. Kokelaan on saatava oppia paitsi heimonsa viisailta myös joltakin eteväksi tunneltulta shamaanilta, joka salaperäisellä mahdillaan voi täysin suggeroida oppilaansa.”

  12. 13

    sanoo

    Jos yhdistämme eksistentialismin (Etappisian taannoista muotoilua noudatellen) ja Erno Paasilinnan, päädymme maksiimiin: ”On tultava ravistelluksi maailmaan sillä tavalla että syntyy kirjailija”.

  13. 14

    sanoo

    …siis unohtui lisätä edelliseen kommenttiin, että noista Susannan siteeraamista jalansijoista, jos yhdistämme eksistentialismin ja Erno Paasilinnan…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *