Miehiä työssä (proosahupailu)

Martin Amisin parhaassa romaanissa Money päähenkilö John Self möläyttää julki sen mitä valuuttamarkkinoilla oikeasti tapahtuu tokaistessaan: “The Quid gets gang-banged”.

Aina joukkosessioiden kohteena ei tietenkään ole punta, joskus mennään miehissä dollarin, joskus euron tai jenin kimppuun. Olennaista on toiminnan luonne ja tarkoitus. Valuuttaspekulantit tekevät treidatessaan samaa mitä potenssihumalaiset miehet tekevät naisia kaataessaan. Toteuttavat ja todistavat miehuuttaan.

Näin toimii maailman finanssitalous. Jos hieman liioitellaan ja kärjistetään.

Osakemarkkinoilla peli on vielä kiihkeämpää kuin valuuttamarkkinoilla, ja sama maskuliinisuuden analogia soveltuu kuvaamaan myös pörssispekulanttien toimintaa. Päivätreidariksi voi ruveta kuka tahansa. Alkuun pääsee pienelläkin pääomalla eikä yhteiskunnalta tarvitse anella starttirahaa. Ja kuten pelimiehet tietävät: treidausvoittoja voi kartuttaa velkavivulla.

Päivätreidari käy salilla, syö proteiinipitoista ruokaa ja suosii italialaisia vaatteita ja saksalaisia autoja. Päivätreidari allekirjoittaa Lisää jenkkifutista telkkariin -vetoomuksen ja äänestäisi kokoomusta, jos Katainen olisi alfauros eikä vain kuulostaisi sellaiselta.


Parisuhteessa elävä päivätreidari joutuu kohtaamaan arkielämässään melkoisia karikkoja, sillä kokopäivätoiminen osakekauppa koettelee puolison tai seurustelukumppanin kestokykyä. Naisen silmin näyttää siltä, että mies saa elämänsä parhaat kicksit ja suurimman tyydytyksen kyhjöttäessään työhuoneessa läppärinsä ääressä. Toisinaan vaimo tai tyttöystävä hiipii varmistamaan selän takaa, että ruudulle varmasti piirtyy Nokian intraday-käyrä eikä netistä ladattua kiimakamaa. Kyllä siellä se tylsä graafi on, ja vaimo tai tyttöystävä lompsuttaa tiehensä tuhahdellen ja niskojaan nakellen.

Naisväen vihamielisyydelle on pätevät perusteet. Päivätreidari on hengeltään vannoutunut sinkkumies, joka etsii alati uusia valloituksia eikä saa koskaan tyydytetyksi kyltymättömiä halujaan. Kun yksi mehukas treidi on puikoissa, pitää jo ujuttaa uutta putkeen. Aina jossain odottaa messevämpi tilaisuus, autuaampi sauma tulla, nähdä ja voittaa.

Silloin kun treidi luistaa ja flaksi käy, päivätreidari on seitsemännessä taivaassa, elää ja elämöi kuin übermensch: pumppaa, vatkaa ja höykkyyttää, polkee osaketta kuin osaketta kuin tulpatonta mopoa.

Päivätreidarin ammattislangi on korostuneen seksuaalisväritteistä. Erektiolle, penetraatiolle, ejakulaatiolle ja muille heteroeroottisesti merkittäville tapahtumille on osakekaupassa tarkat vastineensa, ja niiden kuvailuun treidareiden veljeskunta on kehitellyt koko joukon metaforia, eufemismeja ja symbolisanastoa.

Vannoutuneena sinkkuna päivätreidari ei piittaa osta ja pidä -sijoittajille tarkoitetuista fundamenttianalyyseistä. Päivätreidari on luvannut pyhästi itselleen ja veljeskunnalleen pitää kiinni saalistajan vapaudestaan ja olla suistumatta yksiavioisuuteen ja kuolettavan tylsään pitkäjänteiseen eläkesäästämiseen.

Päivätreidarin kiihotuslukemistoa eli “noposia” ovat tekniselle analyysille omistautuneet julkaisut, joissa piisaa pystyssä sojottavia ja alaspäin lerpahtavia kurssikäppyröitä. Graafeista esiin tulkittavat kuviot – roomalaiset kynttilät ja head & shouldersit – mallintavat pornografisella pikkutarkkuudella sitä, miten raha liikkuu ja käy pyydykseen.

“Elämäni shortti” on jokaisen päivätreidarin unelma. Sellaista tärskyä voisi verrata tilanteeseen, jossa tavallinen perusjulli onnistuu pokaamaan Halle Berryä tai Jennifer Lopezia muistuttavan sutturan.

Unelmien treidi voisi tapahtua vaikkapa näin. Ericssonin osake on Tukholman pörssissä hirmuisessa nousussa ja markkinoilla kiertää huhuja posarista eli positiivisesta tulosvaroituksesta. Jossain Järvenpäässä tai Ruotsinpyhtäällä istuu läppärinsä ääressä yksinäinen desperado, joka haistaa palaneen käryn ja heittää shortin täydellä limiitillä. Jos nyt treidi kusee, velkavankeus odottaa.

Mutta treidi ei kuse. Ericsson pökeltääkin infernaalisen negarin eli negatiivisen tulosvaroituksen ja osake lerpahtaa niin rumasti, että tapauksen kuvaamiseen soveltuu vain kaikkein brutaalein impotenssisanasto. Yksinäinen desperado Järvenpäässä tai Ruotsinpyhtäällä möykkää kita ammollaan: “Ericsson perkule! Viiklundit! Viiklundit!” ja saa alakerran sydäntautisen mummon takomaan kattoa luudanvarrella.

Ericssonin svedupelleosakkeenomistajat parkuvat tuskaansa kansakotihelvetissään, mutta yksinäinen desperado Järvenpäässä tai Ruotsinpyhtäällä tietää tehneensä elämänsä shortin ja heittelee serpentiiniä ilmaan ja tonkii Domppa-pulloa baarikaapista.

Joku liikaa Freudia lukenut sielutieteilijä voisi tehdä omat päätelmänsä siitä, että yksinäisestä desperadosta Järvenpäässä tai Ruotsinpyhtäällä ei olisi lainkaan yhtä messevää tehdä elämänsä tiliä longaamalla Ericssonia, iskemällä siihen kiinni ennen raivokasta kurssinousua.

On paljon parempaa, kun pääsee vetäisemään Ericssonia shorttina. Svedupelle on siinä edessä avuttomana kontillaan eikä mahda mitään, kun julma kostaja tulee ja häpäisee ja nöyryyttää.

Kommentit (5)
  1. Karo Hämäläinen
    5.10.2008, 16:20

    Shorttia sulkiessaan treidarimme tukee Ericyn kurssia. Se ehkä hieman laimentaa heterotreidarin iloa, mutta vain vähän.

    Shortti on kunnon pelimiehen ase. Tappiota ei ole rajattu, voitot on päinvastoin kuin longissa.

    Eivät sitä muut käytä kuin proosahupailun tyypit ja amerikkalaiset toisten rahoilla pelaavat hedgetreidarit.

  2. Tommi Melender
    5.10.2008, 17:12

    “amerikkalaiset toisten rahoilla pelaavat hedgetreidarit.”

    Tuo kuulostaa tiedät-kyllä-keneltä. Pahat, pahat hedget.

    Shortin ostaminen kiinni on välttämätön paha uhraus desperadoltamme.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *