Miehen mittoja

Olen melkoinen etana, kun vasta tänään huomasin tämän suunnattoman ihmeellisen uutisen. Se lienee jo kaluttu loppuun kaikenlaisissa nettikeskusteluissa. Kahvipöytäkeskusteluista puhumatakaan.

Minkälaisesta henkisestä vinksahtaneisuudesta mahtaa kertoa se, että tuo uutinen toi heti mieleeni erään kohdan Michel Houellebecqin Alkeishiukkasista? Siinä Bruno tilittää seksuaalisia kompleksejaan. Lihaksia voi kasvattaa kuntosalilla ja parrasta voi luopua, jos se saa näyttämään liiaksi Salman Rushdien kaltaiselta luihulta intellektuellilta. Mutta mitä tehdä sille tärkeimmälle miehiselle mitalle:

”Nyt se saattaa tuntua hullulta, mutta 70-luvulla peniksen kokoon ei juurikaan kiinnitetty huomiota; nuorena minulla oli kaikki mahdolliset fyysiset kompleksit paitsi sitä. En tiedä, kuka sen otti ensimmäisenä puheeksi, ehkä homot, ainakin se esiintyy amerikkalaisessa dekkarikirjallisuudessa, mutta Sartre ei sano siitä mitään.”

Bruno tietenkin mittaa vehkeensä: 12 senttiä, ehkä 13 tai 14, jos mittanauhan vetää aivan juureen kiinni. Ei todellakaan häävin kokoinen, sillä keskiverto ranskalaisten miehuus yltää linkittämäni uutisen mukaan hyvinkin 15 sentin uljaammalle puolelle.

Minun piti kirjoittaa tähän vielä jotakin siitä, kuinka aikamme on niin ironisuuden ja sarkastisuuden läpitunkema, että eurooppalaisten kansojen peniksen pituuksia koskevista uutisista on tullut jokapäiväistä kauraa laajalevikkisissä medioissa.
Mutta eihän tällainen kulttuurikritiikki voi olla muuta kuin onnetonta ja naurettavaa. Sisällöntuottajat (eli iltapäivälehdistön mediaterroristit) osaavat koodata tuotoksensa sellaisille taajuuksille, jotka ovat tyystin kritiikki-vapaita: Hei, sehän on leikkiä! Ei pidä ottaa niin vakavasti!

En minä leikistä suutu enkä missään nimessä ota sisällöntuottajien tempauksia vakavasti. (Sisältöhän ei tosiasiassa enää ole, ja sen tietää varmimmin siitä, että kaikki väittävät tuottavansa sitä. Sama pätee myös ”elämyksiin”)

Lopetanpa tämän merkinnän tyylikkäällä korkeakirjallisella sitaatilla (huomaatteko, kuinka minäkin suojaudun ironisuuden ja sarkastisuuden taakse): Milan Kundera kertoo eräässä esseessään maailmansotien välillä vaikuttaneesta, nyt jo unohduksiin painuneesta tsekkikirjailijasta, joka kirjoitti romaanin nimeltä Polttomoottorihirviöt. Siinä aikakauden moraalinen rappio samastui autojen ja moottoripyörien brutaaliin meteliin. Tuskin tarvitsee sanoa, että tuohon aikaan nämä kulkupelit olivat Prahassa sangen harvinaisia. Silloin niiden brutaaliuden saattoi vielä tajuta.

Nykyihmisten aivot ovat turtuneet ironialla ja sarkasmilla koodattuun sisällöntuotantoon samalla tavalla kuin heidän korvansa polttomoottorimeluun. Niitä vastaan kiukuttelu on yhtä typerää kuin rankkasateita ja ukonilmoja vastaan kiukuttelu.
Kommentit
  1. 1

    sanoo

    Tähän liittyy hyvin aamun hesarissa ollut ”väärä johtopäätös”-sarjakuvan strippi, jossa yksinäinen uutistoimittaja taistelee työpaikkansa puolesta kun vieressä suuri joukko seksiskandaakiosastolla työskenteleviä journalisteja keskittyy rauhassa sisällöntuotantoon.

    …ja se etteivät suomalaiset pärjää munanpituus mittauksissa johtuu pelkästään ns. suomalaisesta rehellisyydestä.

  2. 2

    sanoo

    ”…ja se etteivät suomalaiset pärjää munanpituus mittauksissa johtuu pelkästään ns. suomalaisesta rehellisyydestä.”

    En rohjennut itse merkinnässä myöntää, mutta näin kommenttiosiossa voin myöntää, että minua askarruttaa, millaisella metodilla tuo tutkimus on toteutettu.

    Sehän ei tarkkaan ottaen ilmene tuosta uutisesta. Muistan, kun aloittelevana uutistoimittajana aikoinaan sain opastusta, jonka mukaan aina kun uutisoidaan jostakin tutkimuksesta on myös kerrottava, miten johtopäätöksiin on päädytty.

    Mutta se oli sitä vanhaa tylsää asiajournalismia se…

  3. 3

    Golgatan Olga sanoo

    Metodi oli suomalaisen asiantuntijalääkärin (psykiatri Matti Wallinin) mukaan epätieteellinen: ”tutkimukseen” osallistuneet mittasivat kalunsa itse ja ilmoittivat tuloksen netin kautta. Uskonpa minäkin, että suomalaiset ovat päätyneet häntäpäähän (no pun intended) rehellisyyttään, kenties nipsaisseet vielä mittaustuloksestaan sentin pois, ettei nimenomaan päästäisi syyttämään epärehellisyydestä.

    Mihin me tätä ”tutkimuksen” tietoa tarvitsemme, pysyy mysteerinä.

  4. 4

    sanoo

    ”Mihin me tätä ”tutkimuksen” tietoa tarvitsemme, pysyy mysteerinä.”

    Kyllä viksut markkinointi-ihmiset varmasti keksivät soveltavaa käyttöä tällaisellekin tutkimusdatalle.

    Michel Houellebecqia vielä: Alkeishiukkasissa Brunon isä epäonnistuu plastiikkakirurgina, koska ei tajua satsata silikonirintabisnekseen (pitää silikoneja amerikkalaisena humpuukina, joka ei Eurooppaan juurru), ja vanhoilla päivillään hän sitten tuumii, että jos nyt olisi parhaissa voimissaan alkaisi satsata kyrvänpidennysleikkauksiin, pitää niitä takuuvarmana tulevaisuuden juttuna.

  5. 5

    sanoo

    Olin ilman muuta siinä uskossa, että tuo uutinen on tekaistu huumorijuttu, mutta täällä ollaan ilmeisesti toista mieltä?

    Tulitikkurasiamenetelmä? Rodunjalostus? Parahtava ”Mait”? Juttahan voisi olla tällaisenaan Pahkasiassa tai Lehdessä.

  6. 6

    sanoo

    Ovathan laajalevikkiset mediat pullollaan tähän genreen kuuluvia juttuja. Ja ne ovat järkiään niitä suosituimpia uutisia lukijalaskurien mukaan.

  7. 7

    sanoo

    Lehdethän perustelevat roskajournalismia juuri sillä, että lukijalaskureiden mukaan ihmiset haluavat sitä.

    Tämä on kavala yritys riisua fiksuinkin meistä aseista. Havainnollistus:

    Istun lukutuolissa lukemassa syväanalyysia maailman tilanteesta. Naapuri tulee soittamaan ovikelloa ja huutaa: ”ulkona kävelee kaupunginjohtaja kännissä ja perse paljaana!” Varmasti lentää se syväanalyysi nurkkaan ja menen ikkunalle.

    Paljaiden perseiden sensaatio kuuluu kuitenkin ihmisen välittömään arkielämään ja sen pikkujoulujuoruihin. Se on sosiaalisten suhteiden lujittamista, mikrotason moralismia, jne. Ehkä tarpeellistakin.

    Journalismilla olisi mahdollisuuksia täyttää muita tarpeita. Jopa siinä määrin, että sitä voisi pitää velvollisuutena.

    Mutta tämä urputushan on tuuleen huutamista parhaimmillaan.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *