Messupellenä

Tänään tuli heiluttua messupellenä, harrastin markkinointiviestintää yleisön edessä. Olen huomannut, että mikrofoni kädessä kannattaa puhua mitä sylki suuhun tuo. Jos rupeaa ajattelemaan sanomisiaan, ei saa lopulta sanotuksi mitään. Pitää vain kuunnella itseään ikään kuin ulkopuolisena, omat sanat eivät tunnu ämyrien kautta kuultuna omilta. Tulee sellainen tunne, ettei ole oikeastaan vastuussa sanomisistaan, ja sehän on tietysti vain positiivista, koska mainonnan palveluksessahan sitä messutilanteessa ollaan.

“When You hear music
after it´s over
it´s gone
in the air
and You can never capture it again.”
(Eric Dolphya Jorma Kaparin lainaamana Kaparin kokoelmasta Fiktiivisiä runoja)

Yleisön edessä puhutulle käy – ainakin minun tapauksessani – kuin musiikille tuossa katkelmassa. Yritän jälkeenpäin muistella, mitä kaikkea tuli messuväelle Kunnian miehestä juteltua, mutta se kaikki on todellakin gone in the air…

Eräs ystävällinen rouva totesi minulle, että “se meni hyvin” täsmentämättä mitä “mennä hyvin” tässä tapauksessa tarkoittaa.

Sattui minulle kirjamessuilla muutakin, ostin Matti Kurjensaaren kirjan Olavi Paavolaisesta ja Marko Tapion Aapo Heiskasen viikatetanssin. Paria kirjaa pitelin kädessä, mutta ostopäätös jäi tekemättä. Kirjamessujen myyntitiskeillä saa onneksi olla rauhassa ilman että kukaan myyntivastaava tunkee viereen “tukemaan asiakasta ostopäätöksen teossa.”

Lisäksi tapasin kirjallisuusihmisen, joka valitteli suomalaisen nykykirjallisuuden surkeaa tasoa. Vastasin hänelle, että meillä kirjoitetaan kyllä hyvää kirjallisuutta, mutta kriitikkojen taso on sitä sun tätä. Kirjallisuusihminen vaati minua perustelemaan näkemykseni. Vastasin kuin Saarikoski runossaan: “minun ei tarvitse puolustaa kantaani, koska se on oikea.” Jäi tunne, ettei kirjallisuusihminen ottanut minua vakavasti. En viitsinyt kertoa hänelle niiden neljän kriitikon nimeä, joita arvostan.

P.S.

Matti Kurjensaaren kirjassa on valokuvaliite. Eräässä kuvassa Olavi Paavolainen on Argentiinassa ratsun selässä. Hän on itse raapustanut kyseisen kuvan taakse: “Lähdössä ratsastamaan aarniometsään uskomattoman laiskalla hevosella, joka silti uskollisesti palveli minua.”

Kommentit (13)
  1. Ette kumpikaan keskustelussa käsitelleet suomalaisten kirjallisuusihmisten tasoa? Kirjailijoita ja kriitikoita vaan?

  2. Tommi Melender
    25.10.2007, 19:05

    Keskustelun sävy muuttui kotoisasta hieman kireään suuntaan ennen kuin ehdimme niin pitkälle.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *