Matkasta aurinkoon (sitaatti)

“Kirjailijat eivät uskaltaneet kutsua kirjallisuusblogeja karaokeksi tai ompeluseuroiksi, kustantamot kumarsivat bloggareiden suuntaan, kaikki pelkäsivät massoja, tupperwarekutsulaisia, jotka aluksi häkeltyivät, sitten humaltuivat vallastaan. Kirjailijat eivät uskaltaneet nähdä romaanin kehittymistä yhä pikkuporvarillisemmaksi ja suljetummaksi muodoksi, he varmistelivat kustannustuotteelleen myönteistä, pikkusievää tuote-esittelyä, jota kutsuttiin kritiikiksi, ja mitä todellisia vaihtoehtoja medialla olisi ollutkaan, sen riippumattomuus oli aina ollut yksi suurimmista kuplista, ja sama päti kirjallisuuteen: silloinkin kun ei menty rahan perässä, mentiin sen ehdoin.” (Juha Seppälä: Matka aurinkoon, WSOY 2014)


Kommentit (72)
  1. Marjatta Mentula
    16.8.2014, 08:17

    Tämä sitaatti pisti minut varaamaan kirjan oitis!
    Luulen, että Seppälä on muotoillut tähän asian, jota moni kirjallisuuden ammattilainen ja harrastaja pohtii tykönään.

  2. Tommi Melender
    16.8.2014, 08:37

    Myös äskettäin Horace Engdahl, entinen Ruotsin Akatemian sihteeri, sivaltaa blogikulttuuria vasta suomeksi ilmestyneessä mietelmäkirjassaan Sen jälkeen savuke (hyvä kirja muuten, suosittelen).

    “Blogikirjoittamisen estottoman kielivirran mukana taannumme laumavaiheeseen.”

    ja

    “Blogi on kirjoituksen paluuta teini-ikään.”

    Ihanan taantumuksellisia teesejä Engdahlilta. Joskin näin irrallisina laajemmasta fragmenttikudelmasta ne saattavat kuulostaa töksähtäviltä. Kannattaa siis lukea itse teos.

    Minä pidän blogia, mutta en pahastu yhtään siitä, jos bloggareita ja blogikulttuuria pisteliäästi kritisoidaan. Lisää sellaista vain. Huomattavan paljon ärsyttävämpää on se lässy blogien ihanuuden ylistys & hehkutus, johon olen törmännyt paljon useammin kuin Seppälän ja Engdahlin kaltaisiin lausumiin. Kirja-ala tietysti tekee kaikkensa syleilläkseen bloggarit kuoliaaksi, onhan elinehdoistaan taistelevan alan tehtävä melkein mitä tahansa selviytyäkseen.

    Luin eilen tuon Seppälän uusimman loppuun. Suosittelen sitä, vaikka tuo siitä poimimani sitaatti ei iskisikään.

    Matka aurinkoon ei tosin nouse aivan Juha Seppälän parhaiden romaanien joukkoon, mutta on joka tapauksessa kiinnostava ja vaikuttava lukukokemus.

    Romaanina välillä ahdas, välillä hapuileva, eikä yhtä kekseliäästi sommiteltu kuin vaikkapa Paholaisen haarukka. Pitkät saarnajaksot (niin kutkuttavia kuin sinänsä ovatkin) saavat ajattelemaan, että jaha, nyt se on taas kääntänyt päälle sen vimmaisen proosakoneensa, josta tulee sitä tylyä ja tujakkaa Seppälä-lausetta.

    Eikä Seppälä tietenkään anna lukijalle lopuksi kivaa palkintoa lukemisestaan, eli irrallisia tarinan lankoja ei solmita siistiin nippuun ja kääritä kauniiseen pakettiin. Kirjan luettua olo on hankala ja hämmentynyt, mutta samalla tietää että teksti jää nakuttamaan takaraivoon.

    Jokin tämän kaltainen jälkitila (ei niinkään kivan palkinnon saaminen) on minulle lopulta tärkein syy, miksi romaaneja luen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *