Lumekritiikkiä

HS:n älykköraadin jäsen, taloustoimittaja Katja Boxberg ryöpyttää suomalaista kirjallisuutta:

”Suomalaista kaunokirjallisuutta vaivaa mielestäni omaleimaisen ajattelun puute. Kirjallisuutta leimaa näköalattomuus, historiattomuus, henkinen laiskuus, ennalta-arvattavuus ja kunnianhimon puute.”

Jos haluaisin ilkeillä, voisin sanoa että Boxbergin suomalaisesta kirjallisuudesta käyttämät luonnehdinnat sopisivat aika tarkkaan kuvaamaan hänen ja Taneli Heikan taannoin julkaisemaa Lumedemokratia-pamflettia.

Aina kun joku henkilö laukoo painavia sanoja kirjallisuudesta, minua kiinnostaa, minkälainen kirjallisuuskäsitys hänen kauttaan puhuu. Boxbergin mielestä ”hyvä kirjallisuus ammentaa menneestä, peilaa nykyisyyttä ja maalaa tulevaa.” Nuohan ovat kamalia sivistysporvarin fraaseja, jotka eivät tarkoita kerrassaan mitään. Veikkaisin, että Boxbergin mielestä hyvä romaani on laveaa epiikkaa, jossa on ”elävää” ajankuvaa, ”koskettava” tarina ja ”syvälle luotaavaa” henkilökuvausta. Siis jälkijättöistä viiden pennin balzacilaisuutta aikana, jolloin vakava kirjallisuus on leimallisesti postbalzacilaista.

Kelasin taaksepäin Boxbergin HS-raadin vastauksia ja huomasin hänen kehuneen Jonathan Franzenin Correctionsia (hän ei tietenkään maininnut suomennetun teoksen nimeä Muutoksia, koska on asunut ”lähes koko kymmenluvun ulkomailla” ja siten lukenut kirjan taatusti alkukielellä). Muutoksia on ihan mukiinmenevä jenkkiromaani, mutta ei paljon enempää. Siinä ilmenee amerikkalaiskirjailijoille ominainen neuroosi kirjoittaa tiiliskiviä, oli asiaa tai ei. Parhaisiin aikalaisiinsa, esimerkiksi David Foster Wallaceen, Thomas Pynchoniin tai Don DeLilloon, verrattuna Franzen on aika vaatimaton tapaus. Jos Franzen kirjoittaisi suomeksi, häntä tuskin tunnettaisiin Boxbergin suuresti arvostamissa länsimaisissa sivistysympyröissä.

Entäpä mitä suomalaisia nykyromaaneja Boxberg on mahtanut lukea, kun ei hakemallakaan keksi ”mitään mainitsemisen arvoista” 2000-luvun kirjallisuudestamme? Hän ei sitä paljasta, mutta marmattaa että ”pelkkä viinanhuuruinen seikkailu Helsingin yössä tai puolison haluttomuus sänkykamarissa ei sellaisenaan riitä maailmanluokan kirjallisuuden rakennusmateriaaliksi.” Voimme siis päätellä Boxbergin lukeneen Anna-Leena Härköstä ja jotain stereotyyppistä 60-lukulaista mieskirjailijaa. Tällaisiinko hahmoihin 2000-luvun kirjallisuutemme kulminoituu? Ei vakuuta, ei vakuuta. Boxberg luo itsestään vaikutelman tärkeilynhaluisena ihmisenä, joka kuvittelee tietävänsä ja ymmärtävänsä jotain kirjallisuudesta sillä perusteella että sattuu olemaan journalisti eli kirjoitustyöläinen. (EDIT: En siis käytä termiä ”kirjoitustyöläinen” pilkallisessa merkityksessä, olenhan itsekin sellainen enkä väheksy omaa ammattiani)

Boxbergin suomalaista kirjallisuutta kohtaan esittämä ”kritiikki” sisältää kaikki ne puutteet, joista hän suomalaista kirjallisuutta moittii. Hänen henkisesti laiskat, näköalattomat ja ennalta-arvattavat heittonsa muistuttavat pikemminkin matalaotsaista nettikeskustelua kuin hänen ihannoimaansa sivistynyttä länsimaisuutta.

En väitä, etteikö suomalaisessa kirjallisuudessa olisi puutteita ja toivomisen varaa, milläpä alalla niitä ei olisi. Mutta jonkinlaista tasokkuutta on lupa vaatia ihmisiltä, jotka katsovat olevansa päteviä sitä julkisesti kritisoimaan (nimimerkit saavat toki kirjoittaa nettiin mitä lystäävät). Itselläni ainakaan ei olisi kanttia mennä HS-raadissa ryöpyttämään sellaisia kulttuurin aloja, joita tunnen yhtä heikosti kuin Boxberg kirjallisuutta.

P.S.

Niiden, jotka haluavat kuulla punnittuja kriittisiä puheenvuoroja suomalaisen proosan nykytilasta, kannattaa unohtaa boxbergit ja kuunnella esimerkiksi mitä nuoren polven lyyrikoilla on sanottavanaan.

Kommentit
  1. 1

    Anonymous sanoo

    Henkisesti laiskan komppaamisen hengessä on todettava, että luettuani Boxbergin kommentin ajattelin aivan samaa!

    HS-raatohan on muutenkin siitä hauska ensemble, että siellä on aika vakioele kommentoida yhtä ja toista vailla selvästikään kummempaa perehtymistä. Kai sinne kutsutuksi tuleminen onnistuu jotenkin hivelemään niin, että huoli itsensä munaamisesta* haihtuu.

    (*ennen kuin Pekka Himanen tulee tänne kommentoimaan, kuinka tällainen munaamiskriittinen kyttääminen jarruttaa innovaatioita, sanottakoon, että itsensä munaaminen onkin aina välillä ihan paikallaan, mutta pointtina silloin on kai edes huomata munanneensa ja ehkä oppia siitä jotain…)

  2. 2

    Anonymous sanoo

    Ehkä Boxbergia voisi vähän ymmärtää jos hän tarkoittaa Suomea erillistapauksena, uniikkina poikkeuksena läntisen ajattelun valtavirrassa.

    Sitähän se kieltämättä on: kirjallinen kulttuuri joka perustuu takinkääntämiseen ja sen selittämiseen valtiofilosofiana.

    Paavo Lipponen selittää tekemisensä parhain päin, kuten Runeberg 1809 jälkeen ruotsalaisten jätettyä syvästi uskonnollisiksi opettamansa kansanihmiset Savossa oman onnensa nojaan toisuskoisia venäläisisäntiä vastaanottamaan.

    Jälkeenpäin voidaan toki unohtaa ihmisten pelon ja kauhuntunteet sekä kirjoitella satuja urheista ruotsalaisupseereista kansanihmisten turvana, ja juhlia ”merkkivuotta” eliitin sadoissa kekkereissä.

  3. 3

    sanoo

    Pekka Himanen tietää munaamisesta paljonkin, hänhän elättää sillä itsensä. Tosin boxbergilaisittain en tunne Himasta juuri lainkaan, mutta todella typerän vaikutelman hän itsestään on antanut.

    Täytyypä joskus mennä tarkkailemaan ja rankaisemaan infamöösiä HS-raatia, vaikka periaatteenani onkin pysytellä kaukana tuollaisista joukkioista.

    PS: Jaakko Yli-Juonikas jälleen havaittu Turun kadulla lähellä Kupittaan asemaa.

  4. 4

    sanoo

    Minä tulkitsin niin, että ”viinanhuuruinen seikkailu Helsingin yössä” viittaisi suoraan Mikko Rimmisen Pussikaljaromaaniin.

    Olen anonyymin kommentoijan kanssa samaa mieltä siitä, että HS-raatia vaivaa epämääräinen joka asiaan huutelemisen tarve. Olisi silti ollut kiva tietää, mitä se peräänkuulutettu ”omaleimainen ajattelu” oikein on.

  5. 5

    sanoo

    Jos Boxberg todellakin viittasi Rimmiseen viinahuuruilla Helsingin yössä, niin se oli aika onneton kärjistys Pussikaljaromaanissa. Minullakin tämä mahdollisuus kävi mielessä, mutta päädyin siihen, ettei Boxberg sentään niin mauton voi olla.

    ”Ehkä Boxbergia voisi vähän ymmärtää jos hän tarkoittaa Suomea erillistapauksena, uniikkina poikkeuksena läntisen ajattelun valtavirrassa.”

    En pidä tällaisia roiskivia yleistyksiä lainkaan mielekkäinä. Joku ”läntisen ajattelun valtavirta” on samanlainen myytti kuin ”sivistyneet eurooppalaiset juomatavat”. Kun suomalaisen kulttuurin reaalisia ongelmia verrataan johonkin ideaaliin länsimaalaisuusmyyttiin, kaikki meikäläinen ilman muuta näyttää vajaalta ja jälkeenjääneeltä. Tällainen puoskarointiko sitten on sitä ”omaleimaista ajattelua”. Minusta siinä ei ole mitään omaleimaisuuteen tai ajatteluun vivahtavaakaan.

    No, olen huonosti perillä siitä, mitä nykyisen kansainvälistyneen toimittajasukupolven länsimaisuus pitää sisällään. Sellainen käsitys minulla on, että lähinnä se on sitä että luetaan Financial Timesia ja The Economstia ja halutaan herätellä ”yhteiskunnallista keskustelua” sellaisista aiheista, joita OECD tavallisesti käsittelee tutkimusraporteissaan. Ja tätä kaikkea kehystää sitten jonkinlainen urbaani arvoliberalismi.

  6. 7

    sanoo

    no kun tähän nyt puututtiin, niin sanon minäkin (kesken joulusiivousten):

    tää boxberg on mulle peräti tuntematon ajattelija, joten en osaa hänen typeryydestään ja tietämättömyydestään loukkaantua. kamalampaa musta oli että juha sihvola ja nyleeni-anttikin oli sillä kannalla, että 2000-luvun kotikauno on jokseenkin paskaa, eli ei mitään uutta tai edes yritystä.

    että mitä ne haluaa, odottaa, mikä kelpaa?

    arvaan että boxberg ja tiedän että sihvola ei oo ensimmäistäkään suomalaista 2000-luvun runokokoelmaa lukeneet. eli ne ei vaan siis tiedä, että suomalainen nykyruno on – miten tahansa mitattuna ja punnittuna – eurooppalaista eturiviä. (tää on kesto-ongelma: kun nää hs-viisaat puhuu KIRJALLISUUDESTA, ne puhuu vain PROOSASTA)

    mutta että nyleenin viisarikaan ei oo värähtänyt, se satuttaa näin jouluhommien keskellä.

    me jotka ollaan luettu 2000-luvun proosaa tiedetään, että siellä niin ikään elää ja versoo omat rihmastonsa, jotka tuottavat jo nyt satoa -ja tulevat tuottamaan vastakin.

  7. 8

    sanoo

    ”tää on kesto-ongelma: kun nää hs-viisaat puhuu KIRJALLISUUDESTA, ne puhuu vain PROOSASTA”

    Näinhän se on. Mutta proosastakin puhuessaan he puhuvat vain siitä pienestä joukosta romaaneja, joka on saanut eniten valtavirtajulkisuutta.

    Kovin on kapeaa. Mutta kopeutta kyllä riittää haukkumaan koko suomalainen kirjallisuus lyttyyn.

  8. 9

    Antti Nylén sanoo

    HS-Raadista (sen jäsenenä) sanoisin, että siinä on ideanakin roiskia ja munata itsensä ja sanoa mitä sattuu. Miettimisaikaa kysymyksiin, jotka eivät tietenkään juuri koskaan liity esimerkiksi minun erikoisaloihini, kuten Nicon levytyksiin ja Baudelairen ”Carnet’hen”, on yksi vuorokausi. Pidän tätä hyvänä. Muodostuu spontaani kuva siitä mikä on ammatikseen ajattelevien tai taidetta tekevien mielipideaines.

    Totta kai raatiin kutsutuksi tuleminen imartelee, mutta pahinta ja salakavalinta on, ettei urhea kieltäytyminen jäsenyydestä tulisi missään julki. Ei ole mitään ”Me kieltäydyimme HS-Raadin jäsenyydestä” -blogia tai edes Facebook-ryhmää. Sama on muussakin julkisuudessa. Sen takia järkevät ihmiset suostuvat NYT-liitteen kirjoitti-nimensä-tauluun-vitsihaastatteluun ja Kuukausiliitteen alastonkuvaan (näistä kahdesta olen jo etukäteen päättänyt pyhästi kieltäytyä, mutta kysykää nyt kuitenkin, toimittajat, jos satutte tätä lukemaan, sillä muutenhan en voisi edes kieltäytyä kunniasta enkä brassata asialla edes yksityisesti. Paras tähän liittyvä tarina on muuten Kauko Röyhkän yhdessä kirjassa, jossa hän kertoo kieltäytyneensä Kuukausiliitteen alastonkuvasta lähettämällä toimitukselle terveiset, että suostuu, jos kuvassa saa olla ”ainoastaan hänen seisova kyrpänsä”.)

    Merville: kommenttini suomalaisen kirjallisuuden tasoon ei ollut tarkoitus olla mitenkään halventava. Sanoin (tarkoitin) vain, etten näe syytä pitää 2000-lukua erityisesti parempana kuin muita vuosikymmeniä, niitähän on tässä jo aika monta, ja monia tunnen paljon huonommin kuin tätä viimeksi kulunutta.

  9. 10

    Yksi tyhmä nykykirjailija sanoo

    ”Niiden, jotka haluavat kuulla punnittuja kriittisiä puheenvuoroja suomalaisen proosan nykytilasta, kannattaa unohtaa boxbergit ja kuunnella esimerkiksi mitä nuoren polven lyyrikoilla on sanottavanaan.”

    Olen vilkuillut nuoren polven lyyrikoiden keskustelua suomalaisen nykyproosan tilasta (esim. Luoma-ahon blogi. Siellä oli aiheesta pitkä ketju nuoren polven mielipiteitä). Jokainen voi sitten itse miettiä kuinka tarkasti punnittuja. Mulle ainakin siitä tullut sellainen käsitys, että heillekään ei kyllä kelpaa mikään. No – ehkä sentään Hans Selo, Markku Lahtela (hänkin näköjään tietyin varauksin). Mutta liekö tässä tapauksessa heidän kannanottonsa laskettava ”edistykselliseksi” puheenvuoroksi? Niinpä kai. Argumentit ovat varmaankin pätevämmät kuin Boxbergin? Älkää edes vastatko. Totta kai niiden täytyy olla. Mutta asenne ja aggressio aika lailla yhtä. Tätä ei tietenkään pitäisi sanoa.

  10. 11

    sanoo

    ”Argumentit ovat varmaankin pätevämmät kuin Boxbergin? Älkää edes vastatko. Totta kai niiden täytyy olla. Mutta asenne ja aggressio aika lailla yhtä. Tätä ei tietenkään pitäisi sanoa.”

    Kyllä pitää sanoa. Ei täällä kellään ole totuusmonopolia.

    Ja toki: nuoren polven lyyrikoiden argumentit ovat pätevämpiä kuin Boxbergin.

    Varsinaista kirjallisuusesseistiikka etsin ja löydän sitten etupäässä muualta kuin verkosta. Viimeksi vaikkapa J.M. Coetzeelta, herralta joka on niin sivistynyt, viisas ja näkemyksellinen, ettei hänen tarvitse enää todistella kellekään mitään. Saati uhota yhtään.

  11. 12

    sanoo

    ”Sama on muussakin julkisuudessa. Sen takia järkevät ihmiset suostuvat NYT-liitteen kirjoitti-nimensä-tauluun-vitsihaastatteluun ja Kuukausiliitteen alastonkuvaan”

    2000-luvun Esa Saarinen? Äläpä rupea kuitenkaan laskemaan rimaasi, vaikka jälki-ironikko oletkin. Tämä on pyyntö.

  12. 13

    sanoo

    Mukava, että osa ihmisistä tosiaan uskaltaa sanoa, missä TODELLISUUDESSA mennään! Pitääkin soittaa Boxbergille ja kiittää! Toi sen kommentti on muuten tasan yleinen ajatusrakennelma mm. yliopistojen kirjallisuusväen piirissä. Sehän on nyt nähty että ns. kulttuurieliitti panee mm. yleisiä, fiksuja arvoja alas minkä ehtii vain sen takia, että saisi itseään ylös, huomiota ja peittää samalla sitä, että todellisuudessa asiaa ei olekaan. Se on halvinta maailmassa.

    Ja A. Nylenille sanoisin, että jos tarkoitus tässä Boxbergillä oli munata itsensä oikeasti ajattelevien parissa, niin hän epäonnistui karkeasti. Mutta onnistui – vain siinä sangen yleisessä kirjallisuuspiirien – ja muidenkin – asenteissa, eli siinä ilmapiirissä, jonka motto menee näin; ”Jos sä hivelet mun turhamaisuuttani, mä annan sulle ihmisarvon.”

    Eläköön!

  13. 14

    sanoo

    Ettei nyt taas vain ne koirat älähtäis johon kalikat kalahtaisi?

    Pistän pari tarkennusta vielä:

    ”Ei täällä kellään ole totuusmonopolia.”

    – Oletteko muuten huomanneet, että sanoo tässä maassa mitä tahansa, mikään ei ole enää totta, vaan mielipide, vaikka asia olisi miten ilmiselvä! Se on ilmiselvä vain silloin, kun se sattuu enemmistön korvasyyhyä miellyttämään. Ja etenkin jos se sattuu paljastamaan kipupisteitä, niin voi veljet. Paljastumisen pelko on aikamoinen, kun Suomen koko itsetunto perustuu johonkin Raatteentien voittoon. Venäläiset sai vastusta, mutta nyt Suomella onkin paljon pahempi vihollinen – se itse.

    – Toi Himasen julkaistava tutkimus on mielenkiintoinen. Nähdään, mihin suuntaan hän homman näkisi menevän ja millä ehdoin? Himasta on tietysti mukava mollata, mutta kukas muuten meistä on saavuttanut yhtä paljon kuin se? Ettei nyt taas vain tämä suomalainen perikateus ole iskenyt? Mä ainakin kunnioitan ihmisiä, jotka on tosiaan päässyt eteenpäin, vaikka se ei elämän tärkein asia olekaan. Olen iloinen Himasen puolesta.

    – Jos kysytään, mitä se ”omaleimainen ajattelu” on, se todistaa, ettei siitä tajuta edes alkeita… Vähän sama, kuin syntymästään sokea yrittäisi saada selville, mitä ovat värit?

    – ”Tällainen puoskarointiko sitten on sitä ”omaleimaista ajattelua”. Minusta siinä ei ole mitään omaleimaisuuteen tai ajatteluun vivahtavaakaan.”
    Ei olekaan omaleimaista. Se on vain puhdasta totuutta. Tässä tapauksessa viittaus omalaimaiseen ajatteluun tarkoittaisi käytännössä ihan vain sitä, että yritettäisiin ladata merkityksiä asioihin, joita niissä ei ole. Lisäksi jos totuutta ei saa sanoa, vaan pitää olla omaleimaisia tulkintoja, niin mitä tapahtuu totuudelle itselleen? Se katoaa. Se kutistuu mielistelyksi – juuri siihen, mitä kulttuuri on ihan täynnä – totuutta eikä kokonaishenkeä EI SAA NÄHDÄ, vielä mielummin edes tajuta.

    ”Kovin on kapeaa. Mutta kopeutta kyllä riittää haukkumaan koko suomalainen kirjallisuus lyttyyn.”
    Suomalainen kirjallisuus on niin kapeaa, ettei varmaan sille oikein voi muuta tehdä. Näin Boxberg lienee ajatellut.

  14. 15

    Anonymous sanoo

    Tarkoittiko Katja Boxberg, että kirjallisen kulttuurin sisältö ja olemus on toisto? Moneen kertaan sanotun sanominen yhä uudestaan ja uudestaan. Sota,sota,sota.

    Samoja sanoja Milan Kundera käytti kuvaamaan kommunismia; järjestelmää joka sekin pyrki ajattelemaan jokaisen puolesta kaikkea hyvää ja arvokasta.

    Jotta emme unohtaisi missä kuljimme kerran. Emmekä kävisi yöhön yksin.

  15. 16

    sanoo

    Jos pitäisi veikata, luulisin että Boxberg yritti vain olla kriittinen, koska hän on sisäistänyt että sellainen rooli kuulu toimittajille (ja meillä Suomessahan ei hänen mielestään ilmeisesti ole älymystöä, ei ainakaan LÄNSIMAISTA älymystöä).

    Koska olen itsekin toimittaja tunnen hyvin ns. kolumnisti-ilmiön. Siinä toimittaja keksii jostakin asiasta (=kuten nyt vaikkapa suomalainen kirjallisuus) yhden mielestään painavan ajatuksen(=kuten nyt vaikkapa että suomalainen kirjallisuus on näköalatonta ja kunnianhimotonta), josta sitten vääntää yhden purevan tekstin, joka kantaa parhaassa tapauksessa kolumnin määrämitan (=Hesarissa kai nykyään 2 200 merkkiä) verran. Tai useimmiten on kantavinaan.

    Tällainen kolumnistihenkisyys yleistyy toimittajakunnassa koko ajan, koska toimittajia patistellaan kirjoittamaan omalla naamalla kuvitettuja puheenvuoroja ja kommentteja juttujensa oheen. Eli rumasti sanottuna tilattuja mielipidekirjoituksia.

    Boxbergin syvemmistä aivoituksista (jos hänellä sellaisia tässä asiassa on) on vaikea sanoa tuon HS-raadin pätkän perusteella yhtään mitään. Sen hän kuitenkin paljastaa, ettei ole lukenut kovin paljon suomalaista nykykirjallisuutta (edes proosaa, runoista puhumattakaan). Enkä jaksa uskoa, että hänellä olisi näkemystä sanoa kirjallisuudesta mitään sellaista, jota esimerkiksi itse pitäisin kiinnostavana. Varmaan myös meidän käsityksemme siitä, mikä on näkemyksellistä tai kunnianhimoista kirjallisuutta poikkeavat aika lailla toisistaan.

  16. 17

    sanoo

    …ja nyt en kyllä kirjoita tästä teemasta enää mitään, olen jo kirjoittanut siitä paljon enemmän kuin se ansaitsee, enkä voi olla ihmettelemättä itseäni…

  17. 18

    sanoo

    Jommille tiedoksi:

    Hylkäsin tuon uusimman kommenttisi julkaisun.

    Olet Parnasson keskustelupalstalla esittänyt kerta toisensa jälkeen, että suomalainen kirjallisuus on paskaa ja että kirjallisuuseliitin keskuudessa vallitsee jonkinlainen keskinäisen kehun salaliitto, joka estää kaltaisiasi totuudenpuhujia saamasta äänensä kuuluville (ja teoksensa framille).

    Boxberg on nyt sinun suuri sankarisi, koska hänenkin mielestään suomalainen kirjallisuus on paskaa tai ainakin kelvotonta. Luulenpa että jokainen joka saa päähänsä haukkua suomalaista kirjallisuutta, sama kuinka ääliömäisesti ja kuinka vajavaisen lukeneisuuden perusteella tahansa, on sinun sankarisi ja suuri totuudenpuhuja.

    Esitit pointtisi noissa kahdessa julkaisemassani kommentissa. Eikä tämä uusin kommenttisi olisi nähdäkseni vienyt keskustelua millään tavalla eteenpäin. Keksit siinä taas yhden tavan sanoa, että me suomalaiset kirjailijat olemme paskoja ja että Boxberg on kertonut suuren totuuden.

    Hyväksyn, että olet tätä mieltä eikä sinun tarvitse sitä kertoa enää tuhannetta kertaa uudelleen. En halua blogistani samanlaista huutelupaikkaa kuin Parnasson keskustelupalsta on pahimmillaan ollut.

    Perustaisit oman blogin, Jommi. Muistaakseni sitä on ehdotettu sinulle aikaisemminkin.

  18. 19

    Hannu Björkbacka sanoo

    Luen juuri yhden ”p—an” suomalaisen Finlandia-ehdokkaan romaania puolessa välissä ja olen sen sisäkkäisten tarinoiden juonteikkuuden takia toiveikas, että siitä tehtäisiin suomalainen elokuva, ohjaajaehdokkaina JP Siili, Dome Karukoski tai Aku Louhimies, miksei Petri Kotwica tai Salmenperäkin. Ongelmana vain, että pitävätköhän kotimaiset ”p—at” kirjailija suomifilmejä ja varsinkin niiden ohjaajia ihan ”p—-ina”? Kun tarkoitus ei kuitenkaan ollut loukkaava…

    Kiva, että Antti Nylén nosti Nicon tännekin. Ja kun hän kerran väittää oikean asiantuntevuutensa lähes rajoittuvan Nicoon, niin ehkä hän on kanssani samaa mieltä siitä, että se saakutarallan Hesari olisi voinut tehdä John Calesta – Nicon Marble Indexin musiikin tekijästä – isomman jutun tämän ensimmäisellä Suomen vierailulla, eikä vain sitä Römpötin pikkuruista konserttiarviota. Kyllä Reediä hyysätään joka kerta, kun äijä suvaitsee tänne tulla, mutta Calea ei tunneta eikä arvosteta. Käsittämätöntä. Sydämessä läikähti, kun näin sen Hesarin ison kuvan Nylénistä Nico-levy (kirja?) kainalossa, mutta lehti hukkui pinoihin, joten täytynee käydä teksti kaivamassa verkkopalvelusta…

  19. 20

    sanoo

    Romaanin elokuvallistaminen lienee haastavaa ohjaajille kansallisuudesta riippumatta.

    Hakemattakin tulee mieleen se kammotus, jonka saksalaiset jokunen vuosi sitten tekivät Michel Houellebecqin Alkeishiukkasista.

  20. 21

    sanoo

    Mielenkiintoista. PEN-klubi puhuu jatkuvasti sananvapaudesta ja kannattaa sitä. Asiaan kuuluu totuuden sanominen ja sen paljastaminen. Mitähän tapahtuu, kun ”joku” pääsee joskus puhumaan niille faktaa siitä, että suomessa tekee kirjailijat ihan samaa toisilleen :o)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *