Laimea kirjasyksy

Uusi Suomen Kuvalehti julistaa kolmen kirjallisuudentutkijan – Jyrki Nummen, Lea Rojolan ja Vesa Haapalan – suulla kuluvan kirjasyksyn olevan laimea.

Eivät he tosin analysoi ensimmäistäkään syksyn kirjaa. Rojola kertoo Miika Nousiaisen Vadelmavenepakolaisen olleen hauska, mutta ”ei huippu”, Nummi sanoo päässeensä kirjassa toistaiseksi vasta puoliväliin. Haapala ”on jo lukenut” Laura Lindstedtin esikoisromaanin, joka on ”hyvin kirjoitettu”.

Jutusta päätellen kirjallisuudentutkijoiden huomiot laimeasta kirjasyksystä perustuvat kustantajien julkaisuluetteloiden selailuun. Ynnä sen toteamiseen, että heidän omat suosikkinsa, kuten Pirkko Saisio ja Juha Seppälä, eivät julkaise tänä syksynä mitään.

Kirjasyksyn tason päätteleminen julkaisuluetteloita selailemalla epäilemättä vaatiikin kirjallisuudentutkijan pätevyyden. Minä en moiseen pystyisi.

En kiellä sitä, etteikö arvoisien tutkijoiden näkemys voisi hyvinkin osoittautua oikeaksi. Etenkään en ole eri mieltä väitteistä, joiden mukaan kiinnostavin nykykirjallisuus tulee valtaosin lyriikan puolelta.

Mutta olisin toivonut kolmikolta painavampia argumentteja, ennen kaikkea konkretiaa, lukukokemusten esiin nostamista. Yleisistä, moneen kertaan lausutuista huomioista (”paine kiivaaseen julkaisutahtiin on kova”, ”myös kirjallisuudessa vallitsee nykyään yksilökeskeisyys”, ”mutta nyt dekkareista on tullut valtalaji”, ”kirjallisuudella on jokin intiimi ydin, jota ei voi kääntää rahaksi”) SK:n toimittaja on väsännyt näyttävän, mutta tyhjyyttään kumisevan viiden sivun kokonaisuuden.

P.S.

Moni varmasti muistaa, miten Erno Paasilinna luonnehti kuolemattomasti kirjallisuudentutkijoita: ”He karttavat tieteellistä työskentelyä ajan taistelujen parissa, koska he silloin voisivat paljastua. He kaivavat hautausmaita, koska siellä ei heitä kukaan uhkaa (…) He kirjoittavat kirjallisuuden kirjallisuuden päälle. He osoittavat meille aurinkoa menemällä joukolla sen eteen. Heidät on saatettava edesvastuuseen.”
Kommentit
  1. 1

    Karo Hämäläinen sanoo

    Jutussa huomioni kiinnittyi noiden asioiden lisäksi Jyrki Nummen arveluun: ”Olisikohan esimerkiksi Jari Tervo keskittynyt kuvaamaan sotahistoriaa, jollei se myisi hyvin?”

    Jos Jari Tervo haluaisi maksimoida kaunokirjallisuudella saamansa taloudellisen tuloksen ja työmäärän suhteen, hän ei totta totisesti olisi alkanut kirjoittaa runsaasti tutkimustyötä vaativia romaaneja. Rovaniemeläisistä pikkurikollisista tai vaikka espoolaisistakin Tervo kirjoittaisi mainion verbalistiikkansa tukemana nykyaikaan sijoittuvan hullutteluromaanin puolessa vuodessa, jos niin haluaisi.

    Tervon kaksi viimeisintä romania ovat kaiken lisäksi sen verran hankalammin lähestyttäviä kuin aiemmat Rovaniemi-kirjat, että ne saattavat karkottaa Uutisvuoto-Tervoon tottuneita lukijoita. Eräässä lehdessä on myös käytetty muistaakseni ilmaisua, jossa Myyrän on arveltu lentäneen seinään erinäisiltä epälitterääreiltä seslongeilta. Jos on kerran lentänyt, seuraava kirja ei ehkä lennä isäinpäiväpaketissa samaiselle seslongille.

    Jos pyrkisi maksimoimaan myynnin, kannattaa pyrkiä ennemmin Päätaloksi tai A. Paasilinnaksi, ei V. Kilveksi. Seiskaan ennemmin kuin Parnassoon. Jari Tervo tietää sen aivan hyvin.

  2. 2

    sanoo

    Se, että Myyrä lensi näiltä epälitterääreiltä seslongeilta, on käsittääkseni heijastunut Ohranan myyntiin. ”Ei enää toista tällaista”, lienee moni isä vihjannut perheenjäsenilleen. Ohranaa saa nyt kympillä Suomalaisen alekaukalosta.

    Olen siis samaa mieltä kanssasi. Mutta en ole toisaalta ihan täysin eri mieltä Nummenkaan kanssa. Luulen (ja tämä todellakin on vain mielikuviini perustuva luulo) että Tervo haluaa tietoisesti tehdä kirjoja ”suurista kansallisista aiheista”. Ei siinä varmasti ole niinkään taloudellista laskelmointia vaan pikemminkin oman kirjailijuuden tai kirjailijakuvan rakentamista, ja sitähän jokainen, enemmän tai vähemmän, tekee, jos rehellisiä ollaan.

  3. 3

    Karo Hämäläinen sanoo

    Kuvitelmani Tervon motiiveista on sama kuin sinulla. Se poikkeaa räikeästi siitä intressistä, jonka Nummi vihjaa ohjanneen Tervon aiheenvalintaa.

  4. 4

    sanoo

    No joo, poikkeaahan se.

    Nummi ei todellakaan pehmentänyt jutussa tuota heittoaan mitenkään. Tai sitten toimittaja ei kirjoittanut sitä juttuun.

  5. 5

    Tuima sanoo

    Pitäisi lukea artikkeli ennen sen kommentointia, mutta kirjoituksesi perusteella voin olla vain samaa mieltä: jos arvioidaan kirjasyksyä kokonaisuutena, olisi hyvä kuulla nimiä, arviointia, perusteluita.

    Tervon Ohrana on minusta erinomainen romaani. Vaikea olisi uskoa, että Tervo olisi kirjoittanut sen euron kuvat silmissään. Ehkä hän haluaa irti alkupuotantonsa luomasta kirjailijakuvasta ja kirjoittaa kansallisista aiheista. Mutta mitä väliä, jos kerran tekee sen hyvin? Nummen lausuma on yhtä ihmeellinen kuin jos hän olisi todennut, että Melenderin kannattaisi pysytellä lyriikassa ja Hämäläisen lastenkirjoissa ja Urkki-vitseissä. Sehän olisi kirjailijan työn typistämistä ja aliarvioimista

  6. 6

    Anonymous sanoo

    Joko kirjasyksy on ohi? Nimittäin jos sitä jo nyt voi noin kattavasti arvioida, täytynee olettaa, ettei mitään ole enää tulossa. Aika outoa.

  7. 7

    Kristina Carlson sanoo

    Aiemmin Hesari julkaistessaan luettelon (tai koosteen kustantajien luetteloista)otsikoi sen tyyliin ”Yllätyksetön kirjasyksy”, jos esimerkiksi Antti Tuuri tai joku muu vakiintunut kirjailija julkaisi teoksen. ”Analyysi” ei siis todellakaan voinut perustua kirjojen sisältöön, koska ne eivät olleet ilmestyneet. Ja mikä se ”yllätys” nyt muutenkaan olisi ollut?
    Kirjoitin aiheesta aikanaan Suomen Kuvalehteen (!) ja sain Tuurilta ilahtuneen palautteen. Tänäkin syksynä Tuuri on julkaissut romaanin, en itse ole sitä vielä lukenut, mutta olen lukenut lukeneiden kiittäviä kommentteja.
    Kuten Jarmo Papinniemi Parnasso-blogissa totesi, kirjoja ilmestyy niin paljon, että kokoavan käsityksen antaminen kirjasyksystä on melko mahdotonta, sitä paitsi melko turhaa. Finlandian esiraati yleensä yhteenvedon yrittää esittää, kun ehdokkaat julkistetaan. Hyvä on, tämä sentään perustuu aika kattavaan lukemiseen.

  8. 8

    sanoo

    Minäkin olen Papinniemen – ja varmaan jokaisen suhteellisuudentajuisen ihmisen – kanssa samaa mieltä siitä, että ”kirjasyksyn” yhteenvedot ja yleiskatsaukset ovat turhia tai jopa järjettömiä. Jostain syystä media niitä haluaa tehdä ja aina se myös löytää halukkaita kommentaattoreita kirjallisuuden lipeillä pyörivien ihmisten joukosta.

    Hesarin tämän syksyn otsikko kuului ”Yksinäisiä naisia ja räpiköiviä miehiä kirjasyksyssä”. Tämä siis siinä numerossa, jossa esiteltiin syksyn koottu julkaisuluettelo. Hauska otsikko!

  9. 9

    Vesa Haapala sanoo

    Hei kaikki keskustelijat,

    olen aika samaa mieltä niiden kanssa, jotka ovat kommentoineet jutun lähtökohtaa: miten kummassa voi keskustella syvällisesti ja analyyttisesti syksyn kirjasadosta, kun suuri osa syksyn teoksista ei ollut haastattelupäivään mennessä edes vielä ilmestynyt… Analyyttisemmat osuudet ja lukukokemusten purkamiset taas eivät ole juttuun mahtuneet, valitettavasti. Ja latteaahan siitä tulee, kun kommentit irtoavat keskusteluyhteydestä ja niistä karsiutuu kaikki mahdolliset vivahteet.

    Ihan pieni huomio jutun lukijoille. Meitä keskustelijoita pyydettiin kertomaan odotuksista, joita meillä mahdollisesti on syksyn teoksia kohtaan. Nostin esiin ne mielenkiintoisina pitämäni kirjat, joita ylipäänsä olin ehtinyt lukea, mm. Sinervon ja Lindstedtin teokset. Ja muutaman muunkin, joiden lukemista odotan. Alkusyksystä ilmestynyttä lyriikkaa olen ehtinyt tarkkailla sen verran, että voin sanoa sen olevan monessa suhteessa laadukasta.

    Sitten se tosiseikka, ett lehtijuttu on aina oma lajinsa; ei siellä seiso useinkaan sitä, mitä tahtoisi sanoa. Jos joku nyt tahtoo tietää, miten Jyrki Nummi, Lea Rojola tai minä luemme kirjallisuutta, kannattaa napata esiin jokin kirjoittamamme kirja, artikkeli tai arvostelu. Ettei synny sitä kuvaa, että kulttuurinen elomme on pelkkää häärimistä kirjallisuuden ”lipeillä”, kuten Melender asian ilmaisi.

    No, tyhmyydestä ja turhamaisuudesta saa maksaa. Oli viimeinen kerta kun lähden tällaiseen yleistysten sarjaan ja juttuun, jossa pohditaan julkisesti odotuksia tulevista asioista. Kaikesta huolimatta toivotan antoisaa kirjasyksyä kaikille ja takautuvaa talvea, kevättä ja kesää myös, sillä kirjallisuuttahan ilmestyy tunnetusti muulloinkin kuin välillä elokuu joulukuu…

  10. 10

    sanoo

    Kiitokset kommenteista, Vesa.

    Todettakoon, että tuossa puhuessani kirjallisuuden ”liepeillä” olevista ihmisistä, en tarkoittanut teitä kolmea, vaan yleisemmin sitä että kyllä media aina ne kommentaattorinsa löytää jostain, jos löydettävä on.

    Kummallista, että SK:n jutussa ei näkynyt mitenkään selvästi tuo lähtökohta, jonka mukaan oli tarkoitus kertoa kirjasyksyn odotuksista. Kyllä siitä ainakin minä sain sellaisen käsityksen, että kirjallisuudentutkijat istutettiin arvioimaan kirjasyksyn satoa. Ja laimeaa oli, kuten jutun kärki selvästi ilmaisi. Ja samoista lähtökohdista SK kärttää nettisivuillaan jatkamaan keskustelua.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *