Kymmenen ja yksi

Juha Seppälä: Routavuosi; Jaakko Yli-Juonikas: Neuromaani; Kristina Carlson: Herra Darwinin puutarhuri; Arto Salminen: Ei-kuori; Monika Fagerholm: Säihkenäyttämö; Markku Pääskynen: Vastaavuuksia; Kari Hotakainen: Juoksuhaudantie, Tuomas Kyrö: Benjamin Kivi; Marjo Niemi: Ihmissyöjän ystävyys; Jukka Laajarinne: Kehys; Riku Korhonen: Lääkäriromaani

Kommentit
  1. 1

    Anonymous sanoo

    Eli nämä sun vastine Hesarin listalle? HS:n ykköstä ( ei taida olla vielä julkistettu) ei Tommi sun listalta löydy? Ihanko totta? Uskalsit olla sen laittamatta. Niin minäkin olisin. Voi kunpa tuo Fagerholm olisikin saanut sen minkä kulttuuri-ihmistemme virallinen naisvapahtaja ( se nro 1.) on saanut! Monikalle se kaikki olisi kuulunut kirjallisin ansioin. Mutta kun se ei sitä tilannut se ei sitä saanut. Hyvä ettei tilannut. Viva Monika F!
    ( Tietenkin olisin toivonut että Knausgård olisi suomalainen eikä norski).

    Hämmästyttää että sinulla on Hotakainen mukana. Taidat olla hauskempi ja konventionaalisempi ihminen kuin kuvittelen blogien ja teostesikin perusteella, ha ha. Minulle 2000-luvun kovinta suomalaista antia on ollut essee-kirjallisuuden esiinmarssi
    ( vaikka sen sanominen klisee onkin). Kiva välillä lukea suoraan juttuja eikä henkilöhahmojen ja kehityskaarien kautta kerrottua. Tosin fiktiossa olen kiinni käännöskirjallisuuden kautta. Viimeksi Rothin Nemesis. Tajuttoman hyvä! Huh huh- kova.

    Kesällä nielin myös D Fosteria, se esseekäännös. Kyllä amerikkalaiset on kovia. Mutta laittakaa suomalaiset kirjailijat hanttiin. Kirjoittakaa 2010-luvun T E O S !

    jope

  2. 2

    sanoo

    Rykäisin tämän nopeasti sinä aamuna, kun Hesarin juttusarjan viimeinen osa julkistettiin. Voittaja on siis jo tiedossa, eikä varmasti yllättänyt ketään.

    Tällaiset listat pitää tehdä puolessa minuutissa sen kummemmin miettimättä. Eihän niillä ole kuin viihdearvoa. Ja kuvaan tietysti kuuluu, että jonain toisena päivän tulisi laittaneeksi listalle toisia kirjoja.

    Olen aina ollut Hotakais-fani, ja mielestäni hänen romaaninsa ovat kaiken sen hauskuuden alla välillä aika tummanpuhuvia, suorastaan depressiivisiäkin. Kuten tietysti kaikilla humoristisia elementtejä hyödyntävillä kirjailijoilla.

    Hesarin äänestyshän koski pelkästään romaaneja, joten minunkin listallani on pelkkiä romaaneja.

    Suomalaisen kirjallisen julkisuuden romaanipainotteisuus saattaisi joskus itkettää ellei niin naurattaisi.

  3. 3

    Anonymous sanoo

    Joo, nuo listat on juuri tuollaisia, tunnin kuluttua tekisi jo eri listan. Ihme paljon mediassa kaikkea top sitä ja top tätä listoja julkaistaan, keksitään, kysellään netissä jne.
    No ehkä ne ovat tapa ilmaista itseään nekin. Nopea ja halpa jutun aihe vielä. Koko juttu kannattaa pitää leikkinä kuten sanoit.
    Oma hotakaiseni on ehdottomasti Iisakin kirkko. Kaksi osaa on siinä kaikessa. Suomi ja Venäjä. Kaksi aivopuoliskoa. Järki ja usko. Dualismia joka ei olekaan dualismia. Mästervärk.

    Vielä tuosta Sofi-vapahtajasta. Olen ajattelut onko minulla hänen kanssaan ongelmia? Vastaus on että on. En yritä saada ketään diggaajaa käntäämään päätään mutta mulla vain sen juttu tökkii. Historia tulee tai ei tule osoittamaan että olin väärässä. Tai ei. Kirjallisuus taitaa olla menossa sellaiseen marginaaliin ettei sitä muisteta historiassa enää, kirjallisuus on käyttötavaraa kuten kondomit ja energiajuomat. V-tu mikä urputtaja osaan ollakaan…!
    Mutta Tommi ja Monika, lisätkää vaan teosluetteloanne ja täyttäkää maa kirjoillanne. Kyllä me kirjablogipellet otetaan edelleen homma tosissaan, kirjat luetaan ja punnitaan.
    jope

  4. 4

    sanoo

    ”Kirjallisuus taitaa olla menossa sellaiseen marginaaliin ettei sitä muisteta historiassa enää, kirjallisuus on käyttötavaraa kuten kondomit ja energiajuomat.”

    Philip Roth sanoi haastattelussa, että 25 vuoden kuluttua tuskin monikaan enää lukee romaaneja.

    Olen jokseenkin yhtä pessimistinen kuin Roth tässä suhteessa.

    En tosin sure asiaa hirveästi. Ensinnäkin siksi, että ei se vähennä minun henkilökohtaista kirjoista saamaani lohtua & nautintoa, vaikka valtaosa ihmisistä ei kirjoista piittaa pätkääkään. Toiseksi siksi, että minua jopa jollain tavalla elähdyttää ajatus siitä, että kirjallisuuden lukemisesta tulee entistä enemmän pienen, valistuneen piirin juttu. Äärimmäisen naurettavaa toki ajatella näin, mutta minkäs teet, minussa on aimo annos elitistiä, mikä tietysti on synti ja häpeä maailmassa, joka Ranskan vallankumouksen perinnön mukaisesti on korottanut egalitarismin korkeimmaksi arvokseen.

    Jos olisin opportunisti eli aikaani seuraava ihminen, minun kuuluisi tietysti olla äärimmäisen huolestunut kirjallisuuden kulttuurisen relevanssin hiipumisesta, tietäähän se sitä, että minunkin kirjoillani on entistä vähemmän lukijoita. Mutta en minä osaa sillä tavalla ajatella. Olisin toiminut ihan toisella tavalla omalla kirjailijan urallani, jos päämääränäni olisi maksimoida teosteni myynti.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *