Kunnian nainen

Sääntöni on ollut, että en blogissani ruodi kirjojani saati kommentoi niistä esitettyjä kritiikkejä. Ehkä sallin itselleni tämän yhden poikkeuksen, vaikka pahaa tekee.

Naispuolinen lukija antoi palautetta Kunnian miehen naiskuvasta, joka on hänen mielestään “vastenmielinen”, “vääristynyt” ja jopa “loukkaava”. Samaa vihjattiin myös eräässä julkaistussa kritiikissä.

Olen samaa mieltä: Kunnian miehen naiskuva, jos sellaisesta voi puhua, on kirjaimellisessa merkityksessä luettuna todellakin “vastenmielinen”, “vääristynyt” ja jopa “loukkaava”. Mutta miksi? Senkö takia, että tällainen naiskuva mielestäni jotenkin relevantilla tavalla heijastaisi todellisuutta, olisi kuvaamisen arvoinen sinänsä tai jopa sellainen, johon itse sitoudun? Ei, ei, ei.

Se, että kirjan naiskuva on vino johtuu siitä, että kirjan maailma on itsessään vino, vääränlaisen tietoisuuden läpitunkema. Vinous johtuu toisaalta kuvauksen kohteista, maskuliinisista vallantahtoisista miehistä, joiden silmien läpi naiset (kuten myös eräät muutkin objekteiksi pelkistyvät ihmisryhmät) nähdään sekä kuvaustavasta eli siitä, että Kunnian mies on tyylilajiltaan satiirinen, ironinen ja parodinen kirja.

En ryhdy käymään läpi Kunnian miehen ydinteemoja, ne ovat sieltä luettavissa, jos halua ja kiinnostusta riittää. Huomautettakoon kuitenkin, että jätin varsinaisen sanottavan rivien väliin. On lukijan asia havaita, että kirjan päähenkilöiden tietoisuus on vääristynyt ja tehdä siitä johtopäätöksensä. Minä kirjailijana näytän, en selitä. Annan vihjeitä, en valmiita tulkintoja.

Hannu Raittila kirjoittaa Juhani Syrjän kanssa tekemässään esseekirjassa Mitä voi sanoa?:

“Ilman hellyyttä ja lämpöä, pelkästään johdonmukaisesti oikeassa olevilla miehillä asutettuna maailma olisi niin lohduton paikka, että täällä ei kannattaisi elää päivääkään.”

Hieman tuon kaltainen on Kunnian miehen maailma. Senpä vuoksi satiiri kallistuukin lopussa tragedian puolelle, ja alussa kaikkivoipaisista miehistä tulee traagisia hahmoja.

En voinut kuvitellakaan, että joku lukisi Kunnian miehen naiskuvaa – tai itse romaaniakaan – kirjaimellisessa merkityksessä, sellaisella oletuksella että se joko ilmentäisi kirjoittajansa arvomaailmaa tai käsitystä todellisuudesta, asioiden suhteista.

Olin siinä uskossa, että nykypäivänä voidaan lähtökohtaisesti olettaa jokaisen ikäpolveani edustavan, kirjallisuuden kanssa tekemisissä olevan miehen sisäistäneen sukupuolten välisen tasa-arvoisuuden periaatteet. Ilman, että niitä tarvitsee erikseen turuilla ja toreilla, tai blogeissa julistaa.

Jään odottamaan, koska saan ensimmäiset moitteet miesten halventamisesta ja vääristyneestä mieskuvasta. Miehethän kuitenkin ovat Kunnian miehessä niitä halveksittavimpia olentoja. Paljon iljettävämpiä kuin naiset.

Kommentit (8)
  1. Varo vaan! Itsekin olen tismalleen sitä mieltä, että selitteleminen pitäisi jättää lukijan tehtäväksi, mutta kaidalle polulle on yllättävän hankala palata.

    Ja toisaalta… Kai näitä kirjailijain blogeja lukevat lähinnä ne, joita kiinnostaa, mitä kirjailijat ovat kirjoittaessaan ajatelleet. Ei kai se sinänsä väärin ole, jos heille tuotakin puolta raottelee. Suuri yleisö on kuitenkin jossain muualla.

  2. Tommi Melender
    31.10.2007, 10:24

    Jukka

    Tiedän kyllä tuon kaidalle polulle palaamisen vaikeuden. Senpä vuoksi olenkin yrittänyt pitää kovaa itsekuria.

    Eikä mielestäni ole väärin, jos kirjansa taustoja valottaa. Ehkä lähinnä se on mielessäni, ettei lähtisi sille tielle, että ryhtyy kirjoittamaan jatkuvasti vastakritiikkejä. Se on loputon suo.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *