Kulttuurimme tärkein kysymys

Vaikuttavimpia osioita Jouko Turkan Häpeässä on se, jossa pohditaan Jammu Siltavuorta. Tämä lapsensurmaaja oli Turkan mukaan Suomen kulttuurin tärkein kysymys Häpeän ilmestymisen aikoihin, 90-luvun alkupuolella.

Luettuani tätä tulin miettineeksi, olisiko mahdollista ajatella Kalervo Kummolaa kulttuurimme tärkeimpänä kysymyksenä. En tarkoita niinkään Kummolaa yksittäisenä henkilönä, vaan ihmistyyppinä ja ilmiönä. Hänen kaltaisiaan olentoja on ollut aina ja tulee aina olemaan. Heidän syystään elämme tällaisessa maailmassa, ainoassa mahdollisessa.

Kalervo Kummolaa kutsutaan rautakansleriksi. Oikealla rautakanslerilla, Otto von Bismarckilla oli sattuvia huomioita politiikasta ja lainsäädäntöelimistä (”politiikka on mahdollisen taidetta”, ”lakeihin pätee sama kuin makkaroihin: kenenkään ei ole hyväksi nähdä miten niitä valmistetaan”). Bismarckin huomiot voisivat olla Kummolan huomioita, jos Kummolalla olisi lahjakkuutta moisiin aforistisiin kiteytyksiin.

Bismarckilainen politiikan maksiimi merkitsee kummoloille viime kädessä tosiasioiden tyranniaa – kaikesta mahdollisesta pyritään tekemään mahdotonta niin että lopulta jää jäljelle vain oma kanta: silloin se voittaa silkkaa vääjäämättömyyttään. Politiikka pelkistyy mahdottomaksi tekemisen taiteeksi.
Kummolan takkuisasti sujunut parlamentaarikon ura kielii siitä, että vallantahtoiselle toiminnan miehelle edustuksellinen demokratia avoimine valintoineen on turhauttava toimintaympäristö.

Tahtopoliitikko kavahtaa päätösten moraalisia perusteita luotaavia keskusteluja. Ne ovat hänen korvissaan vastenmielistä höpinää, akkamaista kitinää tai humanistien pelleilyä. Television lätkälähetyksiä katsellessani olen pannut merkille, kuinka Kummolan otsalle nousee ryppy kun hän joutuu kuuntelemaan intellektuellin maneerit ja puhetavan omaksuneen Alpo Suhosen kommentteja. Kummolan suhtautumisessa Suhosen kaltaisiin ihmisiin on samankaltaista peittelemätöntä halveksuntaa kuin alikersantti Lehdolla kaikkia henkistyneen elämän muotoja kohtaan.

Paras mahdollinen maailma kummoloille on sellainen, jossa vallankäytöllä ei ole rajoja ja jossa vallankäytön rituaalitkin on riisuttu minimiin. Tosiasiat hallitsevat, koska tosiasiat olen minä! Voi palkata lätkämaajoukkueelle ruotsalaisen valmentajan saksalaisesta yökerhosta, tai kanadalaisen, jos sellainen idea sattuu aamulenkillä pälkähtämään päähän.

Poliitikon on tietysti manoveerattava enemmän kuin itsevaltiaan kiekkopomon. Tällöin ongelmaksi muodostuu, että samanlaisista tahtopoliitikoista ei ole pulaa, vaan heitä riittää vihamiehiksi saakka. Kaiken lisäksi heistä härskeimmät ja juonikkaimmat onnistuvat jopa miellyttämään äänestäjiä.

Kalervo Kummola on sen verran huono vastenmielisimpien piirteidensä peittelemisessä, että useampi kansalainen kavahtaa kuin haluaa äänestää häntä. Epäilemättä edustuksellinen demokratiamme sorsii Kummolan kaltaisia vallankäytön lahjakkuuksia. Eipä sillä, kyllä he lopulta konstinsa keksivät, oli poliittinen järjestelmä mikä tahansa.

He tekevät maailman, jossa me muut joudumme elämään. Emmekä me useinkaan edes muista syyttää heitä siitä.

Kommentit
  1. 1

    kampi sanoo

    Minä luulen, että Kummola äänestettiin eduskuntaan aikoinaan siksi, että se saataisiin edes hetkeksi pois Tampereelta. Samalla tavalla kuin Vistbacka haluttiin, ja näemmä halutaan, aina pois poliisin palliltaan ja ääniä ropisee. Tuon Salovaaran suhteen kävikin sitten äänestäjille huonommin: sehän ei eduskunta hiljentänytkään sen radioääntä, voe mahoton paikka.

  2. 2

    Etappisika sanoo

    Siltavuoren Jammu ei paljon julkisuudessa ole ollut, Kummola sentään aina välillä.

    Oikeastaan ainoana asiana Kummolasta muistuu mieleen, kun hän jokin vuosi sitten rysäytti kolarin Teemu Selänteen kanssa ja joutui loukkaaantuneena sairaalaan. Tällöin Kummola antoi lausunnon, joka oli suunnilleen ”Elämänarvot menivät uusiksi” tai ”Loukkaantuminen pani ajattelemaan” tms. Lukeva yleisö jäi kiinnnostuneena odottamaan, mitä nämä ”uudet arvot” voisivat olla ja kuinka manifestoituisivat.

    Tällä hetkellä työhypoteesi asiasta on, että Kummolan ”uudet arvot” ovat mallia toisen parlamentaarikon, Tony Halmeen taannoinen ilmoitus että hän on ottanut Jeesuksen vastaan sisimpäänsä mutta ”mikään ei muutu”. (Näin siitä huolimatta, että Halme on tunnetusti teipannut ”Exit only”-kyltin siihen lähes ainoaan paikkaan, josta voisi Jeesuksen kuvitella häneen tulleen. Mutta tutkimattomat ovat Herran, ja Pojan, väylät.)

  3. 3

    sanoo

    Minulla on sellainen muistikuva, että Teemu Selänne ajoi Kummolan päälle harjoitellessaan luvattomasti rallia syrjäteillä. Kummola oli siis uhri. Uskoni kosmiseen oikeudenmukaisuuteen vahvistui tämän tapauksen johdosta hetkellisesti.

    Minäkin muistan nuo Kummolan ”elämänarvot menivät uusiksi” -lausunnot. Jäin kaipaamaan oikeastaan vain sellaista kommenttia, jossa hän olisi kertonut aikovansa vetäytyä luottamustoimistaan hakeakseen elämäänsä perspektiiviä ja etäisyyttä, kukaties jopa kirjoittaakseen jotain vakavaa.

  4. 4

    Etappisika sanoo

    ”…kirjoittaakseen jotain vakavaa.”

    Eikö Kummolan blogin ilmaantuminen viittaisi tähän suuntaan?

  5. 5

    sanoo

    Tai sitten – jos haluamme olla kyynisiä, ja miksi emme haluaisi – Kummolan blogin ilmaantuminen kielii hänen halukkuudestaan olla kosketuksissa tamperelaiseen vaalikarjaan, hyvissä ajoin seuraavia parlamenttivaaleja silmällä pitäen.

  6. 6

    Etappisika sanoo

    Blogit ovat monelle poliitikolle kova paikka. Tein kerran kierroksen näissä, ja useissa tuntuma oli se, että blogin pitäminen on pakollista, jotta on ajan hermolla tai interaktiivinen tai jotain. Jutut kaapaistu jostain vanhoista puheista ja muusta. Mutta kirjoitettuna jokin tupaillassa täydestä menevä juttu näyttäytyy surkeana höpinänä, sekä sisällöllisesti että tyylillisesti.

    Tähän sitten tulee varmaan se sama selitys kun toisaalla: ”rokkisanoitukset ovat vaan niinkun osa kokonaisuutta, eivät ne toimi yhteydestään irrallaan, runokirjassa vaikka.”

    Ei toimi niin.

    En ole kylläkään aivan vakuuttunut suurimman osan (poliitikkojen) retorisesta tehokkuudesta tai ns. rokkiporukan ulosannistakaan.

    Ei nyt toimi oikein edes yhteyteensä kiiinnitettynä, saati siitä irrotettuna.

  7. 7

    sanoo

    Woody Allenin Ota rahat ja juokse -elokuvassa oli muistaakseni kohtaus, jossa päähenkilö saa julman rangaistuksen: hän joutuu maakuoppaan lipevän vakuutusmeklarin kanssa tämän myyntipuheiden armoille.

    Olen ajatellut, että yhtä armoton rangaistus arvostelukykyiselle ihmiselle olisi joutua suljetuksi selliin pakotettuna lukemaan vuorokaudet läpeensä poliitikkojen blogeja. Vappuna ja jouluna voitaisiin julmuuden maksimoiseksi pistää hänet lukemaan blogien ohessa poliitikkojen vappu- ja joulutervehdyksiä äänestäjilleen. Vaalienalusjeremiaadit huipentaisivat tämän onnettoman rangaistusvangin kärsimyksen.

  8. 8

    Etappisika sanoo

    Sadistisia ideoita…

    Siinä tulisi pianaikaa A-Studioon professori Koskenniemi (Martti, ei V.A.) tuomitsemaan käytännön YK:n julistusten ja kaiken muun vastaisena.

    Oletettavasti tämä erityisvankila perustettaisiin Kuortaneelle (Kuortanámo)

  9. 9

    sanoo

    Voi kauheeta. Pitäisiköhän lopettaa blogin pitäminen. Tai politikointi.

    Minun helvettini olisi sellainen, ettei ole lainkaan yksityisyyttä ja että koko ajan pitäisi olla hälytysvalmiudessa.

    Armeija tai sotatila. Ympärillä tusinoittain ihmisiä, jotka tuuppivat. Metro, juna tai bussi, jossa lääppijät pääsevät lähietäisyydelle. Tai se että olisi maailman tappiin vastuusta koliikkivauvasta ja ympärillä on kymmenen tunkeilevaa anoppia…

  10. 11

    sanoo

    ”Tai se että olisi maailman tappiin vastuusta koliikkivauvasta ja ympärillä on kymmenen tunkeilevaa anoppia…”

    Tuohon kauhukuvaan ainakin osaan kaiken ihmisiltä kuulemani perusteella eläytyä. (Tämä on uusittu versio kommentista, jonka edeltä poistin).

  11. 12

    sanoo

    Samalla periaatteella Piia-Noora Kauppikin on täältä Oulusta äänestetty Brysseliin kuin Kummola nimerkki kampin mielestä Kummola Tampereelta Arkadianmäelle.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *