Kuinkas sitten kävikään…

Tungenpa tähän väliin muutaman epäkirjallisen taloustoimittajan huomion.

Krhm. Pitäisikö röyhistää rintaa. Kirjoitin nimittäin 6. helmikuuta näin:

”Tulevasta keväästä ei ole odotettavissa yhtään rauhallisempaa. Likviditeetti on kiristymässä. Hitaasti mutta varmasti Japani, joka on ollut 0,25 % ohjauskorollaan pelureille (viimeinen) löysän rahan lähde, vetää ruuviaan tiukemmalle. Osakemarkkinoiden volatiliteettia mittaavat indeksit ovat olleet ennätyksellisen matalalla. Kun vola kasvaa, viriää myös laskukäänteen pelko. Sijoittajat ryntäävät sopuleina ”toteuttamaan väistämätöntä”. Niin pyörii markkinoiden saatanallinen mylly.”

Mitä sen jälkeen onkaan tapahtunut: Japanin keskuspankki on nostanut ohjauskorkoa, velkapelurit ovat purkaneet jenipohjaisia velkapositioitaan, vola on kasvanut osakemarkkinoilla. Toissa viikko oli maailman pörsseissä synkin sitten vuoden 2003.

Vieläkö pelkomarkkinalle on luvassa jatkoa?

Saattaa hyvinkin olla. Valuuttojen liikkeistä voisi päätellä, että jenipohjaisia velkapositioita ei sittenkään purettu kovin aggressiivisesti.

Kuinka paljon maailmassa on jenin carry tradeilla revitteleviä sijoittajia? Sitä tuskin tietää kukaan, mutta summat ovat takuulla tähtitieteellisiä. Hedgerahastoja on maailmassa tuhatmäärin, ja niiden joukossa on pilvin pimein sellaisia, jotka ovat rohmunneet löysää rahaa nousevan auringon maasta.

Jenin carry tradeilta pettäisivät fundat, jos Japanin keskuspankki jatkaisi odotuksia ripeämmin rahapolitiikan kiristämistä. Mutta velkaspiraali saattaa purkautua toistakin kautta, nimittäin jos jeni alkaisi merkittävästi vahvistua.

Velkaraha on pönkittänyt viime vuodet pörssikursseja ympäri maailmaa, ja kun meno on ollut hulvatonta, riskien hinnoittelu on jäänyt puutteelliseksi. Jos katsotaan eri maiden osakkeiden arvostustasoja kuluvan vuoden tulosennusteiden perusteella, huomataan että viimeaikaisen kurssilaskun jälkeenkin Kiinan ja Intian kaltaisten hypetettyjen markkinoiden kertoimet ovat korkealla.

Intialaisosakkeiden P/E-luku oli maaliskuun alussa 16,6 ja kiinalaisosakkeiden 14,9. Niitä sopii verrata esimerkiksi Yhdysvaltoihin (14,7), Saksaan (12,9), Ranskaan (12,6) tai Britanniaan (12,3). Kun näitä lukuja katsoo, on mahdoton uskoa, että kehittyvien markkinoiden riskit olisi hinnoiteltu täysimääräisesti. Vielä jokunen vuosi sitten kehittyvien markkinoiden arvostuskertoimet olivat vain puolet länsimarkkinoiden vastaavista.

Olikin järkyttävää lukea taannoin Helsingin Sanomista, että suomalaisten pankkien sijoitusneuvojat – siis nämä jotka palvelevat tavallisia keskiluokkaisia pankkiasiakkaita – odottavat Kiinan ja Intian kaltaisilta kehittyviltä markkinoilta selvästi kovempia tuottoja kuin läntisiltä osakemarkkinoilla.

Surku taviksia, joille myydään jänniä eksoottisia rahastoja ylimitoitetuilla tuotto-odotuksilla ja poskettomilla palkkioilla. Siinä pelissä ei taatusti pankki häviä.

Ei kommentteja.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *