Kriitikkokin on ihminen

Viikonloppuna tuli luettua uusi Parnasso. Lehden kiinnostavinta antia ovat kirja-arvostelut. Ne ovat suurin syy siihen, miksi olen ryhtynyt Parnasson tilaajaksi.

Uuden lehden arvosteluista mietintää herätti etenkin Teemu Mannisen arvio Harri Nordellin uudesta kokoelmasta. En ole lukenut Nordellin kirjaa, joten siihen en ota kantaa.

Se, mikä tekee Mannisen arvostelusta kiintoisan, on että useimmat sen avainkohdat voisi kääntää “kansankielelle”, sorvata sellaisen ihmisen suuhun sopiviksi, joka suhtautuu runouteen ylipäänsä epäilevästi tai torjuvasti, jopa vihamielisesti.

Manninen: “Tunnelma on ensiluokkaisen traaginen ja vakava. Ilmeisesti joku on kuollut, ja ilmassa on kalevalamittaista surun tuntua”.
Sama kansankielellä: “Musta tuntuu, ett runoilijat on hirveen synkkää porukkaa. Ainakin ne kirjoittaa niin sairaan synkkää tekstii”.

Manninen: “Miksei tarinaa voi kertoa suoraan? Ehkä kyse on salatieteestä, hämärästä puheesta, jonka on tarkoitus kätkeä hengellinen salaisuus?”
Sama kansankielellä: “Miks runoissa pitää niinku hämärtää selvii asioita, miksei voi puhuu suoraan. En mä tiä, mut musta tuntuu ett runoilijat on vitunmoisia elitistejä”.

Manninen: “Valkoinen kirja on liian tiivis avautuakseen muille kuin harvoille ja valituille runopuheen salatieteeseen vihityille”.
Sama kansankielellä: “Siis runoilijat on aivan hel-vetinmoisii elitistejä!”

En halua mollata Mannista tällä kritiikin kritiikilläni, etenkään kun en ole lukenut Nordellin kirjaa. Päinvastoin. Pointtini on aivan toinen. Nimittäin se, että elitismin muuri ei ehkä runoudessa ole sittenkään niin korkea kuin usein väitetään.

Olisiko niin, että runouteen vihkiytyneet ja vihkiytymättömät liikkuvat lyriikkaa lukiessaan suunnilleen samanlaisessa tulkinnallisessa avaruudessa, kysyvät pohjimmiltaan samoja kysymyksiä. Runouden harrastajilla on vain taito muotoilla kysymyksensä kultivoituneemmin. Samoin myös hämmennyksensä silloin, kun eivät saa mieleisiään vastauksia?

Manninen sanoo vielä: “Nordell onnistuu paikoitellen luomaan erittäin väkevän tunnelman muinaisuudesta, luonnosta, myyttisestä olemisesta. Kirja on todella nautinnollinen tästä syystä”.

Manniselle tämä ei aivan riitä. Minä luulen, että minulle riittäisi. Mutta täytyy varmaan ottaa selvää lukemalla Nordellin kirja

Kommentit (11)
  1. Mun mielestä sä nyt vähän ylitulkitset. Mun arvostelustani on varmaan aika lailla mahdotonta vetää johtopäätöksiä siitä miten ihmiset lukee tekstejä noin niinkun ylipäätään. Kaikkihan meistä lukee ihan miten sattuu, sama ihminen jopa monilla eri tavoilla samaa tekstiä riippuen missä porukoissa joutuu mielipiteistään vastuuseen.

    En tiedä mitä tarkoitat sillä että vihkiytymättömät ja vihityt lukisivat samoin ja vain kieli olisi esteenä, tämähän nyt on ihan päivänselvä juttu, ja kaikki sen tietää. Paitsi ne jotka tahtoo luoda keinotekoisia barrikadeja ja rintamalinjoja milloin minnekin jostain psykologisista ego-häiriöistä kärsiessään. En tarkoita sua. 🙂

    Mun arvosteluni oli perusteltu mielipide. Mun mielestäni Nordellin kirja on hyvin kirjoitettu mutta siinä on tiettyjä puutteita, joista en päässyt yli. Koitin olla rehellinen ja kertoa, miten nuo puutteet voitaisiin selittää tai (kuten HIENOSTI sanotaan) kontekstoida. Ei siinä ole sen kummempaa.

    Kaikkee hyvää ja pikaista kesää,

    Teemu M

  2. Tommi Melender
    25.2.2007, 18:19

    Joo, ylitulkitsin, myönnetään.

    Tuo kommenttini oli enemmän todistus siitä, miten koin arvostelusi kuin siitä, millainen arvostelusi “oikeasti” oli. En päässyt yli siitä vaikutelmasta, että nuo Nordellin kirjasta esiin nostamasi puutteet herättivät minussa kaikuja niistä yleisemmistä puheenvuoroista, joita olen vuosien mittaan kuullut runoutta hieman vieroksuvien ihmisten suista.

    Tämähän on yksinomaan minun ongelmani, jonka toin julki. Monella muulla arvostelusi varmaan herätti aivan toisenlaisia ajatuksia.

    Tästä kokemuksesta sitten kumpusi sekin ajatus, että Nordellin tai kenen tahansa muun kokoelma voi herättää lukijassa hämmennystä samojen syiden tai samojen piirteiden vuoksi – oli lukija paljon tai vähän runoutta tunteva.

    Pitää tosiaan hankkia luettavaksi se Nordellin kokoelma…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *