Kriitikko sisäänheittäjänä

Kiiltomadossa on käyty keskustelua kirjallisuuskritiikin asemasta ja merkityksestä. Sopii käydäkin, koska kriitikkojen elinehdot ovat huolestuttavasti tukaloituneet. Mitä huonomalla tolalla kritiikki on, sitä huonommalla tolalla on ennen pitkää myös itse kirjallisuus.

Kriitikoita luonnehditaan joskus makutuomareiksi, ja usein luonnehdintaan sisältyy pilkallinen sävy. Ei pitäisi sisältyä. Arvottaminen on tärkeää, koska kirjojen laadukkuutta ei voi johtaa puhtaista tietolauseista. Tai kaikenmaailman virkamiesten ja vihtorien kansoittamien palkintoraadien valinnoista. Myyntiluvuista nyt puhumattakaan.

Mutta toki kriitikko on muutakin kuin makutuomari tai arvonmäärittäjä. Hän on myös sisäänheittäjä, joka johdattaa lukijoita kirjojen pariin. Tästä minulla on tuore omakohtainen kokemus: päätin hankkia Cormac McCarthyn kirjan Menetetty maa luettuani Arto Virtasen siitä kirjoittaman arvostelun Kiiltomadosta.

Arvostelu herätti kauttaaltaan kiinnostukseni, mutta etenkin tämä luonnehdinta: ”Kaikesta päätellen McCarthy kuvaa yhdysvaltalaista todellisuutta yhtä illuusiottoman kylmästi kuin äskettäin edesmennyt Arto Salminen ja Juha Seppälä meidän lintukotoamme.”

(Oma vaikutuksensa on sillä, että luonnehdinnan esitti Virtanen, jonka kritiikkejä arvostan ja luen mielelläni, vaikka toisinaan olen hänen kanssaan kovastikin eri linjoilla.)

Kun Virtanen mainitsee kaksi minulle tuttua kotimaista nykykirjailijaa, osaan tai kuvittelen osaavani hahmottaa, mitä voin McCarthyn kirjalta odottaa. Tai ainakin kiinnostaa ottaa selvää ja katsoa, pitääkö arvostelijan luonnehdinta paikkansa.

Olin aikaisemmin lukenut Helsingin Sanomista Jukka Petäjän arvostelun Menetetystä maasta, mutta se ei herättänyt yhtä suuria odotusarvoja kirjaa kohtaan, vaikka Petäjä sitä kovasti kehuikin. Hän taisi verrata kirjaa Terrence Malickin elokuvaan Julma maa, jota en häpeäkseni ole katsonut.

Kuvittelisin, että sisäänheittäjän tehtävä on vaativa etenkin silloin, kun kyseessä on Cormac McCarthyn kaltainen suomalaiselle yleisölle tuntematon suuruus. Vieraan tekeminen tutummaksi rinnastusten avulla voi olla riskipeliä, mutta jotain osviittaa lukijoille pitää antaa.

Ei kommentteja.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *