Kirkonkylällä (hupailu)

Uusitalo sanoi hakevansa Siwasta oluet, käski minun ja Viirilän jäädä tien varteen passiin. Seisoimme siinä rinnakkain puhumattomina ja katselimme metsänreunaa. Viirilää rupesi vähän ajan päästä hiljaisuus kiusaamaan ja se rupesi selittämään, että taitaa tulla tänä vuonna suolle marjaa, kun on niin kukkasta että.

Näin Aution poikien letukan lähestyvän kirkonkylältä päin. Viirilä ei sitä huomannut, koska seisoi selin ja jaksoi yhtämittaa puhella niistä marjoistaan. ”Varo”, ehdin huikata ennen kuin Autioiden letukka pysähtyi jarrut kirskahtaen kaupan eteen.

Autosta nousi Iivo, veljeksistä nuorempi, vihapäisenä. Iivo huusi Viirilää ja vetäisi pitemmittä puheitta pyssyn povestaan. Se ampui Viirilää kolmesti. Sitten se palasi kiirettä pitämättä letukkaan ja auto lähti jatkamaan matkaa Autioiden kotitalolle päin.

Kyykistyin katsomaan, miten Viirilällä ovat asiat eivätkä ne hyvin olleet. Se korahteli tuskaisena ja suusta pulppusi veristä vaahtoa. Rantasen emäntä juoksi siihen ja kaakatti, herranjestas sentään, onko Jaakkoa ammuttu. ”On”, minä vastasin. Se löi käsillään polviin ja voivotteli, miten tässä on näin onnettomasti päässyt käymään. En ruvennut selittämään Rantasen emännälle tapausten kulkua. Sanoin, että tässä pitäisi ryhtyä järjestämään sairasautoa paikalle. Viirilällä alkoivat kasvot mennä sinisiksi eikä se tainnut hengittääkään enää.

Uusitalon naama venähti, kun se palasi Siwasta kaljakassi kilisten ja näki Viirilän maassa verisenä. ”Kävikö pahasti”, se kysyi. En viitsinyt siihen vastata, näkihän sen tyhmempikin, että saisimme poistaa Viirilän muonavahvuudesta.

Kommentit
  1. 2

    sanoo

    Niin, ja sitten ne Aution pojat ovat tietysti tulleet vihoihinsa, kun eivät ole löytäneet maantieltä mummoa, jonka korissa olisi jotain, mikä sanoo ”pul, pul”…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *