Kirjasyksy

Hesari on listannut syksyn uutuuskirjat. Lista on hengästyttävän pitkä, kuten aina, mikä tietysti johtuu siitä, että tässä maassa julkaistaan liikaa kirjoja. Kun tarjontaa on liikaa, moni hyvä kirja jää vaille ansaitsemaansa huomiota. Ja koska tiedotusvälineet tekevät juttuja mieluummin kirjailijoista kuin kirjoista, moni huono kirja saa enemmän huomiota kuin ansaitsisi.

Kunnian miehestä Hesari toteaa: ”Taloustoimittajan näkökulma rahan maailmaan.” Ei hyödytä valittaa, mutta pakko sanoa että luonnehdinta on harhaanjohtava. Ensinnäkään romaanini henkilögalleriassa ei ole taloustoimittajaa, joten siinä ei myöskään voida esittää taloustoimittajan näkökulmaa rahan maailmaan. Toisekseen olen kyllä itse siviiliammatiltani taloustoimittaja, mutta romaania tehdessä minulla on ollut ihan muut pyrkimykset kuin esittää ammatillinen näkökulmani rahan maailmaan.

Toki ymmärrän Hesarin toimittajia. He eivät ole voineet lukea Kunnian miestä, koska se ilmestyy vasta syyskuun puolivälissä. On siis puristettava kustantajan ennakkotietoihin nojautuen jokin naseva luonnehdinta kirjasta. Kun kyseessä on taloustoimittajan kirjoittama romaani, joka tapahtumiensa tasolla sijoittuu rahamaailmaan, tuollainen tiivistys varmaankin nousee automaattisesti mieleen. Olisin voinut Hesarin toimittajien asemassa toimia ihan samoin.

Jani Saxell kirjoittaa Kiiltomadon pääkirjoituksessa kirjallisuuden lokeroinnista. Sen taustalla vaikuttanee usein ajan puute ja tiivistämisen tarve, nämä toimittajan ammatissa niin tutut asiat, joita vielä monesti ryydittää puutteellinen taustatyö ja asioihin paneutuminen.

Jottei menisi pelkäksi valitukseksi, on todettava että kuluvan syksyn kirjalistalta löytyy paljon kiintoisaa kamaa. Listaanpa tähän ne kotimaiset kaunokirjalliset teokset, joihin minua kiinnostaa tutustua. Varmaan mukaan tarttuu muutakin.

Esikoiset
Essi Henriksson: Ilmestys
Miina Supinen: Liha tottelee kuria

Proosa
Riikka Ala-Harja: Jättiläinen
Pirjo Hassinen: Suistola
Kari Hotakainen: Finnhits
Jari Järvelä: Romeo ja Julia
Tuomas Kyrö: Benjamin Kivi
Juhani Känkänen: Jannu
Mari Mörö: Paikkaa ja mieltä
Reidar Palmgren: Tunneli
Mikko Rimminen: Pölkky
Asko Sahlberg: Siunaus
Jani Saxell: Huomispäivän vartijat
Jarkko Tontti: Luokkakokous
Antti Tuuri: Kylmien kyytimies

Runot
Bo Carpelan: Uudet runot
Riina Katajavuori: Kerttu ja Hannu
Teemu Manninen: Lohikäärmeen poika
Mikko Myllylahti: Amerikkalainen yö ja muita runoja
Helena Sinervo: Täyttä ainetta
Saila Susiluoto: Missä leikki loppuu
Ville-Juhani Sutinen: Merkkihenkilön kuolema

Esseet
Timo Hännikäinen: Taantumuksellisen uskontunnustus
Antti Nylén: Vihan ja katkeruuden esseet

P.S.

Arto Salmisen Kootut kuuluu hankintalistani kärkeen. Salmisen liian lyhyeksi jäänestä tuotannosta minulla tosin on jo hyllyssäni muut paitsi esikoinen ja Paskateoria. Nyt tämäkin puute on mahdollista korjata.

Kommentit
  1. 1

    sanoo

    Onpa kiva huomata olevansa kiinnostavien listalla! Komea listahan tuo on – mutta missä Rakel Liehu? 😉

    Kunnian miehen HS:n lyhyessä esittelyssä näkyy taas kerran suomalainen biografistiseen perinteeseen nojaaminen… Ajattelin juuri itse riistäytyä irti kategorioista ja puhua Ilmestyksestä tästedes menevänä juonikertomuksena! 😉

  2. 2

    sanoo

    Minä taas ajattelin vastedes puhua Kunnian miehestä karun realistisena kuvauksena työlleen omistautuneen suomalaisen miehen arjesta 😉

    ”Bul Bul. Runoilijan 12. kokoelma vuosikymmenen tauon jälkeen.”

    Helene oli kyllä hieno opus.

  3. 4

    sanoo

    Niinpä on.

    Antti on kirjoittanut tähän mennessä vain ”toisten kirjoja” eli suomentanut. Huysmans-suomennos on yliveto.

    Mutta, mutta, ihmeellistä toimintaa Hesarilta.

  4. 5

    sanoo

    Meinasin, että eikö Liehu ole sinun kiinnostavien listallesi yltänyt satakielellään. Helene näytti toteen, että merkittävää runoutta kirjoittaakseen ei tarvitse julkaista runokokoelmaa.

    HohHOO! Kunnian mies menisi kuin kuumille kiville, I bet. Hakataanko siinä myös halkoja? 😉

  5. 6

    sanoo

    Halkoja ei, mutta eräässä kohtauksessa hulikaaneja ja lättähattuja kumminkin.

    Unohtamatta kuitenkaan riittävää hartautta ja arvokkuutta. Työasiathan ovat suomalaiselle miehelle pyhiä 😉

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *