Kirjallisuus & taantumus

Moni varmaan tietää James Finn Garnerin.

Tämä amerikkalainen satiirikko julkaisi vuonna 1994 kirjan nimeltä Politically Correct Bedtime Stories, jossa vanhat tutut lastensadut revisioitiin muotoon, joka kelpaisi sosiaalisesti tiedostaville humanistivanhemmille. Tulen hilpeälle mielelle muistellessani tuota kirjaa.

Poliittisesti korrektissa Punahilkka-sadussa puunhakkaaja ei pelasta Punahilkkaa ja tämän isoäitiä suden vatsasta. Isoäiti loikkaa ulos omin voimin ja katkaisee puunhakkaajalta pään sen jälkeen, kun Punahilkka on pitänyt palopuheen, jossa syyttää puunhakkaajaa seksistiksi ja lajirasistiksi. Onnellinen loppu satuun saadaan, kun Punahilkka, isoäiti ja susi perustavat kolmestaan vaihtoehtoperheen ja elävät sovussa keskenään.

Revisioidussa Kolmessa pienessä porsaassa taas nähdään kapitalisteja edustavat sudet sortamassa alkuperäisväestöä edustavia porsaita. Kun sudet ajavat porsaat mailtaan, näistä tulee vapaustaistelijoita, porcinistoja. Satu päättyy siihen, että porsaat nujertavat sudet, valtaavat maansa takaisin ja perustavat sosiaalisesti oikeudenmukaisen ihanneyhteiskunnan.

Garnerin hulvaton satiiri nousee mieleeni aina, kun törmään ihmisiin, joilla on ylivirittynyt poliittinen tyylitaju ja jotka kärkkäästi heristävät sormeaan taantumuksellisina pitämilleen kirjailijoille. Tällaiset ihmiset ovat mielestäni vastenmielisiä ja absurdeja, etenkin silloin, kun he ottavat hampaisiinsa jonkun kauan sitten eläneen kirjallisuushistorian hahmon ja tuomitsevat hänet, koska hänen aikoinaan esittämänsä ajatukset ovat epäilyttävän kaukana siitä, mitä nykypäivän konsensus pitää hyvänä, kauniina ja oikeana.

Michel Houellebecqin Alkeishiukkasissa on kohta, jossa toinen päähenkilö Bruno tapaa Ranskan kirjallisuuden suunnannäyttäjiin lukeutuvan Philippe Sollersin. Romaanihahmo-Sollers sanoo: “Olet taantumuksellinen, se on hyvä asia. Kaikki suuret kirjailijat ovat taantumuksellisia. Balzac, Flaubert, Baudelaire, Dostojevski: taantumuksellisia kaikki…” Sollersin listaa voisi jatkaa vaikkapa Célinellä, Poundilla, Waughilla ja ties kenellä muulla.

Oireellista on, että kaikki edellä mainitut kirjoittivat loistavia kirjoja. Heidän tuotantonsa peittoaa mennen tullen useimpien sellaisten kirjailijoiden tuherrukset, joita kukaan ei ole koskaan keksinyt syyttää vääristä tai vaarallisista ajatuksista.

Kukaan ei pakota meitä äänestämään Baudelairea tai Flaubertia poliittisissa vaaleissa. Vain idiootti arvostelee heidän tuotantoaan sillä perusteella, että he sattumoisin inhosivat modernia maailmaa ja edistyksellisiä aatteita eikä heidän sydämensä sykkinyt vapaudelle, veljeydelle ja tasa-arvolle.

Jos haluaa suojella itseään taantumukselta, kannattaa keskittyä lukemaan ruotsalaisia dekkareita. Stieg Larssonit, Henning Mankellit ja Liza Marklundit ovat tehneet pohjoismaiselle rikoskirjallisuudelle saman minkä James Finn Garner teki klassisille lastensaduille. Valitettavasti nämä kansankodin poliittisesti hyperkorrektit supertiedostajat, nämä valmiiden ajatusten Tonavat eivät ole Garnerin kaltaisia satiirikkoja. He ovat tosissaan ja sitä on vaikea antaa heille anteeksi. Toki antaisin, jos heidän kirjansa olisivat loistavia tai edes hyviä, mutta kun ne ovat kammottavaa sontaa.
Kommentit (14)
  1. Timo Hännikäinen
    30.7.2009, 11:59

    Näinhän se on, lähes jokainen hyvä kirjailija on ollut joko reaktionääri tai sitten politiikasta täysin piittaamaton esteetti.

    Sollersin listaa voi helposti jatkaa: Ernst Jünger, J.-K. Huysmans, H. P. Lovecraft, Yukio Mishima, T. S. Eliot, Ezra Pound…

    Vähintäänkin jokaista hyvää kirjailijaa on jossain vaiheessa syytetty rasismista, naisvihasta tai jostain muusta epäilyttävästä.

    Aloin juuri lukemaan espanjalaisen Camilo José Celan romaania “Pascual Duarten perhe”, jota ystävä oli lämpimästi suositellut. Kirja osoittautui erinomaiseksi, ja kas kummaa: Celasta paljastui, että hän nuorukaisena otti osaa Espanjan sisällissotaan Francon puolella.

  2. Tommi Melender
    30.7.2009, 12:20

    On tietysti myös kammottavuuksiakin, jotka ovat vain reaktionäärejä ja esteetikkoja mutta huonoja kirjailijoita, esimerkiksi suomalaisista Koskenniemi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *