Kirjallisista ennakkoluuloista

Sain ilmaiseksi suomalaisen kirjailijan uutuusteoksen. Hänen kirjojaan myydään melko paljon, mutta kritiikit tuppaavat olemaan nuivia. Hänet tuntevat sellaisetkin ihmiset, jotka eivät yleensä tunne kirjailijoita, saati että viitsisivät lukea heitä.

En ole lukenut yhtäkään tämän kirjailijan teosta enkä aio lukea tätäkään, jonka ilmaiseksi sain. Miksi? Voisin vastata: enhän minä kuuntele aikuisrokkiakaan. Tai: elämä on liian lyhyt ja kirjoja on liian paljon. Tosiasiassa en lue, koska olen ennakkoluuloinen. Olen lukenut aikakauslehdistä juttuja tästä kirjailijasta ja nähnyt televisiosta hänen haastattelujaan. Eikä hän vaikuta ihmiseltä, jonka tekstit voisivat antaa minulle mitään. Jos totta puhun, pidän tätä kirjailijaa äärimmäisen vastenmielisenä tyyppinä.

Sanotaan, että ennakkoluulot ovat pahasta, ja usein ne ovatkin. Joskus voi kuitenkin olla hyvät syyt uskoa ihmisistä pahaa ja karttaa heitä. Tämä pätee myös kirjailijoihin. Olisi typerää lukea kehnoksi epäilemänsä kirjailijan teoksia vain todistaakseen olevansa avarakatseinen. En aio tehdä niin.

Vaikka kyllä minä pikkuisen lehteilin tämän kirjailijan uutuusteosta. Tutkin hänen lauseitaan, niiden sointia, rytmiä, hengitystä. Eikä mieleni tehnyt varastaa niistä yhtäkään. Teksti valui kuin räkä, teki oloni niljakkaaksi. Olin huojentunut. Rupesin kuitenkin miettimään: entä jos alitajuisesti poiminkin kaikki huonoimmat vastaan tulleet lauseet, entä jos annoinkin katseeni syventyä vain niihin tekstin kohtiin, jotka vahvistivat ennakkoluulojani?

Samantekevää. Tahdoin tai en, arvostelen vastedeskin ihmisiä (ja kirjailijoita) puutteellisen tiedon varassa, hatarin perustein. Kuvittelen sen, mitä en tiedä. Mutta niin tekevät tietoyhteiskunnassa kaikki.
Haruki Murakamin Sputnik-rakastettuni -romaanin kertoja kieltäytyy rupeamasta kriitikoksi tai kustannustoimittajaksi, koska pitää kirjallista makuaan liian ehdottomana. Hän ei halua lukea sellaista, mistä ei pidä. Eikä kaiketi myöskään sellaista, mistä ei usko pitävänsä. Lukijan roolin etuihin kuuluu se, että saa olla valikoiva ja itsekäs.
Kommentit (11)
  1. No kerro, kuka.

  2. Jari Tervon Koljatti on merkittävä romaani.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *