Kirjailijan kova osa

”´You know how I account for the blackness of modern writing?´ Martin asked. ´Like everyone else these days, writers have to get by without servants. They have to take in washing and do all their own. No wonder they´re morbid. No wonder they´re bushed.´
´You ought to ring up your fucking publisher, mate. Get them on the ball.´
Martin Amis: Money.

Toki kirjailijan karua arkea piristävät sellaiset bravuurit kuin Martin Amisin Money, jotka voi lukea uudestaan ja uudestaan, aina yhtä innostuneena. Mutta nekin ovat, piru vie, toisten kirjoittamia.

Kommentit
  1. 1

    Samuli K. sanoo

    Kunpa joku kääntäisi Moneyn. Tai pikemminkin: kunpa Seppo Loponen kääntäisi Moneyn ja joku kustantaisi.

    Mitäköhän Amisin Pregnant Widowille kuuluu? Amazonin mukaan pitäisi ilmestyä 4.9., mutta kun kirjasta ei ole siellä edes kantta eikä missään muualla ole siitä mitään tietoa, kyse taitaa olla joskus avatusta ja kummittelemaan jääneestä myyntiartikkelista – niitähän Amazon on täynnä.

  2. 2

    sanoo

    Liekö Pregnant Widow mennyt yli deadlinen ja siirtynyt myöhemmäksi. Muistelen, että ensimmäiset maininnat Pregnant Widowista olivat jo varsin kauan sitten – esimerkiksi Martin Amis Webissä (jossa kirja edelleen mainitaan: forthcoming 2008)

    Amisilla voisi olla blokki päällä – ei helppo tilanne: tuotannon huippukausi kaukana takana eivätkä viime vuosien työt ole hirmuisesti vakuuttaneet.

    Jotkut kirjailijat ehtyvät, jotkut kirjoittavat hyvin kuolemaansa saakka.

  3. 3

    Samuli K. sanoo

    Minä kyllä pidin House Of Meetingsistä, joka oli Amisin parasta fiktiota sitten The Informationin. Se ei ollut hysteerinen yritys toisintaa nuoruuden koomisia mestariteoksia (Yellow Dog) eikä teennäinen yritys kirjoittaa jotain ”syvällisempää” (esim. The Second Planen novellit) vaan luontevaa, omat vahvuudet tunnistavaa siirtymistä kohti Amisin tavoittelemaa ”kypsempää” ilmaisua. Ei se mikään mestariteos ole, mutta loi silti uskoa että Amisilla olisi vielä tulevaisuutta kirjailijana. Koba The Dreadin, Yellow Dogin ja islamesseiden jälkeen kun itse aloin sitä jo epäillä.

  4. 4

    sanoo

    Minä luin House of Meetingsin junamatkalla, vähän nuutuneessa olotilassa. Mieleen jäi pettymys siitä, että ei ollut selvästi parempi kuin Yellow Dog. Ehkä huonon vireystilan vuoksi menetin jotain. Tuntui, että House of Meetings on versonut Koba the Dreadin muistiinpanoista, ja jotenkin odotin, että se olisi tuonut selkeästi uutta kulmaa vankileirien saaristo -kirjallisuuteen.

  5. 5

    Samuli K. sanoo

    Alun perinhän House Of Meetingsin oli tarkoitus olla kolmen tarinan kokoelma: House Of Meetings, Palace Of The End ja Last Days Of Mohammad Atta – mutta sitten Amis päätti julkaista House Of Meetingsin yksinään. Ei se tosiaan juuri mitään uutta tuo gulag-kirjallisuuteen, mutta siinä Amisin kertojanääni oli luontevampi kuin pitkiin aikoihin, romaani ei ollut vailla huumoria mutta ei myöskään vitsien syövyttämä. Ja se vankileiriaikahan oli vain yksi romaanin teemoista, jo ajallisesti kirja kattaa melkein vuosisadan, ja Amisin vanhat teemat (miesten keskinäinen kilpailu, impotenssin pelko) istuivat yllättävän hyvin uuteen kontekstiin.

    Pregnant Widow on ymmärtääkseni taas jonkin sortin non-fiktiota. Mikä vähän pelottaa, sillä jopa (yli)ylistetty Experience sisälsi minusta useita pahoja tyylirikkoja.

  6. 6

    sanoo

    Kieltämättä Amisin maskuliinisuusteemat istuvat hänen nykyisessä uravaiheessaan paremmin House of Meetingin tavalla viritettyyn romaaniin kuin Yellow Dogin kaltaiseen.

    Pregnant Widow on ilmeisesti ensimmäinen kirja Amisin uudessa neljä kirjaa käsittävässä kustannussopimuksessa. Ehkä diilin toinen kirja on sitten se yliopistoromaani, jonka Amis on (puolivakavissaan?) uhannut kirjoittaa kokemuksistaan Manchesterin yliopiston luovan kirjoittamisen proffana.

    ”A campus novel written by an elderly novelist, that’s what the world wants”, Amis näkyy sanoneen Wikipedian mukaan.

    Itseironia ainakin on kunnossa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *