(Kirja-)alennusmyynnin aikakausi

“Lehtisen kirjasta tulee takuuvarma menestys.”

Näihin sanoihin päättyy Kauppalehden arvostelu Lasse Lehtisen uudesta romaanista Siivetönnä en voi lentää.

Tuo Kauppalehden arvostelu on paljas ja armoton totuus suomalaisesta kirjallisuuskritiikistä 2000-luvulla: siitä miten ja kenelle sitä tehdään ja mihin sitä käytetään.

Takana ovat ne ajat, jolloin kirjallisuuskritiikki pyrki arvottamaan teoksia, luomaan niistä kokonaisvaltaisia tulkintoja ja asettamaan niitä kirjallisuushistoriallisiin yhteyksiinsä.

Nykyään kirjat mielletään samanlaisiksi kulutushyödykkeiksi kuin kodinkoneet ja urheiluvälineet. Jos ne eivät tarjoa nopeinta mahdollista tyydytystä, ne ovat huonolaatuisia tai peräti viallisia. Kirjallisuuskriitikon tehtäväksi pelkistyy lukijoiden kuluttaja-asiamiehen rooli, lukijoiden eli kuluttajien varoittaminen viallisista kirjoista, joihin ei pidä haaskata rahaa eikä aikaa (ajan haaskaus kun on lähes rahan haaskauksen veroinen synti).

David Foster Wallace kirjoittaa esseeteoksessaan Consider the Lobster: “In today´s US, a typical book review is driven by market logic and implicitly casts the reader in the role of consumer. Rhetorically, its whole project is informed by a question that´s too crass ever to mention up front: ´Should you buy this book?´”

Suomi on tässä(kin) asiassa Yhdysvaltain replika. Suomalaiset ovat niin sanotusti “ajassa kiinni”.

Joku voisi huomauttaa tuosta Kauppalehden arvostelusta, että eihän se ole ammattikriitikon vaan lehden toimittajan kirjoittama. Sekin on ajan hengen mukaista: ammattikriitikkoahan pidetään mitä epäilyttävimpänä hahmona, koska hän ei katso teosta “tavallisen lukijan tasolta” vaan jostain elitistisestä vinkkelistä ja asettuu näin “tavallisen lukijan” yläpuolelle, on tietävinään paremmin.

Kauppalehden arvostelun kirjoittaja ottaa asiakseen kertoa ne asiat, jotka kuluttajan pitää Lehtisen romaanista tietää: “Kaikki tietävät, että Lehtinen on sujuva, terävä ja hauska kertoja. Tarina etenee niin vaivattomasti, että kateellisia se jo kiukuttaa.”, “Helsingin rakentamisen kuvaus on kuin kameratyötä.”
Eli Lehtisen romaani soveltuu ajastaan ja rahoistaan tietoiselle kiireiselle veronmaksajalle: se on “televisiota kirjan muodossa”, erästä DFW:n luonnehdintaa lainatakseni. Ja tietenkään tuossa Kauppalehden arvostelun loppukaneetissa (“kirjasta tulee takuuvarma menestys”) ei erikseen täsmennetä, että menestyksellä tarkoitetaan taloudellista menestystä. Sitä ei tarvitse täsmentää, koska muunlaista menestystä ei kirjalla voi olla.

Sympatiseeraan koko sydämestäni niitä harvalukuisia päteviä ammattikriitikoita, jotka yrittävät tehdä tinkimättömästi työtään tänä alennusmyynnin ja epäjumaltenpalvonnan aikakautena.
Kommentit (8)
  1. Hyvä yhteenveto. Tätä näkökulmaa pitäisi tuoda enemmän esiin.

  2. Tommi Melender
    12.10.2008, 14:46

    Mitä näkökulmaa?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *