“Jeesus oli ensimmäinen natsi…”

Jeesusta on joskus väitetty ensimmäiseksi kommunistiksi. Kukaan ei liene väittänyt häntä ensimmäiseksi natsiksi.

Näinkin voi tiivistää eron kommunismin/natsisimin, sirpin ja vasaran/hakaristin välillä.

Sofi Oksasen esseetä Parnassossa on kiittäminen siitä, että tällaisia ajatuksia päässäni sinkoilee.

Kristinuskon ja kommunismin arvopohjassa on paljon yhteistä. Lisäksi molemmat ovat luonteeltaan universaaleja. Natsismi sitä vastoin on tai oli 30-luvun Saksassa avoimesti antikristillinen ja antiuniversaali oppi. Veri, kunnia, arjalaisuus, pohjoinen rotu. Vulgaarinietzscheläisyys. Soturihenkisyys.

Piti lueskella uudemman kerran Olavi Paavolaisen Ristiä ja hakaristiä, joka on pätevä aikalaisen syväluotaus 30-luvun Saksan henkiseen ja hengelliseen tilaan. Ovatkohan kenraali Ludendorffin tuohon aikaan kukoistaneen kustantamon julkaisemat kiihkeän antikristilliset kirjat päätyneet viimeiseen niteeseen makkelitavaraksi?

Niistä olisi saanut melkoisen kirjarovion.

Ludendorffilta jäi kiihkein action näkemättä, koska hän kuoli jo vuonna 1937. Tiettyä ironiaa voi nähdä siinä, että kenraali veti viimeisen henkäyksensä katolilaisessa sairaalassa. Uskonvarmassa epäuskossaan loppuun saakka lujana. Suur-Saksaan luottaen.

Eli siis: Hakaristi symboloi aattetta (ja uskontoa), joka on sivilisaatiomme perusarvoille vastenmielinen, vieras. Se on niin vakava asia, ettei sitä sovi karnevalisoida. Eihän?

Woody Allenin hahmo taisi jossain elokuvassa sanoa, että natseja vastaan ei pure muu kuin baseball-maila. “Eihän kukaan voi arvostella miestä, jolla on moitteetoman kiiltävät saappaat”.

Kommentit (0)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *