J’aime, je n’aime pas*



Pidän:
kreikkalaisesta salaatista, täytetyistä paprikoista, homejuustoista, yrttisuolasta, salmiakista (Lakrisal-pötköistä), vasta leikatun ruohon tuoksusta (paitsi etten pitäisi siltä tuoksuvasta parfyymistä), orvokeista, kantarelleista, oreganosta, Louis-Ferdinand Célinestä, rommikolasta, häilyvistä poliittisista mielipiteistä, Juliette Binochesta (toisinaan maailman kaunein nainen), kylmästä tummasta oluesta, Jouko Turkan Aiheista, keskimuhkeista tyynyistä, paahtoleivästä, Matti Mäkelän “Tursake”-esseestä, Mahlerista, Julian Copesta, flaneeraamisesta, omenasiideristä, vadelmarahkasta, tuoreista kirsikoista, tummista pikkutakeista, Nervalin Sylviestä, ylellisistä mustekynistä, jälkiruokalistojen silmäilystä, ruskeasta sokerista, juonettomista romaaneista, särökitaroista (joskus), maitokahvista, Edward Hopperista, Coetzeen omaelämäkerrallisten teosten itseinhosta (ja koko Coetzeen tuotannosta), muinoin uudeksi aalloksi nimitetystä musiikista, Camus’sta, Slavoj Žižekistä (etenkin hänen englannin aksentistaan), Neal Stephensonin Cryptonomiconista, Paul Krugmanin kolumneista, Bergmanin Talven valoa -elokuvasta, junamatkustelusta, syksyisistä aamuista Saimaalla mökkikauden päätyttyä, punaviineistä (erittelemättä), heräteostoksista Amazonissa, Bouvard ja Pécuchet’stä, pyöräilystä kesällä Vantaan Ylästön maisemissa, näkymästä iltavalaistulta Tuomaansillalta Turun keskustaan päin, Ei yhdeksän uutisista, Carl Schmittin joistakin teksteistä, meriaamiaisesta ruotsinlaivalla Tukholman saaristossa.

En pidä: Kalervo Kummolasta, hevistä ja hevifaneista, puolukkasurvoksesta, huilumusiikista, Pollockista, R-alkuisista lauseista, tautologioista, Voima-lehdestä, Stingistä, saksan kielestä (kuultuna, kuunneltuna), hotellien aulabaareista, Klaus Häröstä, tiistaiaamuista, oopperatalosta, Hectorista (noin yleisesti ottaen), Vivaldista, puhelimessa puhumisesta, Lumedemokratia-pamfletista (idiotismia), tihrusilmäisestä iskelmämusiikista, flarffista (noin yleisesti ottaen), viskistä (vaikka juonkin sitä), ruotsalaisista yhteiskunnallisista dekkareista, a cappellasta, Tarantinosta (Tarantino on moukka, ei voi mitään), tehoeläintuotannosta, Le Corbusieristä, suomalaisesta musiikkipitoisesta televisioviihteestä, ihmisistä joiden mielestä nykykirjallisuus ei ole tarpeeksi yhteiskunnallista, MTV3:n uutislähetyksistä (siitä kaikesta miellyttävyydestä), Anti-Oidipuksesta, moottoriurheilusta, bisneshenkisestä pukeutumisesta, tummasta suklaasta, kadettikoulusta, spontaanisuudesta, positiivisen ajattelun guruista, täpötäysistä hisseistä ja raitiovaunuista, poliittisista kaakattajista (en täsmennä), SDP:n nykyisestä johdosta, Hartwall Areenasta, Christopher Hitchensistä (ääliö), illastamisesta tuntemattomien ihmisten seurassa.

Pidän, en pidä: Tietenkään tällä listauksella ei ole merkitystä kellekään. Paitsi että julistaessani suosikkejani ja inhokkejani julistan samalla muille: en ole kuten te, pidän asioista, joita te ette voi sietää enkä arvosta asioita, joita te rakastatte palavasti. Kuitenkin meidän on oltava ns. liberaaleja. Tultava toimeen.

(Ainoa syy olla liberaali: ettei minua lopulta tapettaisi mielipiteideni tähden, enkä itse joutuisi tappamaan ketään hänen mielipiteidensä tähden. Bartheskin sanoi: olen liberaali, koska en halua olla tappaja.)

* Barthesin teoksessa Roland Barthes par Roland Barthes olevan fragmentin päälle kirjoitettua.

Kommentit (22)
  1. Ville Hytönen
    12.3.2011, 10:33

    Tässä on paljon jaettavaa, mutta mikä vika on “tihrusilmäisessä iskelmämusiikissa”?

  2. Tommi Melender
    12.3.2011, 10:50

    Se on vanhempieni juttu. Täytyyhän sitä ihmisen vähän kapinoida.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *