Ilmaisun tavoista ja mahdollisuuksista

Piipahdin taannoin eräällä netin keskustelupalstalla. Suurin piirtein ensimmäinen kommentti, joka siellä silmiini osui väitti kirjan olevan kelvoton julkaisuformaatti, koska siinä ei ole kommentointimahdollisuutta.

Asia on tietysti päinvastoin. Kirja on arvokas nimenomaan siksi että se on — nykytermein ilmaistuna — epäsosiaalinen media. Niin sanotulla suurella yleisöllä ei ole mahdollisuutta mölistä tekstin sekaan mitä sattuu vaan jokainen lukija joutuu riitelemään kirjan kanssa yksinään sohvan nurkassa, aivan kuten kirjailija hamuaa oman työhuoneensa yksinäisyydestä lukijoita kohti. Juuri tämä toisen poissaolo, tekstiä molemmilla suunnilla, niin tekijän kuin kokijan taholla, ympäröivä tyhjyys, tekee sanataiteen mahdolliseksi. Kirjallisuus on suoraa itseilmaisua, ei suoraa kommunikaatiota. Tässä on tärkeä ero.

Sosiaalinen media on mielestäni huono termi. En nimittäin ole huomannut, että esimerkiksi internetin keskustelupalstoilla meininki olisi mitenkään ”sosiaalista”, pikemminkin niille löytää tiensä yhteiskuntamme vainoharhaisin, ennakkoluuloisin ja riidanhaluisin aines. Aina kun käyn kurkkaamassa, mitä nettikeskusteluissa tapahtuu, minut valtaa yhtä suuri kiusaantuminen kuin tilanteissa, joissa tahtomattani joudun näkemään tuntemattomia ihmisiä tarpeillaan. On tietysti hyvä, että ”nettikansa” tyhjentää sisälleen pakkaantuneen kuonan internetin hämyisissä loukoissa eikä julkisilla paikoilla. Nämä tyhjennysoperaatiot on lisäksi mahdollista tehdä anonyymisti, nimimerkin suojissa. Keskustelupalstathan ovat täynnä ”mielipiteitä”, joita kukaan ei ole kehdannut esittää omissa nimissään. Toisin sanoen ne eivät ole kenenkään mielipiteitä, ja se onkin tärkein syy jättää ne omaan arvoonsa. En jaksa uskoa, että keskustelupalstat olisivat jonkinlainen kansan ääni, suoran demokratian ilmaus. Suomi ei ole muuttunut yhtään avoimemmaksi, saati valistuneemmaksi, yhteiskunnaksi, vaikka osa Suomesta on tämän vuosituhannen aikana muutettu ympärivuorokautiseksi yleisönosastoksi. Veikkaisin, että keskustelupalstat pikemminkin kaventavat julkista dialogia kuin avaratavat sitä. Väki klikkiytyy nopeasti: keskittyy puolustamaan omia uskomuksiaan ja aivoituksiaan ja hyökkäilemään vastustajiensa (tai pikemminkin vastustajia esittävien olkiukkojen) kimppuun.

”On siellä joukossa hyvääkin keskustelua”, olen kuullut sellaisten toimittajien sanovan, joiden toimeentulon kannalta on olennaisen tärkeää, että heidän mediansa kerää paljon kävijöitä (suuret kävijämäärät tietävät suuria mainostuloja). Ehkä siellä joukossa tosiaan on myöskin ”hyvää keskustelua”, mutta ainakaan minä en jaksa nähdä sitä vaivaa, että kaivaisin esiin ne muutamat helmet loan ja saastan keskeltä. Päätinkin runsas vuosi sitten lopettaa keskustelupalstojen seuraamisen samalla kun myös lopetin oman nimeni googlettamisen. En halua tietää, mistä ”nettikansa” puhuu, en piittaa siitä, kuinka innoissaan se on U2:n Suomen-vierailusta tai kuinka kuohuksissaan kokoomusministerien Venäjä-kommenteista. Välillä toki haksahdan käymään jollain keskustelupalstalla, mutta kuten tämän merkinnän alusta ilmenee, luikin yleensä hyvin nopeasti matkoihini.

Keskustelupalstojen ongelmat kulminoituvat siihen, että ne suosivat suoraa ja välitöntä tunteenpurkausta. Minkäänlaista julkaisukynnystä ei ole. Kaikki, mikä kirjoitetaan tulee samassa hujauksessa julki (ellei teksti ole erityisen törkeää ja päädy moderaattoreiden poistamaksi). Niinpä kommentit lähtevät useimmiten liikkeelle suuttumisesta, loukaantumisesta, paheksunnasta tai muusta alkukantaisesta reaktiosta. Ihmiset tuntevat äkillistä tarvetta kommunikoida ja haluavat tyydyttää tarpeensa saman tien: tämä nopean tyydytyksen hakemisen kaava toimii nykyään monilla muillakin elämänalueilla. Tunteenpalossaan ihmiset kohtelevat sanoja ylimalkaisesti ja välinpitämättömästi, jolloin tuloksena on samanlaista mölinää kuin kapakkapöydässä valomerkin edellä.

Oikeastihan omien ajatusten selvittäminen ja ilmaiseminen on vaivalloista, suurta sinnikkyyttä vaativaa puuhaa. Siihen sisältyy aina kilvoittelua, kärsimystä ja kyseenalaistamista. Siksi se vaatii formaatikseen epäsosiaalisen median, kirjan. Tiedän kokemuksesta, että blogiin (tai Facebookiin) voi suoltaa mitä tahansa puolivillaista jorinaa, mutta jos ryhtyy tekemään vaikkapa esseetä, joka painetaan paperille sitten kun se on ylittänyt julkaisukynnyksen, on pakko kamppailla itsensä kanssa, laitettava itsensä lujille.

Joku sanoo tietysti tähän: eivät kaikki voi kirjoittaa esseitä ja julkaista kirjoja. Eivät voikaan enkä minä sitä vaadikaan. En ”vastusta” sosiaalista mediaa, ainakaan niin kauan kuin sen seuraaminen ja siihen osallistuminen on vapaaehtoista. Länsimaisessa yhteiskunnassa parasta on valinnanvapaus: mahdollisuus elää sellaista elämää kuin haluaa — ja myös sellaista aikakautta kuin haluaa: itse en kuusiviikkoisen kesälomani aikana ollut paljonkaan tekemisissä 2010-luvun kanssa, ja se oli huojentavaa. Samalla oli tietysti hieman surullista palata takaisin nykyaikaan.
P.S.
Varmaan sellainenkin vastarinnan muoto tai mahdollisuus on olemassa, että osallistuu täysin rinnoin sosiaaliseen mediaan, mutta kirjoittaa sinne keskimääräistä punnitumpia ja hiotumpia kommentteja, yrittää niin sanotusti nostaa rimaa.

Kommentit
  1. 1

    sanoo

    Kirjoitus on taas yksi surullinen esimerkki siitä miten kulttuurieliitti yrittää tukkia kansan suun. Eiköhän neuvostovalta jo osoittanut miten käy kun tavallisen kuluttajan mielipidettä yritetään rajoittaa. Viherelitistit näköjään kaipaavat ”vanhoja hyviä” suomettumisaikoja takaisin, kun pitää kesälomalla paeta kirjojen pariin. Pohjois-Koreassa eivät chattipalstat näitä ”edistyksellisiä” häiritsisi. Poliittinen muisti on lyhyt ja Suomessakin sananvapautta pyritään rajaamaan, mutta kuka jää lopulta maksumieheksi?

  2. 2

    sanoo

    Apua! Miten mä en heti tajunnut, että netin koko olemushan on siinä että se tekee meistä kaikista vapaita ja tasa-arvoisia, murskaa totalitarismin kahleet ja paljastaa eliitin sumuttamiset & aivopesut. Hyvä kommentti sinulta! Pisti heti ajattelemaan asioita ihan uudelta kantilta!

  3. 3

    sanoo

    Mä onneks tajusin heti kaiken! Siksi kysynkin sinulta, Tommi M., etkö sinä ole koskaan tuntenut tarvetta käydä kakkaamassa kenenkään korvaan blogissa tai muilla nettikeskustelutoreilla?

    Minäpä olen tuntenut monta kertaa tarvetta. Yleensä olen tosin pannut jalat ristiin ja pidättäytynyt. Mutta tiedän kyllä halun mennä hieromaan kakkaa kaikkien tyhmien naamaan. Sikäli kuulun potentiaalina mainittuun vainoharhaisten, ennakkoluuloisten ja riidanhaluisten luokkaan.

    Mutta minkä jumalan tähden kirjan lukemista tai esseen kirjoittamista pitäisi mistään syystä verrata nettireuhkaamiseen? Tai jos kerran verrataan, eikö jotenkin raikkaampi lähtökohta olisi pohtia, miltä osin kirjailijuus muistuttaa netti-idioottina olemista? Päädythän jo omissa pohtimuksissasikin siihen, ettei nettikeskustelu kovin sosiaalista ole.

  4. 4

    sanoo

    ”Mutta minkä jumalan tähden kirjan lukemista tai esseen kirjoittamista pitäisi mistään syystä verrata nettireuhkaamiseen?”

    Ei pidäkään. Mutta en mä sitä vertaamista aloittanut, vaan se tyyppi, joka sanoi siellä yhdellä palstalla, että kirja on kelvoton formaatti, koska siinä ei ole kommenttimahdollisuutta.

    Tietenkään mun ei olisi pitänyt siitä ärsyyntyä kirjoittamaan tuota merkintää. Mutta blogi oli ollut pitkään päivittämättä ja jotain piti tänne saada, nopeasti. Sitä paitsi näistä asioista keskustelin lauantaina eräässä kirjallisuusmatineassa ja oli helppo tulostaa valmis matsku blogitekstiksi.

    ”Sikäli kuulun potentiaalina mainittuun vainoharhaisten, ennakkoluuloisten ja riidanhaluisten luokkaan.”

    Höpö, höpö. En usko, että kuuluisit vaikka haluaisit. Sussa on niin paksu kirjallisen sivistyksen kerros ympärilläsi, että et siitä millään eroon pääse. Sen aavistaa jokainen ”nettikansan” alkuperäisväestöön kuuluva jo parista ensimmäisestä virkkeestäsi.

  5. 5

    sanoo

    …huomasin yön yli nukuttuani unohtaneeni vastata Mummon varsinaiseen kysymykseen.

    Eli olenko tuntenut tarvetta ”käydä kakkaamassa kenenkään korvaan blogissa tai muilla nettikeskustelutoreilla” (kuten Mummo asian raikkaasti ilmaisee)?

    Jos olenkin joskus tuntenut, niin sen jälkeen kun ryhdyin ratkaisevasti rajoittamaan netinkäyttöäni tunnen yhä vähemmän, jos ollenkaan. Ihminen näköjään saa luontaisen arvokkuutensa aika nopeasti takaisin ymmärtäessään lopettaa rypemisen nettimaailman pahimmissa läävissä.

    Onko siinä muuten jotain raikasta, villiä ja vapauttavaa, että tuntee halua käydä rähisemässä nimettömänä toisille nimettömille? Ehkä on. Ja sehän tietysti selittää sen, miksi en siitä nauti. Minä en nimittäin ole raikkaiden ajatusten ja asioiden ystävä. Keksin käyttöä vain vanhoille ja tunkkaisille ajatuksille ja asioille.

    Niin sanottu sosiaalinen media koostuu omalla kohdallani Facebookista ja eräistä blogeissa. Mutta niissä ei tätä ”korvaan kakkaamisen tarvetta” tule, koska niissä olen tekemisissä vain sellaisten ihmisten kanssa, joilla on nimi ja henkilöllisyys. Olisi kovin epähienoa räyhätä sellaisessa seurassa.

  6. 6

    sanoo

    Kyllä minä niin mieleni pahoitin, kun sana oli vapaa.

    Joskus on kiva käydä nimettömästi sohaisemassa jotakuta ääliötä, kun ei viitsi saada kymmentä sähköpostia taukilta. Joten: ei vissiin kannata käydä kovin monissa blogeissa eikä keskustelupalstoilla. Tosin Kemppisen blogissa käyn, siellä on semmoinen 70-lukulainen kaikentietävä tunnelma itse postauksessa ja myös kommenteissa, että se menee ihan viihteenä.

  7. 7

    sanoo

    Juu, mutta ei vapaasta sanasta mieltä pidä pahoittaa. En minä ainakaan pahoita.

    Linkolan asenteella pärjää paremmin: ”Ei pidä mennä katsomaan.”

  8. 8

    Jarmo Papinniemi sanoo

    Lausunpa jotain asian vierestä:

    Tuo Linkolan suuhun pantu ”Ei pidä mennä katsomaan” on tietääkseni peräisin romaanista, Matti Pulkkisen Ehdotuksesta rakkausromaaniksi. Sen sanoo siis kuvitteellinen Linkola. Ei liene varmaa, onko romaanissa kuvattuja tilanteita koskaan tapahtunut ”oikeasti” ja millainen on ”oikean” Linkolan asenne Afrikan lasten kärsimykseen (siitähän siinä katkelmassa oli puhe).

  9. 9

    sanoo

    On se juu, romaanista peräisin. Matti Pulkkinen osaa tunnetusti iskeä tarinaakin, jos niikseen tulee.

    Mielestäni lausuma on (useimpiin) nettikeskusteluihin sovellettuna hyvä ohje kuitenkin, olipa johdettu ”oikean” Linkolan tai romaanihenkilö Linkolan sanoista.

  10. 10

    sanoo

    Tässähän tulee hyviä(kin) pointteja esiin: ”nettikeskustelu” on, kuten edelläkin on hyvin tuotu julki, ärsyttävän laaja konteksti; nettikeskustelua on niin monenlaista. Samalla tavalla kuin sosiaalinen media; onko se edes määriteltävissä enää, ja toisaalta – mikä ei ole sosiaalista mediaa?

    Käsitin Tommin kirjoituksen koskevan nimenomaan sitä huttuosaa, kuten vaikkapa esim. Suomi24 -sivuston keskustelupalsta, joka toki antaa suomalaisille sananvapautta, ja samalla kätevästi avohoito-osaston. Tuollaisten sivustojen sananvapaudesta en olisi kauhean huolissani; sen sijaan muuten kyllä.

  11. 11

    sanoo

    Oman (rajallisen) kokemukseni perusteella nettikeskustelut toimivat parhaiten silloin kun ne ovat ns. pienen piirin juttuja.

    Esimerkiksi runousväen blogeissa on monesti asiallista mielipiteenvaihtoa, mutta nehän eivät tosiaan ole varsinaisia keskustelupalstoja. Tosin tässä taannoin oli pariinkin runousblogiin levinnyt eräs keskustelu, josta oli käyty poistamassa monta viestiä. Mitä lie sisälsivätkään. En edes uskalla ajatella.

    Sen sijaan kaikki vähänkään laajempia kansalaispiirejä yhteen kokoavat nettikohtaamiset ovat sietämättömiä, olipa kyse Helsingin Sanomien verkkokeskusteluista tai Suomi24:stä. Ainoa – edes teoreettinen – mahdollisuuteni säilyttää (horjuva) uskoni ihmiskuntaan on pysytellä kaukana tällaisilta foorumeilta. Tehkööt muut siellä mitä lystäävät, koska jokaisen on näköjään pakko päästä sananvapauttaan käyttämään, kun kerran sellainen on olemassa.

  12. 12

    sanoo

    Johan nyt. Sivistykseni näkyy olevan tuolla yllä niinkin paksua, että pistän kysymysmerkin epäsuoran kysymyslauseen perään. Mutta ehkä se on erittäin raikasta, villiä ja vapauttavaa. Ainakin täällä vähän fiinimmissä piireissä.

    Tilasin muuten tänään kustantajalta yhden semmoisen Kuka nauttii eniten -nimisen jutun. Toivottavasti se on kirjoitettu jo.

  13. 13

    sanoo

    Rajallinen on minunkin kokemukseni. Kenenpä ei tosiaan sellaisen, joka esim. täällä kirjoittaa.

    Hesarin keskustelupalstalla olin havaitsevinani taannoisen runoryntäyksen aikana hiljaista kritiikkiä sivuston ylläpitäjien taholta, ts. jotkut runoilijat ym. runoaktiivit kertoivat, ettei heidän kommenttejaan koskaan julkaistu. Enkä usko niiden kommenttien olleen bottiviritteisiä sekasikiöitä tai herjaavia, loukkaavia ja sikamaisia keskisormella varustettuja kannanottoja. Korkeintaan piikikkäitä. Tuollainen ”toimittaminen” ei tietenkään ole ennenkuulumatonta, kysymyksiä herättävää kuitenkin.

    Onko tuollaisissa tapauksissa siis ”keskustelupalsta” pikemminkin vain edelleenkin sanomalehden ohjaama informatiivinen alue?

    ”Sananvapaudessa” kalskahtaa muutenkin hiukan omituinen sivumaku, esim. Suomi 24-sivuston tyyppisten paikkojen suhteen – vielä joitakin vuosia sitten sieltä löytyi hyvin rasistisia ja täysin absurdeja ”mielipiteen ilmauksia”, ja olisi rankkaa ihmisen aliarvioimista ajatella, ettäkö tuolloisella hyvin löyhähköllä moderointipolitiikalla olisi todella luultu ihmisten pysyttelevän asialllisuuden rajoissa anonymiteettien varjoissa. Ts. silloin heräsi kysymys, oliko ideana nimenomaan luoda ihanteellinen ympäristö sellaisille provokaatioille ja asiattomuuksille?

    Mä olen kans viihtynyt parhaiten esim. tällaisten kirjallisuusblogien parissa, jossa nimillä kirjoitellaan.

  14. 14

    sanoo

    ”Ainakin täällä vähän fiinimmissä piireissä.”

    Äläs nyt turhan piikikkääksi heittäydy, Mummo. Kyllä siinä sinun blogissasi on paljon fiinimpää tekstiä kuin täällä Antiaikalaisessa, johon pistän välillä sitä sun tätä, ihan mitä sattuu.

    Ja tarkoitin tuon läpän kirjallisesta sivistyksestäsi pelkästään kohteliaisuudeksi.

    Vai onko jonkun sanominen kirjallisesti sivistyneeksi muuttunut jo loukkaukseksi sinä aikana kun lomailin ja pysyttelin poissa 2010-luvulla? Olisiko yleinen moukkamaisuus saavuttanut jo niin korkean tason? Se olisi uutinen, ainakin minulle.

  15. 15

    sanoo

    Fiineillä piireillä tarkoitan toki myös omaa blogiani, jos jako on se, että on ”varsinaisia keskustelupalstoja” (ks. kommentti klo 19.23) ja sitten näitä muita.

    Eri asia on sitten se, etten tuosta jaosta pidä. Enkä pidä siitä, että Teemu Helle väittää tuollaista varsinaista keskustelupalstaa avohoito-osastoksi. Näkemykseni avohoidosta ei oikein vastaa Helteen näkemystä. Mutta siihen en nyt välitä mennä.

    Kohteliaisuuden ymmärsin kohteliaisuudeksi, hyvä TM. Katsoin kuitenkin parhaaksi olla aloittamatta niin kuin ensin aioin: ”Ai sä rakastat mua?” Se olisi voinut synnyttää vielä vinompaa luentaa.

  16. 16

    sanoo

    Katselin tuossa Suomi24-sivuston keskustelupalstaa, Politiikka-aiheisia kysymyksiä (sivuutin ”Kleptomaanianoppi” -”keskustelun” suosiolla), ja samanlaistahan tuo meno on tuolla kuten ennenkin. ”Onko Jyrki Katainen idiootti?”- aiheessa päästiinkin jo alle 20 vastauksessa ”maaliin”, kilpailun voitti nimimerkki Perkeleenperkele.

    Tahtoisin kovin nähdä, jos ja kun ja toivottavasti eroja sivustojen välille tehdään, esim. tämän Antiaikalainen-blogin pikemminkin blogina johon kommentoidaan, johon yleensä kommentoidaan jonkin aiheen sisällä, kenties joskus jopa pieni keskustelu herättäen (jos näin, tällaisessa formaatissa voi edes ”keskustella”).

    Sen sijaan ympäristönä jossa poikkeuksetta aina ryöpsähtää, syistä joita en ymmärrä, jokin liki silmitön olotila, vaikuttuu ennen pitkää vastaajan vastauksessa, kuten vaikka em. ”Perkeleenperkeleen” vastauksessa, johon en pysty muuten kuin huumorilla suhtautumaan, tai niin etten etsiydy tuollaisille sivustoille. Valitsen jälkimmäisen.

    Mietityttää kuitenkin ne motiivit, jotka saavat ”keskustelijat” tuollaisille sivustoille lähinnä trolleiksi, joita muuten ilmestyy tämänkaltaisiin blogympäristöihinkin aina silloin tällöin.

  17. 17

    sanoo

    Mummo sanoo, ettei pidä jaosta ”fiiniin” ja ”törkyyn”. En minäkään siitä jaosta pidä. Siis siitä, että sellainen on olemassa, ja pahimmillaan juuri niin kärkevänä kuin Teemu kuvaa äskeisessä kommentissaan.

  18. 18

    sanoo

    Ja niin kuin Teemu (eli kaiketi minä) edellä kuvaa, tehden samalla eroa keskustelupalstojen välille eikä kuitenkaan jaottele niitä ”fiiniin ja törkyyn”.

    ”Vai onko jonkun sanominen kirjallisesti sivistyneeksi muuttunut jo loukkaukseksi sinä aikana kun lomailin ja pysyttelin poissa 2010-luvulla? Olisiko yleinen moukkamaisuus saavuttanut jo niin korkean tason? Se olisi uutinen, ainakin minulle.”

    Tässä hyvin osoittautuu se illuusionomainen melko mustavalkoinen ennakkokäsitys kommentoijasta erilaisissa ympäristöissä – ikäänkuin automaattisesti kirjallista blogia pitävä tai siihen kommentoiva (eli kaiketi siis ”fiini”?) olisi jotenkin fiinimpi. Miksi näin olisi?
    Yritin, kenties surkeasti onnistuen, tuoda ilmi hämmennykseni siitä, etten ymmärrä motiiveja sille, miksi kirjoittaa vihaista tekstiä anonyymina, kun nimellä se olisi tehokkaampaa.

    Ja vielä eroihin palatakseni; oma itsevarmuuteni ei riitä siihen, että kuvittelisin ”kakkaavani mahdollisimman monen korvaan” nimenomaan oman blogini kautta – en oleta, että kovin moni lukee sitä. Olen iloinen jos joku lukee.

    Olen iloinen myös siitä, että minullakin on valinnan vapaus olla lukematta kaikkea, olla törmäämättä jokaiseen kolkkaan internetin ihmeellisessä maailmassa. Tämänkin tietysti voisi lukea fiiniyden puolustuspuheeksi, ja niin tekisikin ihminen, joka omaa omat ennakkoluulonsa ”fiiniyden ja törkyn” välille, jo pelkästään nimeämällä ne.

  19. 19

    sanoo

    Olisikohan tämä keskustelu nyt tässä?

    Itseäni ei ainakaan huvita ruveta käymään pitkää ja polveilevaa metakeskustelua siitä, mikä on nettipalstoilla ja blogeissa ”fiiniä” ja mikä ”törkyä”.

    Uskoisin, että jokainen meistä omalla tavallaan tunnistaa ainakin ”törkyn” sellaiseen netissä törmätessään. Ainakin minä tunnistan. Joku toinen varmaan tunnistaa eri asiat ”törkyksi” kuin minä, mutta se onkin jo toinen juttu.

    ”Fiini” on taas kovin ongelmallinen käsite. Lähinnä siksi, että se sisältää lähes poikkeuksetta pilkallisen sivuäänen, koskapa joku toinen kuin sanoja itse on aina se ”fiini”. ”Törkystäkin” voi nykyään sanoa hyvällä omallatunnolla nauttivansa, mutta jos sanoo nauttivansa ”fiinistä” on heti epäilyttävä. Tämä on taas yksi sovellus siitä relativismista, josta Timo Hännikäinen blogissaan kirjoittaa: ”On aivan korrektia sanoa, että Nightwish on merkittävämpi musiikki-ilmiö kuin koko suomalainen oopperataide, mutta suvaitsematonta elitismiä on väittää, että Thomas Mannin teokset ovat Harry Pottereita laadukkaampaa kirjallisuutta.”

    Useimmat varman arvaavat, mitä mieltä olen yllä kuvatun kaltaisesta relativismista, joten turhaan sitä tähän auki kirjoitan. Enpä jaksaisikaan.

    Joten eipä tämän enempää ”törkystä” ja ”fiinistä” tältä suunnalta. Muut saavat toki vapaasti jatkaa aiheesta, jos tuntevat polttavaa tarvetta. Onhan täällä(kin) sana vapaa. Myös nimimerkeille, jopa anonyymeille.

  20. 22

    Anonymous sanoo

    Katsomisesta on pitkä matka näkemiseen, ja siitä vielä pitempi matka ymmärtämiseen.

  21. 23

    sanoo

    Eksyin tänne taas pitkästä aikaa ja täytyy sanoa, että täällä sielu lepää. Unohdin, että näinkin voi keskustella. Huokaan syvään ja jatkan sen lukemista, mitä sillä välin kirjoitit, kun olin muissa puuhissa. Kiitos.

  22. 24

    sanoo

    Eilinen anonyymi on täysin väärässä ymmärtämisen ja katsomisen suhteen. Oikeestihan ymmärrys, aina ja väistämättä, edeltää, muodoin tai vaarallisesti vajaamuotoisesti, ellei aivan ilman muotoja. Niin: ymmärrys edeltää havaintoa. (Jollaista luultavasti eilinenkin anonyymi näkemisellä mejnaa.) Vasta jos on vaativien tiedostusriittien kautta vapahdettu ymmärtämästä edeltä, on mahdollista sanan jyrkässä merkityksessä ”nähdä”.

    Tästä on sitten toinen juttu, kuinka näkijä onnistuu kilpailemaan kohti käsitteen vaativassa mielessä ”katsomista”.

  23. 25

    Anonymous sanoo

    Olet siis sitä mieltä, että katsoja ”aina ja väistämättä” ymmärtää näkemänsä?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *