Hyvinvointivaltio (pastissi/mukaelma)

Kirjailija ajatteli panna uuden kirjansa nimeksi Hyvinvointivaltio. Se vastaisi kirjan sisältöäkin nyt kun hän oli päättänyt kirjoittaa elämänsä ensimmäisen poliittisen jutun. Hän ei ollut varsinainen poliittisten juttujen mies, mutta keski-ikäistyvä kirjailija tunsi tarvetta vakavoitua, ottaa kantaa ja sanoa kerrankin sanansa maailman menosta ja yhteisistä asioista.

Sitä paitsi hyvinvointivaltio on iskevä sana. Se on poliittisessa kielenkäytössä paljon käytetty sana, mutta eipä ole juuri käytössä kulunut. Hyvinvointivaltiota voi kyllä vihata, mutta sitä ei voi sivuuttaa olankohautuksella. Joka ei hyvinvointivaltion tilasta ja tulevaisuudesta piittaa niin se ei kyllä kansalaisten harmaasta arjesta paljon ymmärrä. Kirjailija tunsi, että hänellä on tähdellistä sanottavaa lukijoille. Kun puhuu hyvinvointivaltiosta niin sillä on jo astunut askelen kärsivää lähimmäistään kohti. Joukossamme elää suuri joukko kansalaisia joilta puuttuu hyvinvointia ja käytännöllistä tietoa siitä miten hyvinvointia voisi lisätä.

Kirjailija ei nähnyt mitään juridisia esteitä sille, etteikö kirjan nimi voinut olla Hyvinvointivaltio. Kun hyvinvointivaltiosta puhuminen sallittiin poliitikoille niin täytyi se voida sallia myös kirjailijoille. Menisiköhän hyvinvointivaltio kaupaksi? Myisikö se paremmin kuin kirjailijan läpimurtoteos, nuorten kaupunkilaisten eksistentialistista ahdistusta käsittelevä Sivullinen Kalliossa? Olihan hyvinvointivaltiosta puhumalla voitettu vaaleissa ääniä, joten miksi sillä ei voitettaisi myös lukijoita kirjamarkkinoilla.

Syksyn kirjamessuilla kirjailija pääsi esittelemään Hyvinvointivaltionsa lukijoille. Se kirjailijalle mielihyvin sallittiin, ja siihen häntä kustantamon markkinointiosastolta vieläpä innolla kannustettiin, koska se joka hyvinvointivaltiolla kyntää, se hyvinvointivaltiosta puhuu. Kirjailija kumarsi ja hymyili runsaslukuiselle yleisölleen ja puhui laveasti Hyvinvointivaltiosta ja sen merkityksestä kansamme menestykselle ja kilpailukyvylle. Sen jälkeen hän kirjoitti nimikirjoituksia Hyvinvointivaltioihin. Hän ojensi Hyvinvointivaltion eduskunnan puhemiehelle ja sanoi että tässä teille sellainen Hyvinvointivaltio jonka toimintaperiaatteisiin kannattaa kyllä tutustua. Tehän kyllä hyvinvointivaltion entuudestaan tunnette mutta tässä on nyt teille ihan uusi malli. Olkaa hyvä ja paneutukaa. Hän antoi Hyvinvointivaltionsa myös valtiovarainministerille, jolla itsellään näytti olevan runsaasti omakohtaista kokemusta hyvinvoinnista, mutta niukasti sen jakamisesta. Hän sanoi että alustakaapa seuraavassa budjettiriihessä tästä Hyvinvointivaltiosta ja jättäkää se kansalaisten hyvinvointiin puuttuminen vähemmälle.

Kiittävistä kritiikeistä ja ylistävästä lukijapalautteesta huolimatta koitti kerran se aika että Hyvinvointivaltiokin joutui alennusmyyntiin. Mikäpä ei tässä maailmassa joutunut alennusmyyntiin. Hyvinvointivaltion hinta putosi ja sitä myytiin alennusmyyntikaukaloissa ja kirjatoreilla. Se oli kirjailijalle kovaa aikaa, jopa niin kovaa että hänen oma hyvinvointinsa romahti täydellisesti ja hänestä tuli hyvinvointivaltion asiakas ja elätti, sanojen surullisimmassa merkityksessä.

Kommentit
  1. 1

    Anonymous sanoo

    Heh. Vaan miksi suotta alleviivaava määrittely suluissa otsikon perässä? Tai sitten en ymmärrä sen juonivan jotain aivan uutta tasoa.

    Mutta sieltähän ne kirjamessut lähestyvät. Mahtaa olla kirjapainoissa kiire nyt. Helpottaako se lähivuosina? Päivän Aatoshan viestii Frankfurtista sentimenttejä, että piankin sähköinen kirja löisi läpi. Onhan tätä vatvottu kauan, mutta heitetään nyt oma viiden pennin variaationi tähän: Luetaanko remekset iphonesta pysäkillä, muuttuvatko paperilta lukijat vinyylilevykeräilijöiden kaltaisiksi holier-than-thou-friikeiksi?

  2. 2

    sanoo

    ”Vaan miksi suotta alleviivaava määrittely suluissa otsikon perässä? Tai sitten en ymmärrä sen juonivan jotain aivan uutta tasoa.”

    Teksti vain tuolla määrittelyllä tekee selväksi ”alkuperänsä”.

    ”Luetaanko remekset iphonesta pysäkillä, muuttuvatko paperilta lukijat vinyylilevykeräilijöiden kaltaisiksi holier-than-thou-friikeiksi?”

    Jos näin käy, lupaan julistautua kirjallisten vinyylinhaistelijoiden joukkoon. En usko kuitenkaan, että teknologinen edistys hävittäisi kirjaa tai edes ratkaisevasti uhkaisi sen olemassaoloa. Pidän kirjaa edelleenkin ylivoimaisena käyttöliittymänä.

  3. 3

    Anonymous sanoo

    Juu, ainakin verrattuna johonkin Amazonin Kindleen, joka vaikuttaa lähinnä Kuolontähden keskusradion kauko-ohjaimelta, ylivoima on selvä niin toimivuuden kuin tyylinkin suhteen. Tiedä sitten, miten toisinaan uutisissa povatut paperinkaltaiset taiteltavat näytöt etenevät.

    En usko itsekään täydelliseen tappioon (jota on taidettu messuta ainakin jo 80-luvulta), mutta ehkäpä jonkinlaista hajontaa voi tulla.

    Hmm, hajatelma vielä: minkähänlaisia kädenvääntöjä ja kokkapuheita käytiin aikoinaan siirryttäessä kääröistä sidottuun kirjaan?

  4. 4

    Anonymous sanoo

    Kun ei ole kirjaa mukana, lueskelen kommunikaattorilla esimerkiksi tätä sivustoa, pysäkeillä, kävelylenkillä, ensimmäistä tuoppia odotellessa. Vaan käypä usein niin, että sade kiusaa näyttöä, kylmä tyhjentää akun, aika tyhjentää akun, valo tulee huonosta suunnasta. Kaikenlaisia uhkia, jotka eivät kohdistu perinteiseen (mielellään pokkarimuotoiseen) kirjakäyttöliittymään. Se kestää kahvi- ja olutroiskeet, veden, öljynkin tiettyyn rajaan saakka, sen korvaushinta on myöskin siedettävä jos sen unohtaa retkillään toisin kuin kommunikaattorin kohdalla. Kustantajana tai julkaisijana keskittyisin enemmän kirjan tai sanomalehden sisällön kehittämiseen, sanoisinko kirkastamiseen, kuin teknisiin uudistuksiin.

  5. 5

    sanoo

    Historiassa on esimerkkejä siitä, että uudet teknologiset innovaatiot eivät tee vanhoja tyhjiksi, vaan vanhat ja uudet voivat elää rinnan, löytää tasapainon. Eihän näköradiokaan tappanut perinteistä radiota.

  6. 6

    Anonymous sanoo

    ”Kustantajana tai julkaisijana keskittyisin enemmän kirjan tai sanomalehden sisällön kehittämiseen, sanoisinko kirkastamiseen, kuin teknisiin uudistuksiin.”

    Ei lisättävää!

    Terv. ed. anonyymi

  7. 7

    Susanna Iivonen-Pekesen sanoo

    Kommenttini ei liity tähän pastissiin vaan esseekirjailija Lefaan. Luin hänen esseensä Juonitteluja ja tulppaaneja ja siinä on kovasti virheitä. Siis Lefakaan ei ole täydellinen. Lähinnä virheet liittyvät turkinkielisiin sanoihin ja mokia on niin paljon, ettei kirjapainoa voi syyttää. Ilmeisesti kukaan kieltä osaava ei ole oikolukenut tekstiä. Esimerkiksi tulppaani on turkiksi lale eikä lake. Lisäksi a-kirjainta pitää venyttää eli sana lausutaan ”laale”. Ihan niin kuin Lefan sukunimi sanotaan ”Salmeen”. Lalessakin on sellainen väkänen tai heittomerkki. Että silleen ne idolit jalustalta putoo. 🙂

  8. 8

    Susanna Iivonen-Pekesen sanoo

    Vai olikohan se ”Tulppaaneja ja juonitteluja”, ei oo nyt kirjaa lähellä. Et kaikki me ollaan tälläisia syntisiä ja mitättömiä, virheitä täynnä. Ihan ku luterilaisen kuuluukin…

  9. 9

    sanoo

    Täydellinen on vain Väyrynen.

    Lefa ei ole Väyrynen. Aika idioottimaisia hän näkyi HS:n mukaan jutelleen pääministeri Vanhasen vaalitentissä, kun puhui pankkien pääomien ”nollaamisesta”. Voihan jessus, tietäneekö itsekään mitä tarkoitti.

    Mutta eivät faktavirheet tai ajoittaiset idioottimaiset puheet tee mielestäni Salménista yhtään huonompaa esseistiä tai vaalitenttijää (no, jälkimmäisestä en ole ihan niin varma).

    Faktavirheet ovat tietysti ikäviä, mutta essee on kumminkin kaunokirjallisuutta, ei tietokirjallisuutta. Tyyli ynnä argumentaatio- ja provokaatiotaidot ratkaisevat, onko esseisti hyvä, keskinkertainen vai huono.

    Ei Shakespearekaan ollut huono näytelmäkirjailija, vaikka teki erinäisiä faktavirheitä.

  10. 11

    Karo Hämäläinen sanoo

    Tenttaattori Leif Wager puhui myös kahdessa (2) haastattelusta osinkojen ”16 prosentin efektiivisestä verokannasta”. Hän viittasi kai siihen, että esim. pörssiyhtiön osingosta osingonsaaja maksaa 19,6 prosentin veron – ovathan 19,6 ja 16 aika lähellä toisiaan. Efektiivinen vero yhtiövero mukaan lukien on päälle 40 prosenttia.

    Onko esseisti Wagner arvostelun yläpuolella? Eikö kukaan uskalla oikoa hänen faktavirheitään? Onko syy juuri se, että faktojen oikomista pidetään matalamielisenä, koska hra Beethoven on kuitenkin aivan erinomainen tenttaaja.

    Mister Mozartilla taisi olla myös markka-aikaan kirjoitetut taloustieteen opit mielessään Martti Korhosen haastattelussa.

    Ihailen Herr Kugelkopfin haastatteluasennetta, mutta faktavirheet jäytävät ja lujasti. Tarkkuus on tyylikkyyttä. Haastateltavatkaan eivät voi häntä oikoa, koska hän tietää olevansa oikeassa, ja sen vaikutelman hän jättää katsojillekin.

  11. 12

    sanoo

    Minulta jäi tuo 16 prossaa huomaamatta. Paha tapani on lukea HS pintapuolisesti, tekstiä yli hyppien.

    Keksin kyllä syyn, miksi tuota 16 prossaa ei ole kauheasti oiottu, mutta en julkea sanoa sitä ääneen ihmisten ilmoilla saati kirjoittaa tähän blogiin.

  12. 13

    Susanna Iivonen-Pekkesen sanoo

    Joo ja kaikki, mitä lehdessä lukee on totta. Eräs Päijät-Hämeessä ilmestyvän ilmaisjakelulehden pakinoitsija väittää tänään, että nimeni on Iivonen-Pekkesen. Nyt täytyy taas vähän tehdä käännöstöitä. Pekesen (siis se oikea muoto) tarkoittaa asiayhteydestä riippuen joko ”terveyden perikuvaa” tai ”erittäin tuulista”. No Pekkesen on jotakuinkin ”erittäin terävä” tai intiaanikielisesti ”se-jolla-leikkaa-hyvin”. Melkein tuon voisi ottaa kohteliaisuutena.

  13. 14

    sanoo

    Nyt joku kaippari just oli laskenut että usan tuloerot on yhtä suuret kuin afrikkalaisten. en menis pilkkaan hyvinvointivaltiota aivan mitättömillä tai sitten millään perusteilla ja ehdoilla. En niinkään ajattele mitä hyvää se on mun vaatimattomille henkilöilleni tuottanut ja siunannut, vaan miten turvallista on vaikka autoileminen taikka asuminen. Toistaiseksihan car-jacking ja home-invasion tapahtuvat aina vain vieraalla maalla kaukana. Mikä on kyllä pieni ihme.

    Miten tää sitten kirjoihin liittyy? Ehkei varsin. Mutta kirjoituksesi reunustaa ilmiötä kun meitä on vainonnut näinä vuosina: ensin uutisoidaan huomattava sopimus, ennakkotietoja, ja seuraava kerta kirja jo esiintyy vitosen hinnalla poistopöydällä. En osaa arvata millainen aikaellipsi hyvinvointini on vallannut…

    Ja sama koskee varsinkin elokuvia, jopa musiikkia. On vain ennakkotietoja, ja heti realisointi.

    Emme osaa paheksua. Mutta Parnassossa arvosteltiin jo uusin Seppälä, ja kolmen viikon meditaatioiden tuloksena en ymmärrä (ja siksi kopioin) millaisen ajatuskulun tai amputaation tuloksena sinne päätyi seuraava virke: ”Kun hyvinvointivalotiossa ei luovuta mistään, seurauksena on kuolemaa, jota ei haluta katsoa.” Tarkoittaneeko tämä jotakin? Vakuutan ettei konteksti apua anna.

  14. 15

    sanoo

    ”en menis pilkkaan hyvinvointivaltiota aivan mitättömillä tai sitten millään perusteilla ja ehdoilla.”

    En minäkään, kai. En ainakaan kevein perustein tai katalin aikein.

    Toisaalta: ajateltuani asiaa parikymmentä vuotta, olen tullut siihen tulokseen, että hyvinvointivaltiota on harvoin se, mihin sitä käytetään.

    Käyttötapoja on liian monia, ja samoin määritelmiä. Mistä löydät merkittävässä asemassa olevan poliitikon tai virkamiehen, joka ei sanoisi kannattavansa hyvinvointivaltiota (oman määritelmänsä mukaisessa mielessä)?

    En nyt ulkoa muista, missä kohdassa Seppälää tuo sitaattisi esiintyy, vaikka olen toki lukenut tuon uuden Seppälän useampaan kertaan. Auttaisi ehkä, jos tietäisi kohdan ja (mahdollisen) puhujan. Onko tuo lause Lari Laineen tajuntaa vai jonkun muun kirjan hahmon vaiko yleisempi ”ketojaääni”, joka on kirjassa läsnä kuin Jumala luomakunnassaan, vaikkakin näkymättömänä (tämä oli Flaubertia).

  15. 17

    sanoo

    Ah, vai arvostelijan.

    Eikä arvostelija varmastikaan ollut kukaan oikean poliitikko, joiden mielestä hyvinvointivaltion säilyttäminen ja turvaaminen on perimmältään hyvinvointivaltion purkamista ja siitä luopumista.

    Jos olisi ollut, tuohon lausumaan tulisi heti puhujan oman arvomaailman kautta selvä järki ja logiikka.

    Muuten en minäkään oikein sitä ymmärrä. No, on Parnasson arvosteluissa ollut viime aikoina muitakin niin hienoja lauseita, etten ole niistä täysin perille päässyt, 5-6 lukukerrankaan jälkeen.

  16. 18

    sanoo

    ”oikean poliitikko”,

    ei kun oikean laidan poliitikko.

    Olen huomannut, että minulle tulee paljon typoja ja muita lapsuksia, kun hutaisen nopeasti kommentteja tähän kommenttiosioon.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *