Hyvää ja huonoa jännitystä

Pidän jännityskirjallisuudesta. Varsinkin sellaisesta, jonka tapahtumat sijoittuvat vakoilun, tiedustelun ja kansainvälisen terrorismin maailmaan. Paha kyllä hyviä jännitysromaaneja julkaistaan vähän, mutta huonoja paljon.

John Le Carrén kirjat kuuluvat hyviin jännitysromaaneihin. Häntä lukiessa ei tule koskaan sellaista tunnetta, että nyt lukijaa yritetään koukuttaa halpahintaisin keinoin. Niinpä odotan paljon tältä uusimmalta, vasta suomeksi ilmestyneeltä Lainsuojattomalta.

Mikä nostaa Le Carrén massan yläpuolelle? Se että hän on hyvä kirjailija, eikä pelkkä friikki, joka on perehtynyt tiedustelupalvelujen organisaatiokaavioihin ja uusimpaan aseteknologiaan. Toki Le Carré tuntee kansainvälisen politiikan kiemurat, mutta lisäksi hänellä riittää kirjallista sivistystä ja kirjallisten traditioiden tuntemusta. Hänen tarinansa viihdyttävät, koska ne ovat älykkäitä ja ne on kirjoitettu hyvin.

Toista maata on esimerkiksi John Grisham, joka totesi vastikään lehtihaastattelussa (en jaksa kaivaa linkkiä), ettei arvosta klassista kirjallisuutta vaan pitää sitä jos ei nyt nolona niin ainakin tylsänä. Hän myönsi kirjoittavansa kirjoja, ei kirjallisuutta (mitä muutakaan hän olisi voinut sanoa?). Grishamille on tärkeintä koukuttaa lukija, saada hänet kääntämään seuraava sivu. Se taas tarkoittaa, ettei Grishamilla ole halua eikä mahdollisuuksia syventää henkilökuvaustaan tai luoda kaunokirjallisesti merkitseviä jännitteitä ja miljöitä. Häneltä puuttuu sekä kirjallinen äly että tyyli.

Grishamin tyyppisten kirjailijoiden teokset jäävät minulta aina kesken, koska en voi olla joka hetki tiedostamatta, että nämä tekstit haluavat vain temmata minut mukaansa ja kuljettaa luotijunan vauhdilla ensimmäiseltä viimeiselle sivulle. Ennen pitkää siitä tulee yhtä vaivaannuttava tunne kuin jos katsoisi taikuria, jonka temppujen salaisuudet on paljastettu tuhanteen kertaan.
Kommentit
  1. 1

    sanoo

    Olet varmaankin onnistunut välttämään aiemmin blogissasi käsittelemäsi Da Vinci -koodin kirjoittajan teosten lukemisen kokonaan?

    Kriitikontyössä on se kiitollinen puoli, että kirjat – tässä tapauksessa kirjamuotoiset sisältötuotteet – tulee luettua loppuun. Se paljastaa koko kauheuden. Kyseisen bestselleristin suuri ongelma ei totisesti ole aiemmin kauhistelemiesi lauseiden laatu.

  2. 2

    sanoo

    ”Olet varmaankin onnistunut välttämään aiemmin blogissasi käsittelemäsi Da Vinci -koodin kirjoittajan teosten lukemisen kokonaan?”

    Yritin jossain vaiheessa lukea silkasta mielenkiinnosta, mutta en päässyt kovinkaan pitkälle.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *