Hyvä vastaus ikuiseen kysymykseen

Miksi jotkut kirjoittavat, vaikka lukeminen on mukavampaa, vaivattomampaa ja ennen kaikkea luonnollisempaa?

Miksi minä kirjoitan?

Siksi että minun ei tarvitsisi ulvoa ääneen.

Tämä(kään) ajatus ei ole omani. Marguerite Duras on nimittäin sanonut kirjoittamisesta näin: ”Se on sitä, ettei puhu. Että pysyy hiljaa. Että ulvoo ääneti.” Loistava määritelmä. Samanveroinen kuin Jules Renardin, joka sanoi (ulkomuistista siteeraten), että kirjoittaminen on puhumista ilman että kukaan keskeyttää.

Tästedes kun joku tulee kysymään minulta miksi kirjoitan, aion vastata Durasin hengessä.

Löysin tämän ulvomisajatuksen Enrique Vila-Matasin romaanista Bartleby & Co, joka on idealtaan briljantti: se koostuu pelkistä alaviitteistä näkymättömään tekstiin. Vila-Matas tarkastelee romaanissaan kirjallisuushistorian monia Barleby-hahmoja, eli henkilöitä, joilla on halu ja tarve kirjoittaa, mutta jotka syystä tai toisesta eivät kirjoita tai lopettavat kirjoittamisen, tulevat sanoneeksi kuten Bartleby: ”I would prefer not to.”

Vila-Matasin romaanin motto vääntyy minun mielessäni myös kannanotoksi tämän maailmanajan nettihälinään (motto on Jean de la Bruyéreltä): ”Joidenkin ihmisten loisto ja ansiot ovat seurausta siitä, että he kirjoittavat hyvin; toisten taas siitä, että he eivät kirjoita lainkaan.”

Toden totta. Monille ihmisille olisi kunniaksi olla kirjoittamatta, mutta nykyään yhä useammat haluavat kirjoittaa, ja vieläpä laittaa tekstinsä kaikkien nähtäville.

Kommentit
  1. 1

    sanoo

    Hyvä määritelmä, mutta ajatushan ei ole mitenkään uusi. Kirjoittaminen on enemmän tai vähemmän kamppailua oman mykkyytensä kanssa, sillä on myös terapeuttinen ulottuvuutensa, jota tuskin kaikki kirjailijatkaan pystyvät pakenemaan.

    Nettihälinään mahtuu kaikenlaista, mutta netti ei lopulta paljoa eroa televisiosta: voit itse valita mitä otat vastaan. Se mikä on yhdelle paskaa on toiselle timanttia.

    Se että lukeminen olisi mukavampaa ja vaivattomampaa (kuin kirjoittaminen) ei aina ole tekstille kunniakasta. Tekstillä on myös lupa haastaa lukijansa ja tämä voi olla monelle liikaa.

    Blogiasi lukeneena olen pakotettu tulkitsemaan viimeisen virkkeen siitä näkökulmasta, että lahjattomat ja kirjoittamisestaan iloa saavat aiheuttavat (sinulle) ylittämätöntä myötähäpeää, vaikka kirjoittaminen vaatii kehittyäkseen vuorovaikutusta.

    Kaikki eivät halua jäädä mykäksi loppuiäkseen.

  2. 2

    sanoo

    ”Hyvä määritelmä, mutta ajatushan ei ole mitenkään uusi.”

    Eipä niin. Enkä ole sellaista kuvitellut tai väittänyt. Miksi sen pitäisikään olla ”uusi”? Olisiko se jotenkin arvokkaampi jos se olisi ”uusi”?

    Kysyn tätä koska olen asiasta ymmälläni. Eilen syntyneet näkevät tietysti kaiken uutena, vaikka harvat asiat ovat uusia (enkä nyt tarkoita että sinä olisit eilen syntynyt.) Minä taas olen huomannut, että melkein mikään ei ole ”uutta”, enkä ole siksi oikein koskaan ymmärtänyt miksi ”uutuutta” pidetään jotenkin mahtavana juttuna. Että jokin ajatus nousee heti arvossaan, jos siihen voidaan lätkäistä ”uuden ajatuksen” leima.

    ”vaikka kirjoittaminen vaatii kehittyäkseen vuorovaikutusta”

    Olen samaa mieltä. Ja tuolla viimeisellä kappaleella tarkoitankin sellaisia kirjoittajia, jotka eivät edes halua kehittyä tai kohdata vastakkaisia näkökulmia, koska tietävät jo mielestään kaiken olennaisen.

    Eli en edes puhu kaunokirjallisuuden parissa askartelevista kirjoittajista, jotka ovat vain pieni hippunen siinä enimmältään egomaanikoista koostuvasta laumasta, jotka nettiin tekstiä laittavat.

    Ja toki, netillä ja televisiolla on paljon yhteistä (ei nettihälinäkään ole ”uusi” ilmiö, se on vain saanut netissä uudenlaisen purkautumiskanavan). Olet myös oikeassa siinä, että voi itse valita mitä ottaa vastaan. Ja minähän valitsenkin.

    ”Tekstillä on myös lupa haastaa lukijansa ja tämä voi olla monelle liikaa.”

    No en minä tästäkään eri mieltä ole. Eikä tuo että puhuin lukemisesta kirjoittamista mukavampana juttuna mihinkään tällaiseen edes liittynyt.

  3. 3

    Kumppi Pakkanen sanoo

    Veikkaan, että joidenkin ihmisten loisto ja ansio ei tule siitä, etteivät he kirjoita, vaan siitä etteivät vaadi kirjoitustensa julkaisua. Myös kunnianhimoisen kirjoittajan täytyy hyväksyä se fakta, että välillä kirjoittaa paskaa. Ei sen takia kuitenkaan kannata luopua kirjoittamisesta tai itsensä ilmaisusta.

    Kaikkien olisi mielestäni hyvä kirjoittaa. Se on sitten kustannustoimittajien päätettävissä, kannattaako jotain julkaista.

  4. 4

    sanoo

    ”Kaikkien olisi mielestäni hyvä kirjoittaa. Se on sitten kustannustoimittajien päätettävissä, kannattaako jotain julkaista.”

    No juu, en ole tästäkään eri mieltä.

    Huomautan kuitenkin vielä, että tuossa merkinnässä en puhunut kaunokirjallisuudesta vaan kaikesta muusta kirjoituksesta, jota netti on tulvillaan.

  5. 5

    Anonymous sanoo

    Kaikki on tässä maailmassa jo keksitty ja kirjoitettu. Kysymys in ainoastaan sanajärjestyksestä. Tai jostain muusta, kukapa sen osaa arvata,

    iisi

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *