Hokispiikkiä II

Jatkoa edelliseen:

On tietysti olemassa myös kiekkokielen professionaali versio. Tämä pelitapahtumia osiin pilkkova, erittelevä ja analysoiva asiantuntijapuhe, joka ilmentää insinööritieteen suuria ihanteita.

Laajempana historiallisena kehyksenä professionaalin kiekkokielen taustalla vaikuttanee teollistumisen ja modernisaation mukanaan tuoma kehitys, joka johti työvaiheiden osittumiseen ja erikoistumiseen, niinpä jääkiekossakin on kaikenlaista rooli- ja erikoistilannepelaamista aivan kuten teollisissa prosesseissa osakokonaisuuksia.

Kun jääkiekossa pelataan arvokisoja, Ylen kisastudioon ilmaantuu takuuvarmasti joku pelin saloihin vihkiytynyt ammattilainen kissanpaskan värisessä pikkutakissa fläppitaulu kainalossa kertomaan, miksi Suomi otti tällä kertaa takkiinsa. “Joo, siinä kävi niin että pelikuri petti ja viisikoiden etäisyydet repesivät, eikä hyökkäyksiin lähdöissä osattu hyödyntää riittävästi pelin painotonta puolta…”

Erätauoilla tehtävät pelaajien haastattelut ovat monesti jännä sekoitus arkipuhetta ja professionaalia kiekkokieltä. “Mitenkäs se ylivoima saataisiin toimimaan paremmin toisessa erässä?” “Ei kai siinä sen kummempaa. Lisää suoraviivaisuutta ja syöttötarkkuutta. Enemmän kutia viivasta ja trafiikkia maalin eteen. Eiköhän se siitä lähde…”

Kielellisesti vastenmielisin ilmestys kiekkotietäjien joukossa on Juhani Tamminen, jonka puheessa yhdistyvät kiekkoilun ammattisanasto ja liukaskielinen konsulttislangi. “Tässä nähdään tyypillinen high risk – low reward -tilanne, jonka seurauksena on Saravon turha kiekonmenetys.”

Joka lukee Tammisen kolumneja Veikkaajasta, saa elinikäisen yliherkkyyden superlatiiveja ja ylennyssanoja kohtaan. Erässä parin palstan jutussaan hän käytti seitsemän kertaa sanaa legendaarinen: “legendaarinen Lasse Oksanen”, “legendaarinen Anatoli Tarasov”… Näiden Tamin rakastamien epiteettien seassa vilisee sitten kaikkea mahdollista “Ville Peltosen suvereenista karismasta” “Jukka Hentusen kiekkohistoriamme suurimpiin kuuluviin momentum-maaleihin.”

Kommentit (6)
  1. Legendaarinen, historiallinen liki missä tahansa yhteydessä (yleensä väärässä) ovat inhokkejani. Miksi lätkästä tehdään ns. tiedettä, miksei vain pelata? Pätkän kisastudioita viime vuosina vilkaistuani kaipaan lätkädosentti Pietilää ja kummeli Keskistä. Fläppitaulu Pietilän käsissä oli – ei legendaarinen – vaan hauska.

  2. Tommi Melender
    22.5.2007, 13:26

    Lätkän tieteellistäminen liittynee jotenkin asiantuntijuuden tavoitteluun, haluun esiintyä ilmiön tulkitsijana.

    “Ei tätä peliä valmentajille pelata vaan katsojille”, sanoi Alpo Suhonen vasta päättyneissä MM-kisoissa. Se oli hyvin sanottu.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *