Historiaa ja epähistoriaa

”Saint Thomas Aquinas was an anti-Semite… George Bernard Shaw was an anti-Semite… William Butler Yeats was an anti-Semite… Kant was an anti-Semite… Frédéric Chopin was an anti-Semite… Alexander Pushkin was an anti-Semite… Ernest Hemingway was an anti-Semite… Martin Luther was an anti-Semite… Voltaire was an anti-Semite… G.K. Chesterton was an anti-Semite… Martin Heidegger was an anti-Semite… Theodore Dreiser was an anti-Semite… E.E. Cummings was an anti-Semite… Robert Lowell was an anti-Semite… Carl Orff was an anti-Semite… Eliot was an anti-Semite… Henry James was an anti-Semite… Thomas Wolfe was an anti-Semite… F. Scott Fitzgerald was an anti-Semite… D.H. Lawrence was an anti-Semite… Paul de Man was an anti-Semite… Schopenhauer was an anti-Semite… Rudolf Nureyev was an anti-Semite… H.G. Wells was an anti-Semite… Pío Baroja was an anti-Semite… Saint Augustine was an anti-Semite… Hilaire Belloc was an anti-Semite… Igor Stravinsky was an anti-Semite… Louis-Ferdinand Céline was an anti-Semite… Richard Strauss was an anti-Semite… Erasmus was an anti-Semite… Henry Adams was an anti-Semite… James Baldwin was an anti-Semite… André Gide was an anti-Semite… Jonathan Edwards was an anti-Semite… George Santayana was an anti-Semite… Seneca was an anti-Semite… James Russell Lowell was an anti-Semite… Wagner was an anti-Semite… Roald Dahl was an anti-Semite… Graham Greene was an anti-Semite… Saint John Chrysostom was an anti-Semite… Wyndham Lewis was an anti-Semite… Roy Campbell was an anti-Semite… Alma Mahler was an anti-Semite… Herder was an anti-Semite… Chekhov was an anti-Semite… Quintilian was an anti-Semite… Degas was an anti-Semite… Fichte was an anti-Semite… Rousseau was an anti-Semite… H.L. Mencken was an anti-Semite… Denis Diderot was an anti-Semite… Treitschke was an anti-Semite… Saint Jerome was an anti-Semite… Tacitus was an anti-Semite… Mohammed was an anti-Semite… Jung was an anti-Semite… Karl Barth was an anti-Semite… Karl Marx was an anti-Semite… Kipling was an anti-Semite… Saint John of Capistrano was an anti-Semite… Tchaikovsky was an anti-Semite… Whistler was an anti-Semite… Justinian was an anti-Semite… Sergei Esenin was an anti-Semite… Jean Genet was an anti-Semite… Mussorgsky was an anti-Semite… Philip Larkin was an anti-Semite… Chaucher was an anti-Semite… Edith Wharton was an anti-Semite… Ezra Pound was an anti-Semite… Cicero was an anti-Semite… Bernard Berenson was an anti-Semite… Arnold Toynbee was an anti-Semite… Henry Miller was an anti-Semite… Jean Giraudoux was an anti-Semite… Juvenal was an anti-Semite… Truman Capote was an anti-Semite… Renoir was an anti-Semite… Dostoievsky was an anti-Semite… ”

Yllä olevat lauseet ovat peräisin David Marksonin romaanista — tai pikemminkin ”romaanista” — Reader’s Block. Se palasi mieleeni lukiessani hiljattain jutun Kierkegaardia käsittelevästä uutuuskirjasta, jonka paljastuksiin — tai pikemminkin ”paljastuksiin” — kuuluu se, että tällä tanskalaisfilosofilla oli antisemitistisiä taipumuksia. Kierkegaard mainitaan myös Reader’s Blockissa, mutta ei antisemitismin vuoksi. Marksonin huomio kuuluu: ”Kierkegaard was probably impotent.”

Olisiko tuo Kierkegaardia käsittelevä uutuusteos herättänyt enemmän huomiota, jos se olisi ratsastanut antisemitsimin sijasta impotenssilla? Mahdollisesti. Milan Kundera kertoo esseekokoelmassaan Encounter 800-sivuisesta Bertolt Brechtiä käsittelevästä teoksesta, joka päätyy Brechtin lukuisat kieroutuneet piirteet lävitse käytyään paljastamaan, että teatterihistorian suuruus myös haisi pahalta. Tämä hätkähdyttävä tieto perustuu erään Berliner Ensemblen työntekijän todistukseen, jonka hän antoi vuonna 1985 — siis kolmisenkymmentä vuotta sen jälkeen kun Brechtin löyhkäävä ruumis oli laskettu hautaan.

”Mitä sinusta jää jäljelle, Bertolt?” kuuluu Kunderan esseen otsikko. Mitä kirjailijoista ylimalkaan jää jäljelle populaariin mielikuvitukseen? Ei ehkä muuta kuin huhu siitä että he haisivat pahalta. Tai olivat antisemitistejä.

En mitenkään puolustele juutalaisiin — tai mihinkään muuhunkaan ihmisryhmään — kohdistuvaa vihamielisyyttä. Esseekirjassani kerron, kuinka syvät jäljet minuun on jäänyt holokaustia käsittelevistä elokuvista ja kirjoista. En kuitenkaan voi olla ihmettelemättä sitä, kuinka kyvyttömiä monet älykkäät ja koulutetut nykyihmiset ovat tarkastelemaan historian merkkihenkilöiden antisemitsimiä aikalaiskontekstia vasten. Meidän, jotka tiedämme, mitä toisessa maailmansodassa tapahtui, on helppo moraalista paheksuntaa tiukkuen heristää sormea milloin Kierkegaardille, milloin jollekin muulle antisemitismistä ilmiannetulle. Tämä nykyisyyden tyrannia mennyttä maailmaa kohtaan johtaa siihen, että antisemitismissä ei kyetä näkemään minkäänlaisia sävyeroja.

Ei ole temppu eikä mikään löytää vaikkapa 1800-luvun kirjallisten herrasmiesten joukosta juutalaisvastaisia hahmoja — tai vaikkapa misogyynejä. Missään tapauksessa tuolta aikakaudelta ei löydä hahmoja, jotka jakaisivat nykypäivän urbaanin, liberaalin ja avarakatseisen ihmisen arvomaailman kokonaisuudessaan. Käsitehistoriallisen tajun puute johtaa alati uusiin paljastusteoksiin milloin Kierkegaardin, milloin jonkun muun moraalisesta alamittaisuudesta. Varmasti nuo muinaiset ihmiset myös haisivat pahalta, jopa pahemmalta kuin Bertolt Brecht. Eihän 1800-luvun hygienia ollut missään nimessä nykypäivän tasolla. Hajujäljet historia kuitenkin armollisesti hävittää, mutta ei aikalaiskontekstissa ylös kirjattuja ja myöhemmin ajan saatossa epäilyttäviksi muuttuvia ajatuksia.

Jatkoin historiallisen antisemitismin pohdiskelua katsottuani toiseen kertaan Michael Haneken Valkoisen nauhan, joka on elokuvana paitsi loistava myös psykologisessa syväporauksessaan epähanekemainen. Elokuvan tapahtumathan sijoittuvat saksalaiseen maalaiskylään ensimmäisen maailmansodan kynnyksellä. Kertojaääni — joka kuuluu maalaiskylässä toimivalle opettajalle — lupaa elokuvan tapahtumien valottavan sitä, mitä Saksassa on myöhempinä vuosina tapahtunut. Arvatenkin hän viittaa kolmannen valtakunnan nousuun ja tuhoon, koska elokuvan tapahtumissa opettaja on nuori mies, mutta kertojaääni kuuluu iäkkäälle ihmiselle.

Huomionarvoista on, että Valkoisesta nauhasta lähestulkoon puuttuvat ne asiat, jotka automaattisesti liitetään natsismin nousuun eli antisemitismi, nationalismi ja militarismi. Kyläyhteisöä määrittää patriarkaalis-uskonnollinen järjestys, aivan kuten määritti tuon aikaisia kyläyhteisöjä Ranskassa, Englannissa tai Pohjoismaissa. Se että Haneke ei nosta antisemitismiä näkyvälle sijalle antaa, paradoksaalista kyllä, elokuvalle yllättävää selitysvoimaa. Se pakottaa katsomaan Saksan 1900-luvun historiaa totutusta poikkeavasta näkökulmasta — mitenkään holokaustin kauheuksia vähättelemättä. Haneken historiataju on aivan toista luokkaa kuin niillä, jotka elämöivät milloin kenenkin menneisyyden hahmon antisemitismillä.

Kommentit
  1. 1

    sanoo

    Hyvä kirjoitus. Yksi noista sävyeroistahan liittyy etnisyyden ja uskonnon sekoittamiseen. Jos antisemitismia lähestytään liian simppelisti holokaustin ja natsien rotuoppien perspektiiveistä, helposti unohtuu miten etnisesti juutalaisiakin on syytetty antisemitismista sillä perusteella, että he ovat kritisoineet juutalaista uskontoa. Esimerkiksi tuossa litaniassa mainittu Marx oli etnisesti juutalainen.

    Toisaalta natsismia ja juutalaista uskontoa on myös vertailtu – ei ehkä ole yllättävää, että käsitteiden ”herrakansa” ja ”valittu kansa” välillä ovat jotkut nähneet jotain resonanssia. Muistaakseni Lacoue-Labarthen ja Nancyn Natsimyytti-kirjassakin oli jotain tähän liittyvää, en tosin enää tarkkaan muista, että mitä, kun lukemisesta on kulunut niin kauan.

  2. 2

    sanoo

    Multa on jäänyt toi Natsimyytti lukematta, olen kyllä pitänyt kyseistä kirjaa kädessä. Lukemattomuuteeni vaikuttaa – pakko myöntää – ennakkoluuloisuus, olen kuullut nimittäin Natsimyytistä niin murskaavia kommentteja. Siis että se olisi juuri sellaista korkealentoista sanasumua, johon monilla ranskalaisilla filosofeilla on taipumusta syyllistyä.

    Gabriel Josipovici, joka siis ei ole koskaan uskontoaan aktiivisesti harjoittanut, on sanonut juutalaisuudestaan näin: ”I may not be much of a Jew, but I suppose I am more of a Jew than anything else.”

  3. 3

    sanoo

    Se kritiikki on kyllä varmaan ihan oikeutettua. Muistaakseni Natsimyytissä oli jotenkin lupaavalta tuntunut tulokulma – siinä yritettiin käsitellä natsismin perustumista myytin logiikalle ja myyttiä natsismin voimanlähteenä – mutta toteutus jäi suppeaksi ja luonnosmaiseksi. Ehkä siinä olisi kaivattu pohjaksi joku kunnolla artikuloitu yleisempi teoria myytistä tai jotain. Varmaan sen luonnosmaisuuden takia siitä ei sitten juurikaan mitään jäänyt mieleen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *