Hajanaisia puolijouluisia mietteitä

Joulu tulee ja pelastaa kauppiaat. Näin ainakin laman ruokkimisen turmiollisuudesta varoitelleet tahot toivovat.

Ei ole sattumaa, että kauppakeskuksia nimitetään välillä ostosparatiiseiksi ja välillä ostoshelveteiksi. Siinä on kyse samasta ilmiöstä kuin että yrityksillä on missioita, visioita ja arvoja. Maallistunut yhteiskunta on väärällään uskonnollisia muotoja ja puheenparsia. Ne tulevat kulttuurimme syvärakenteista.

Oikeastaan pitäisi puhua toisesta maallistumisesta. Ensin pantiin viralta Jumala ja sitten suuret aatteet. Uskonnollisten ja sekulaaristen traditioiden haipuminen on jättänyt jälkeensä maailman, jossa on jäljellä enää taloudellisia pyyteitä ja seksuaalisia haluja. Kuten John Fowles sanoo mietelmäkirjassaan Aristos: “Kapitalistisen yhteiskunnan koko filosofiahan voidaan tiivistää tähän: Olet itsellesi velkaa kaiken sen minkä pystyt itsellesi saamaan oli kysymys rahasta, asemasta, omaisuudesta, elämän iloista tai kokemuksista.”

Onko toisen maallistumisen maailmassa jäljellä mitään materian ylitse nousevaa? Sisältyykö (joulu)shoppailuun mitään sellaista, joka erottaisi sen paljaasta ja rehellisestä addiktiosta?

Paras lukemani metafora kulutusyhteiskunnan spirituaalisille ulottuvuuksille löytyy Don DeLillon romaanista Valkoinen kohina. Siinä esiintyy tämä Amerikan kuvatuin lato, jota ihmiset saapuvat autoletkoissa pällistelemään pitkien matkojen päästä. Eivät nuo ihmiset saavu nähdäkseen vähäpätöisen hökötyksen, joka ei mitenkään poikkea miljoonista muista ladoista. He eivät voi nähdä sitä, koska tulevat katsomaan “Amerikan kuvatuinta latoa”, kollektiivista illuusiotaan. He ylläpitävät ja vahvistavat tuota kuvaa niin kuin mikä tahansa seurakunta ylläpitää ja vahvistaa jumalansa kuvaa.

Valkoisessa kohinassa esiintyvä populaarikulttuurin tutkija Murray Jay Siskind analysoi näkemäänsä: “Näemme vain sen minkä muutkin näkevät. Ne tuhannet, jotka olivat täällä menneisyydessä, ne jotka tulevat tänne myöhemmin. Olemme suostuneet osaksi kollektiivista havaitsemista. Se kirjaimellisesti värittää näkemämme. Tavallaan uskonnollinen kokemus…”

Sitähän (joulu)shoppailukin on, “tavallaan uskonnollinen kokemus”, jos siinä haluaa nähdä muutakin kuin pelkän ostamisen aktin (joka ei tietysti koskaan ole “pelkkä” ostamisen akti). Mitään alkuperäistä ja juurevaa ei meille toisen maallistumisen ihmisille, kulutusyhteiskunnan asukeille ole tarjolla. Ei ainakaan valtavirrasta. Ne, jotka haluavat astua valtavirrasta sivuun, voivat toki rakentaa omat pyhäkkönsä, kuka mistäkin aineksista.

Kommentit (2)
  1. Löytyy yksi. Itse asiassa se on materialismin yläpuolella oleva; Uudessa evankeliumissa nykysuomalaisille haastattelija kysyy Kristukselta lyhyttä vertausta siitä, miten hän näkee nykyajan ihmiset? Jeesus vastaa, että He ajavat autoa, mutta eivät katso tuulilasiin, eivätkä sivupeileihin, vaan meikkipeiliin.

  2. Petri Sainio
    17.1.2010, 15:35

    Eräänlaista “joulushoppailua” ja “latobongailua” edustaa myös matkailu; mennään johonkin Egyptiin pällistelemään jotain pyramidiksi kutsuttua kivikasaa ja kuvitellaan, että nyt ollaan todistamassa jotakin “ainutlaatuista”, vaikka miljoonat ihmiset ennen meitä, meidän aikanamme ja meidän jälkeemme suorittavat “matkailu avartaa”-uskontunnustukseen kuuluvaa itsepetosta tajuamatta sitä, että avartavinta olisi matkailla omaan sisikuntaan.

    Mutta, mutta; ilman Hesaria 17/01/2010 en minäkään olisi eksynyt tähän blogiin, joten kiitos ja terveinen Aatokselle! Oli ilo lukea sunnuntai-aamuna harvinaisen raikkaita ja kypsiä aatoksia ympäröivän maailman tiimoilta, ja yhtä antoisaa oli lukea tämän blogin kirjoituksia – pitänee vielä tutustua Melenderin kirjalliseenkin tuotantoon…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *