Haavikko ja tieni etäisyyksiin

Viikon talviloma takana. Eikä valittamista, ensi syksynä ilmestyvän romaanin kässäri edistyi pitkät pätkät. Nyt kässäri joutuu vähäksi aikaa hyllylle, kunnes pääsen kevääksi palkattomalle kirjoitusvapaalle, pätkäapurahataiteilijaksi.

Töihin paluu sujui takkuisasti. Osakemarkkinoilla oli vaihteeksi enemmän pelkoa kuin ahneutta, nämä kaksi inhimillistä perusvoimaahan pitävät vuoronperään sijoittajia otteessaan, määräväät miten kurssit milloinkin heiluvat. Pelkomarkkinan yhtenä laukaisevana tekijänä oli eläköitynyt keskuspankkijohtaja Alan Greenspan, joka horisi varoituksen sanoja taantumasta.

Päivittäisiä markkinaliikkeitä seuraileva pörssijournalismi – eli tämä päivälehtien taloussivujen täyte – on lähes kokonaan humpuukia. Älyllisesti velttoa, itseään toistavaa ja hampaatonta. Eikä se oikein muuta voi ollakaan, koska nopeasykäyksinen uutisrytmi ei jätä sijaa itsenäiselle ajattelulle. Aikakauslehden toimittajana saan onneksi hengittää hiukan vapaammin.

Ihmisen, joka haluaa hoitaa säästöjään järkevästi, kannattaa seurata päivittäisiä pörssitapahtumia mahdollisimman vähän. Ainoa asia, mikä hänen tarvitsee tietää on se, että osakemarkkinoiden pitkän ajan tuotto-odotus on yhtä kuin talouskasvu plus inflaatio plus osinkotuotot. Historiallisesti tämä on merkinnyt noin kymmenen prosentin vuosituottoja, ja kun siitä laskee korkoa korolle, pääsee ihan mukaviin lukuihin.

En pohtisi tällaisia kysymyksiä saati toimisi nykyisessä leipätyössäni, jos en olisi lukenut parikymppisenä kirjallisuudenopiskelijana Paavo Haavikkoa. Hän oli toinen nuoruuteni sankareista, toinen oli The Smithsin laulaja Morrissey.

Haavikon Yritys omaksikuvaksi muutti elämääni ihan konkreettisesti. Olin siloposkinen runopoika enkä ymmärtänyt kirjan osakekauppaa kuvaavista jaksoista yhtikäs mitään. Luin ne kuitenkin ahmimalla, koska ne olivat Haavikon tekstiä: ”Pörssissä ei ole historiaa. Se ei ole viisastelun paikka.”

Halusin tietää, mistä Haavikko kirjoitti kirjoittaessaan pörssistä. Mikä sai hänet sanomaan, että kesät ovat sietämättömiä, kun pörssikauppaa lyhennetään.

Otin selvää, tässä olen. Haarukoin tulosennusteista P/E-lukuja. Käännän P/E-lukuja nurin ja vertaan tulostuottoja bondituottoihin.

Tiedän nyt, että Haavikko oli oikeassa. Pörssissä ei ole historiaa, koska se on paikka, jossa tulevaisuus diskontataan nykyarvoonsa.

Ei kommentteja.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *