Eurooppalaisuuden elegikko

En kaipaa enkä ainakaan tarvitse uusia kirjallisia tuttavuuksia. Minulla on jo riittävästi tärkeitä kirjoja ja kirjailijoita. Ihmiselämä on niin lyhyt, että hyvä jos sen aikana ehtii perehtyä neljän tai viiden kirjailijan tuotantoon jonkinasteisella vakavuudella.

Mutta aina silloin tällöin vastaani tulee hahmoja, joista tiedän että minun on heidät ennemmin tai myöhemmin kohdattava. Heidän nimensä nousee esiin niin usein ja niin tärkeissä yhteyksissä ettei valinnanvaraa ole. Sattumasta ei siinä voi olla kyse, se on johdatusta tai kohtaloa.
Viime kesänä Milan Kunderan esseekirjaa The Curtain (alkuteos Le Rideau) lukiessani eteeni paiskattiin E.M. Cioran (1911-1995). Tiesin heti, että tässä on taas sellainen järkäle, jota en pääse pakoon. Kundera siteerasi Cioranilta muutamia lauseita, jotka minun olisi tehnyt mieli varastaa työn alla olleeseen Eurooppa-aiheiseen esseekirjoitelmaan.

Onnistuin pakoilemaan Ciorania monen kuukauden ajan, mutta viime viikolla postilaatikkooni tömähti kaksi hänen esseekirjaansa. Viime päivät olen lukenut niistä toista, The Temptation to Exist (alkuteos Tentation d´exister).
En ole vielä päässyt kunnolla sisään Cioranin poetiikkaan, hänen melankolisen lyyristen virkkeidensä tiheään verkostoon. Cioran vaatii lukijalta paljon, eikä ainoastaan poetiikan tasolla. Hänestä ei läheskään aina tiedä, mitä hän seuraavaksi sanoo, toisin kuin useimmista muista älykkäistä ja sivistyneistä esseekirjoittelijoista. Eurooppalainen keskivertointellektuellihan on käytökseltään ja ajattelultaan mitä ennakoitavin ja ehdollistunein olento.

Cioran ei ollut liberaali vasemmistohumanisti, vaan pikemminkin (maallistunut) ”katolinen”* reaktionääri (hän toimitti valikoiman Joseph de Maistren teksteistä). Mutta tämäkin on toki puutteellinen, mielivaltainen ja harhaan johtava määritelmä. Minua kiehtoo Cioranissa ennen kaikkea hänen aikalaiskokemuksensa ja -analyysinsä: hän eli 1900-luvun Euroopassa, haipuvien traditioiden maanosassa, jonka Itä halusi valloittaa ja Länsi ostaa. Kuten Susan Sontag sanoo The Temptation to Exist -teoksen esipuheessa, Cioran oli iltaruskoaan elävän eurooppalaisen sivilisaation elegikko.
Jatkan nyt lukemista ja yritän olla kirjoittamatta hänestä enempää ennen kuin ymmärrän jotain hänen teksteistään.
* Tarkennus: Kuten kommenttiosiossa ilmenee, Cioran ei ollut itse katolinen, mutta hänet joissakin yhteyksissä liitetään de Maistren hengessä reaktionääriseen katoliseen traditioon.
Kommentit
  1. 1

    Antti Nylén sanoo

    Äläkä unohda Juhani Ihanuksen suomennosta Katkeruuden syllogismeja (2004). Ja tosiasiassa Cioranin hengelliset vaikutteet tulivat idän kirkosta (hän oli syntyjään ortodoksi). Tästä Ihanus muistaakseni oli valmistanut jotain teesejä suomennoksensa johdantoon.

    Minä en ole saanut Cioranista paljonkaan irti, luultavasti siksi, että hän nojaa niin paljon Nietzscheen, jota myöskään en jaksa tutkia. Nietzsche on filosofian Bob Dylan. Jos ei satu itse tajuamaan, on turha kysellä harrastajilta, mikä siinä niin suurta on. Parempi antaa olla.

  2. 2

    sanoo

    Niin, Cioranhan oli Romaniasta kotoisin.

    Ovat nuo Ihanuksen teesit minulta tutkimatta kuten tuo suomennoskin.
    Eri kommentaattorit tuntuvat liittävän Ciorania vähän minne milloinkin, mutta Nietzschen nimi nousee heillä kaikilla esiin. Ehkä jonkinlaisen post-filosofisen orientaation, suurten systeemien murtumisen ja naamioiden paljastumisen jälkeisen itsereflektion takia (tai mitä näistä nyt voi tietää).

    Cioran kai oli jonkimoinen agnostikko, mikä harvemmin kertoo ihmisestä mitään hyvää. ”Ilman Bachia Jumala olisi kakkosluokan julkkis”, jotenkin niin hän on kuulemma sanonut, vapaasti mukaillen.

    Tutkimukseni jatkuvat.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *