Esseetiiseri

Maaliskuun lopussa ilmestyvä esseekokoelmani Yhden hengen orgiat alkaa olla oikolukua vaille valmis. En pitkästytä blogin lukijoita vuodatuksella siitä, mitä kaikkea olen sitä kirjoittaessani kokenut (ja joutunut kokemaan). Tärkeää on vain itse kirja.

Ja kirja pitää sisällään nämä kahdeksan esseetä:

I

Yhden hengen orgiat (Yritys etsiä vastauksia kysymykseen: ”Miksi luen?)

Nokkelat ja skeptiset (Yritys pohtia sitä miksi essee kiehtoo minua)

II

Silmänkääntäjä Caprilta (Pohdintoja Curzio Malapartesta)

Misantropian sinfonikko (Pohdintoja Thomas Bernhardista)

III

Ironian tuolle puolen (David Foster Wallacen kirjallisesta eetoksesta ja Infinite Jestistä)

Lukemista kaikille (Jonathan Franzenin Vapaudesta ja Franzenin kirjallisesta konservatismista)

IV

Ruotsalainen kostofantasia (Stieg Larssonin Millennium-trilogia kirjallisena hupina)

Vapaan raukkauden harhat (Seksuaalivallankumous Martin Amisin, Michel Houellebecqin ja Philip Rothin romaaneissa)

Kommentit
  1. 3

    Korppi on johtaja sanoo

    Tässä yksi potentiaalinen ostaja ilmoittautuu! Kuulostavat oikeasti kiinnostavilta aiheilta.

    Noista Millenium -kirjoista on muuten todettava itsekin, että ne ovat juuri sitä mitä ovat, eli kirjallista hupia. Koukuttavaa, jopa päihdyttävää viihdettä kaikki tyynni (taisit jossain blogimerkinnässä käyttää termiä ”täsmäohjus mielihyväkeskukseen”). Typerää olisi kiistää etteikö Larsson olisi osannut kirjoittaa, ei sarjan parissa muuten viihtyisi. Kaverin kirjallisista ambitioista kuitenkin kertonee kaiken se, että motiivina hänellä oli tienata mahdollisimman paljon rahaa, jolla rahoittaa Expo-lehteä.

  2. 4

    sanoo

    Loistavaa! Laitahan tiedonanto sitten kun kirja on kaupoissa.

    Ei kannata koskaan kertoa kenellekään, mitä kaikkea kirjoittaessa joutuu kokemaan. ”Miten kirjani ovat syntyneet?” pitäisi olla ”Miten olen kestänyt kirjojeni syntymisen?” – ja kuten totesit, asiasta on parasta vaieta.

  3. 6

    sanoo

    Pidän yksinkertaisista kansista, sopii esseiden kanssa ja tyyliisi muutenkin. Kiinnostavia aiheita, pitää tutustua kun ilmestyy.

  4. 7

    sanoo

    Olen lukenut juuri kirjasi. Se on monella tapaa inspiroiva ja himolukijoita houkuttava. Toisin kuin muut kommentoijat ja sinä itsekin olen sitä mieltä, että kansi on tylsä. Kirjan nimi on täysosuma, mutta kansi liian valkoinen ja tyhjä. Miksi olet niin jyrkkä? En voi arvostaa sitä, että sijoitat aikalaiskirjailjoita oikein nimeltä mainiten kevytsarjalaisiin. Se osoittaa huonoa makua, mikä ei kuulu esseen ominaiuuksiin. Luettelet kirjassasi kymmeniä kirjailjoita – miksi heidän joukossaan ei ole yhtään naista?

  5. 8

    sanoo

    ”Miksi olet niin jyrkkä? En voi arvostaa sitä, että sijoitat aikalaiskirjailjoita oikein nimeltä mainiten kevytsarjalaisiin.”

    En ole varma, mitä tarkoitat.

    Esimerkiksi avausesseessä kohta, jossa puhun Juha Itkosesta ja Miika Nousiaisesta on muutamassa arvostelussa nostettu esiin kontekstualisoimatta. Tuo kohtahan on pikemminkin henkilökohtaista dokumentaatiota kirjailijan yksityisistä kiukun puuskahduksista kuin varsinaisesti noiden kirjailijoiden lyömistä. Kontekstinahan on Baudelaire-sitaatti, jossa Baudelaire taivasteli sitä, mitä kaikkea roskaa Pariisissa painetaan ja julkaistaan. Minä sitten kerron, että vaikka en ole Baudelairen veroinen kirjailija, niin samanlaista sappea minunkin sisältäni muistikirjani sivuille pursuaa. ”Minä en kykene lukemaan muistikirjaan rustaamiani vihanpurkauksia ilman häpeää ja joskus kauhuakin.” Tämän jälkeen sitten kerron esimerkkejä, millaista sappea minusta vuotaa (eli esimerkiksi tölväisyjä Itkosen ja Nousiaisen teoksista). Väitän, ja myös tiedän, etten ole ainoa kirjailija, jonka sisällä tämän tyyppiset tunteet singahtelevat. Tuon ne avausesseessä esiin siksi, että sen alussa käsittelen kirjailijan narsismia ja turhamaisuutta, minkä jälkeen päädyn siihen, etten halua kirjoittaa esseetä aiheesta ”miksi kirjoitan”, huudan pelin poikki ja jatkan esseen lopun aiheesta ”miksi luen”.

    Muita tölväisyiksi tulkittavia juttuja en kirjastani nyt saa mieleen. Raittilaa ja Franzenia vastaan polemisoin mielestäni argumenttilähtöisesti, välillä tosin kärkevästikin, mutta kyllähän Franzen on vähintään yhtä kärkevästi kirjoittanut omalla tahollaan omasta näkökulmastaan.

    Stieg Larssonista taas sanon, että hän on surkea prosaisti, kuten onkin, mutta se, että kirjoitan esseen hänen Millenium-triologiastaan on kyllä jo itsessään osoitus siitä, että samalla pidän häntä myös merkittävänä kirjallisena hahmona.

    Essee on henkilökohtaisin kirjallisuuden laji. Mielestäni kaikenlaisia tunteita voi ilmaista ja käsitellä esseessä. Vierastan sitä takavuosikymmenten vallitsevaa ajatusmallia, jossa essee mielletään jotenkin oppineen arvokkaaksi kirjallisuudenlajiksi, jossa ei sovi alentua kirjoittamaan poleemisesti, epäherrasmiesmäisesti.

    Naispuolisia kirjailijoita kyllä vilahtelee kirjassani siellä täällä, näkeehän sen jo kannen liepeisiin nostetuista kirjailijanimistä. Nyt esseiden kohteiksi sattuivat valikoitumaan miespuoliset kirjailijat tai heidän teoksensa.

  6. 9

    sanoo

    Tajusin kyllä kontekstin. Puuskahtelit henkilökohtaiseen muistikirjaasi piikikkäitä arvosteluja kollegoistasi ja lukijoista, joille riittää näiden empatiaproosa ja pitkitetyt vitsit, mutta PÄÄTIT SITTEN HARKITEN JULKAISTA NE. Kirja syntyy julkaisun jälkeen lukijoiden lukemisen kautta – minulle tämä tyylirikko (minun mielestäni tyylirikko) aiheutti tuskia muutoin miellyttävässä synnytyksessä. Halusit puhua asiasta, kirjailijan alhaisista tunteista – tiedän – mutta ei sinun olisi tarvinnut uhrata näitä ihmisiä siihen esimerkeiksi. Löytyy paljon huonompaakin kirjallisuutta, esim. kirjassa mainitsemasi Fifty Shades of Grey -tyyppiset täysin kaupalliset julkaisut.

    ”Essee on henkilökohtaisin kirjallisuuden laji. Mielestäni kaikenlaisia tunteita voi ilmaista ja käsitellä esseessä. Vierastan sitä takavuosikymmenten vallitsevaa ajatusmallia, jossa essee mielletään jotenkin oppineen arvokkaaksi kirjallisuudenlajiksi, jossa ei sovi alentua kirjoittamaan poleemisesti, epäherrasmiesmäisesti.”

    Kirjassasi erottelet kuitenkin mielipidekirjoittajan ja esseistin juuri siinä, että esseisti kirjoittaa tyylikkäästi ja hyvällä maulla ja mielipidekirjoittaja painaa päälle omaa totuuttaan. Suurin osa kirjastasi olikin herrasmiesmäistä pohdiskelua.

    Vielä yhdessä asiassa änkään vastaan:minusta mikä tahansa kirjallisuuden laji voi olla hyvin henkilökohtaista ja essee voi olla myös itsestä etäännytettyä. Pidän kyllä henkilökohtaisuudesta ihan kaikissa genreissä,kunhan ei poljeta toisia!

    Minun kirjassani ei ole mitään kannen liepeitä, harmi. Onkohan ne poistettu kirjaston teippien alta? Mutta löysin kyllä tarkemmalla tutkimisella Orgioista ainakin pari naiskirjailijaa. Marguerite Duras ja Cynthia Ozick.

  7. 10

    sanoo

    Uhrasinko minä ihmisiä?

    Puheena olevat kohdat koskevat herrojen JI & MN kirjoja, ei herroja itseään. Millään tasolla ei ole kyse henkilökohtaisista solvauksista tai henkilöä kohtaan hyökkäämisestä. Ihmisten uhraamisesta puhuminen tuntuu minun näkökulmastani melkoiselta liioittelulta.

    Oletko lukenut esimerkiksi James Woodin kirjallisuusesseitä? Jos et ole, suosittelen. Wood on erittäin hyvä (ja tyylitajuinen) esseisti, joka välillä roimii oikein kovinkin sanankääntein tiettyjen kirjailijoiden (esimerkiksi Paul Austerin) tuotantoa. Nuo minun kirjani pari heittoa ovat aika kevyttä kamaa sen rinnalla.

    Sitä paitsi JI & MN ovat saaneet kirjoista niin paljon kiitosta ja kehuja, että kyllä he varmaan sietävät vähän toisenkinlaisia kommentteja.

    En ole henkilökohtaisesti sellaisen esseistiikan ystävä, jossa kaikki pehmustetaan ja vaimennetaan niin, ettei kukaan vain loukkaantuisi.

    Sinulle nuo puheena olevat kohdat aiheuttivat, kuten itse ilmaiset, ”tuskia”. Point taken.

    Minulle ne taas ovat varsin vähämerkityksellisiä detaljeja kirjan kokonaisuutta ajatellen ja, kuten edellä sanoin, sellaisessa kontekstissa esitettyjä, ettei niitä ole mielekästä lukea (tai keskustella) ahtaan kirjaimellisessa merkityksessä.

    Meillä on tässä selvä näkemysero, eikä se muuksi muutu, vaikka vääntäisimme tästä loppuvuoden. Kiitän siis sinua lukijapalautteesta ja toivotan hyviä hetkiä kirjallisuuden parissa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *