Erehtymätön kansa

Kuka rohkenee väittää, että harvakseen ilmestyvä aikakauslehti ei voi skuupata. Uudessa Kirjailija-lehdessä liiton entinen puheenjohtaja Kari Levola paljastaa jymyuutisen, joka ei ole syystä tai toisesta vielä ehtinyt Hesariin tai iltapäivälehtiin:

”(E)nsi vuonna Finlandia-palkintosysteemi tultaneen uudistamaan niin, että palkinnot jaetaan Kirjasäätiön nimeämistä ehdokkaista kännykkä-äänestyksellä. Enää kenenkään ei tarvitse lukea kaikkia kirjoja, riittää jos on lukenut mielestään yhden hyvän uutuuden. Ja vaikka ei olisi lukenutkaan, äänestää voi myös ihan kirjailijan nimen mukaan.”

Okei, ei tarvitse järkyttyä (tai ilahtua). Leikkiähän se Levola laskee.

Mikähän olisi tulos, jos iltapäivälehdet kysyisivät lööpeillä kiihotetulta lukijakunnaltaan, pitäisikö kansan saada päättää Finlandia-palkinnosta? Kuinka suuren äänivyöryn kyllä-äänet saisivat?

En malta olla siteeraamatta taas kerran Gustave Flaubertia. Hän kirjoitti vuonna 1871 kirjeessään George Sandille, että julistus ”tasavalta on kaiken keskustelun yläpuolella” on verrattavissa julistukseen ”paavi on erehtymätön”. Ranskan vallankumous teki kansasta kaikkivaltiaan ja erehtymättömän. Kansan halventaminen (tai sen erehtymättömyyden hienovarainenkin kyseenalaistaminen) on nykypäivän majesteettirikos.

Markkinavoimille kansan erehtymättömyyden julistus on parasta mitä kuvitella saattaa, koska kuten Flaubert huomautti, kansa samastuu lukumäärään, massaan, joukkoihin. Eli nykykielellä ilmaistuna kuluttajiin, ostovoimaan. Markkinavoimat epäilemättä kannattaisivat lämpimästi tärkeimpien kirjallisuuspalkintojemme alistamista kansan (mieli)vallalle. Onhan olemassa suuri riski, että Finlandia-raati ja Finlandia-diktaattori valitsevat kirjoja, jotka eivät satu kansaa miellyttämään. Näin on käynyt monesti.

Kaikesta markkinointihenkisyydestään huolimatta Finlandia-palkinto esiraateineen ja diktaattoreineen ilmentää tiettyä antidemokraattista eetosta, kuten tietysti kirjallisuus yleisemminkin. Kirjallisuuspalkinnot ovat nyky-yhteiskunnassa yksi valistuneen oligarkian, Flaubertin kannattaman valtiomuodon, saarekkeista.

Liiton uusi puheenjohtaja Tuula-Liina Varis kertoo Kirjailija-lehdessä antaneensa valintansa jälkeen parikymmentä haastattelua. Ja kuinka ollakaan: kaikki toimittajat muistivat kysyä liiton jäsenkriteereistä, aihehan on populaari kiitos Kata Kärkkäisen tapauksen. Varis lataa:
”Kirjailijaliitolla ei ole mitään syytä muuttaa sääntöjään tältä osin. Se päivä ei nouse, jona liiton jäsenyydestä päätettäisiin huutoäänestyksellä mediassa.”
Ei kommentteja.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *