Eräs tuokiokuva taistelusta elitismiä vastaan

”The growing fear of elitism and the attendant reluctance to differentiate has also had its impact in the arts. Symphony orchestras, for instance, are becoming uneasy about playing the classics and — according to a report of the American Symphony Orchestra League — of  ’creating the image of an exclusive, arrogant, possibly racist institution’. The orchestras have been advised ’to become more representative of their communities’. These concerns have their origins in the scarcity of Hispanics and blacks among both musicians and audiences of symphony orchestras.”

Paul Hollander: Anti-Americansim. Irrational & Rational.

Kommentit
  1. 1

    sanoo

    Hmm. Minä vähän kummeksun tätä elitismin-rasismin pelkoa tällaisessa yhteydessä.

    Kerron esimerkin: Kirjoitin kerran lehtijutun eräästä ystävästäni, joka oli ja on kääpiö. Juttu julkaistiin Elanto -lehdessä aikoja sitten. Sittemmin sain kirjeen kotiini, jossa minua pyydettiin olemaan käyttämättä sanaa kääpiö sen halventavan sävyn vuoksi ja käyttämään sen sijaan sanaa lyhytkasvuinen.

    En ollut koskaan ajatellut kääpiö -sanan olevan halventava. Mielestäni olisi ollut pikemminkin kyseenalaista käyttää pelkästään sanaa ”lyhytkasvuinen” kuvaamaan ystävääni, koska lyhyyden lisäksi kääpiöiden ominaisuuksiin kuuluvat käyrät raajat ja tavallista suurempi pää. Juuri käyrät raajat tekevät heidän elämästään huomattavasti vaikeampaa kuin muiden. Jos olisin käyttänyt sanaa ”lyhytkasvuinen”, olisin mielestäni hävennyt ystäväni käyriä raajoja jne. ja häveliäissyistä siis ollut käyttämättä täsmällistä sanaa kääpiö.

    Minua siis ojennettiin juuri siitä sanasta. Jäin miettimään ja tulin siihen tulokseen, että jos jostain syystä ei saisi sanoa vaikka ”suomalainen” siinä pelossa että ihmiset pitäisivät juoppona ja halveksisivat sen takia ja käytettäisiin kiertoilmausta vaikka ”Ruotsista itään -maalainen”….ratkaisisiko se ongelman?

    Ruotsista itään on myös monta muuta maata. Kaikki lyhytkasvuiset eivät ole kääpiöitä.

    Olisi halventavaa ehkä kutsua pelkästään lyhytkasvuista kääpiöksi, mutta onko halventavaa kutsua kääpiötä kääpiöksi? Ei minusta. En kuitenkaan käytä sitä sanaa enää julkisuudessa (paitsi tässä yhteydessä kun en osaa tätä muuten selittää).

    Mihin tässä nyt pyrin? Siihen, että minusta on hölmöä pelätä klassisen musiikin olevan jotenkin elitististä sillä perusteella, että soittajat/kuuntelijat eivät edusta kaikkia etnisiä ryhmiä. Eihän se mitään todista. Eri ryhmiä kiinnostavat eri asiat, elitistiseksi/rasistiseksi asian tekisi esimerkiksi se, että klassinen musiikki olisi kielletty joltain ryhmältä. Nythän näin ei ole.

    Vielä tuli mieleeni eräs suomalainen kirjailija, joka totesi kotinsa olleen niin ”kirjallinen” että kaikki unohtivat aikoinaan opettaa häntä ajamaan lapsena pyörää. Pyörällä ajoa pidettiin ihan hyvänä asiana, mutta sen opettaminen vaan unohtui. Mahdollisesti klassistakin musiikkia pidetään ihan hyvänä asiana vaikka missä, konserteissa tai viulutunneilla ei vain tule käytyä kun ollaan pyöräilemässä tai fudismatsissa. Elitististä on ajatella että viulunsoittaminen olisi hienompaa kuin jalkapallo.

  2. 3

    sanoo

    Sanat kääpiö tai vaikkapa sana neekeri ovat sanoja joita käytettiin ennen. Kieli muuttuu niin kuin kaikki muukin. Minulla on tuttavia ja ystäviä jotka kulmakarvoja kohotellen kysyvät ”Mitä pahaa on neekeri-sanassa? se sana oli ennen koulun oppikirjassakin.” Niinpä – se oli silloin mutta eletään toista aikaa.

    Ruotsissa ei saanut käyttää sanaa städerska. Piti sanoa lokalvårdare. Sama on nyt Suomessakin – meillä käy työpaikalla siistijä. Siivooja on vanha sana ja tuo mieleen ämpärin ja luutun kanssa rappuja kuuraavan mummon, sanottiin minulle. Se on siis halventava ammattinimike.

    Entinen sihteeri on nykyisin assistentti. Esimerkkejä on toki paljon joka puolella elämää.

    Sanat ja niiden merkitys muuttuvat. Sen voi hyväksyä – tai taistella vastaan ja vaikuttaa jääräpäiseltä hölmöltä – kuten ystäväni joka häpäisee taajaan sekä itsensä että läheisensä puhumalla kovaan ääneen neekereistä. Tummaihoiset lasten ystävätkin saavat tämän kokea… Se hävettää, nolottaa – ja tietenkin hän itse oikeasti ymmärtää asian mutta on uhmakkaasti omaa mieltään – tämä keski-ikäinen valkoinen mies josta on hauska nähdä ihmisten nolostuminen joka kerta kun asia tulee esiin.

    Klassisen musiikin elitismistä saamme Suomessa kuulla paljon. Varsinkin oopperaan liittyen – se on elitististä ja siellä käyvät ”kiljumista kuuntelemassa vain rikkaat helminauha-rouvat.” ”Nekin rahat voisi laittaa työttömien hyväksi tai oopperan lopettamalla voisi lisätä lasten ja nuorten psykiatrisia hoitopaikkoja.” Näin olen lukenut, tällaisia keskusteluja kuullut.

    Toki rahan voi aina ottaa pois jostain ja antaa sen jonnekin ”missä siitä on paremmin hyötyä”. Kuka sitten onkaan oikea ihminen määrittelemään mikä on oikein? Sekö joukko joka äänekkäimmin vaatii kaiken kulttuurin poistamista elitistisenä?

    Ne jotka käyvät kuuntelemassa klassista musiikkia konserteissa ja nauttivat oopperasta ja sinfonia-musiikista ovat aivan tavallisia ihmisiä – harvoin siellä upporikkaita näkee. Oma käsitykseni on nimenomaan, että ne upporikkaat joita voi oikeasti elitistisiksi kutsua löytyvät aivan jostain muualta. Musiikin mieltymykset eivät ole pankkitilin kanssa missään tekemisissä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *