Eräs kirjasyksyn ilonaihe

Psst, kuiskaan teille vihjeen: Turo Kuningas!

Kaverilta on julkaistu hiljattain lyhytproosaesikoinen nimeltä Työkalupakki. Se kolahti maanantaina postilaatikkooni ja olen lueskellut sitä vaikuttuneena (ei, tämä ei ole kustantajan eli WSOY:n maksama mainos).

Kuningas ei suolla kirjoittajakurssin priimuksen tasalaatuista perusproosaa (eli pertsaa) vaan paahtaa rosoista, räkäistä ja rentoa tekstiä, jonka koordinaateiksi voisi kotimaisesta nykykirjallisuudesta mainita vaikkapa Juha Seppälän Super Marketin (teoksessa on esimerkiksi sen nimiset pätkät kuin Käteen vetämisestä ja Kun oikein hieno nainen käy paskalla), Jouko Turkan Aiheita ja Erno Paasilinnan parhaat lyhyet satiirit.

En väitä, että Työkalupakki jäljittelisi näitä kolmea, mutta siinä on samankaltaista otetta, asennetta, ilmaisuvoimaa ja proosaestetiikkaa. Turo Kuningas kirjoittaa hyvin, paikoin todella hyvin.

Ja tietysti minua lämmittää se, että Työkalupakissa käsitellään jääkiekkoa (ja Suomi-rockia ja paljon muutakin):

”Voimahyökkääjä ottaa sen minkä tahtoo, väkisin ja lannistavasti. Tätä tyylistä piittaamatonta petoa on vaikea pysäyttää, kun se pääsee saaliista hajulle. Mats Sundinia vastaan pelaaminen on kuin istuisi vaimon kanssa sekasaunassa ja sisään astuu oikein isokaluinen mies.”

Vaikka Työkalupakki osaa naurattaa, ei se ole mikään vitsikirja. Kaiken ironian, sarkasmin, parodian, travestian ja karnevalismin alta paljastuu paikoin hyytäviäkin näkymiä.

Kirsi Piha tuskin kehuisi HS:n Lukupiirissä Työkalupakkia ”mahtavaksi lukuelämykseksi”, joka kertoo ”koskettavalla tavalla ihmisenä olemisesta” (tai piruako Kirsi Pihasta tietää). Mutta minä voin ihan viikset lepattaen kehua, että on se omanlaisensa lukuelämys, ja kyllä, kertoo se myös jostain ihmisenä olemisesta.
P.S.
Turo Kuningas ei ole pseudonyymi. Miehestä on kuvan kanssa haastattelu uudessa Imagessa ja siinä hän kertoo kovasti empivänsä julkisuuteen lähtemistä. Turo Kuningas – hieno nimi kirjailijalle, vaikka ei keksitty olekaan.
Kommentit
  1. 2

    sanoo

    Heh, kuka asian mitenkin näkee.

    Ei sentään edusta korkeamodernismia. Eikä toista muotopuhtaan ”suomalaisen novellin” paradigmaa, jota voisi luonnehtia samoin kuin Tahko Pihkala kuvasi kävelyä: kilpaillaan siitä, kuka kuiskaa lujimpaa.

  2. 3

    Löfgren sanoo

    Kiitos vihjeestä, Oulun kaupunginkirjasto on näköjään hankkimassa kyseistä teosta kokonaisen yhden kappaleen ja olen nyt ensimmäisenä jonossa (en tosin odota jonon tuosta kovin kummoisesti pitenevän).

    The Onion -lehdessä näyttää muuten olevan juttu DFW:stä.

  3. 6

    sanoo

    Riippuu siitä viittaatko kuningas Henrikiin vain Henrik Kuninkaaseen, tähän 80-luvun kasinovuosien pääomaveivariin ja Kouri-kauppojen järjestelijään.

    Jos viittaus on jälkimmäiseen, poikkeamat ovat melkoiset: Turo Kuningas sanoo niin suoraan, että tulee sanoneeksi samalla senkin minkä jättää sanomatta. Henrik Kuninkaan kaltainen pesunkestävä pankkiiri taas noudattaa käänteisenä Baudelairen maksiimia eli hänen tapauksessaan: mitä säädyttömämmät ajatukset, sitä säädyllisemmät puheet – pesunkestävä pankkiiri on sanovinaan jotain jättääkseen sanomatta kaiken sen, mikä pitäisi sanoa.

  4. 7

    Samuli K. sanoo

    Olen jäävi, koska olen WSOY:llä töissä ja itse ”löysin” Turon meille, mutta silti: kyseessä on yksi merkittävimpiuä kotimaisia esikoisia miesmuistiin. Ja jos on niin, kuten Turo Imagessa sanoo, että tämä voi olla se ainoa kirja joka siinä on, se on jo ihan enemmän kuin tarpeeksi.

  5. 8

    Anonymous sanoo

    Tuota, jäi epäselväksi – mitä uutta Turo Kuningas tuo suomalaiseen lyhytproosaan?

  6. 9

    sanoo

    Kuka tässä uudesta on huudellut? En minä ainakaan.

    En usko ylipäänsä mihinkään ”uuden tuomiseen” kirjallisuudessa. Kaikki kunnon kirjallisuus kirjoitetaan vanhan päälle, kaikki kunnon kirjallisuus kytkeytyy traditioihin. Omassa merkinnässäni mainitsin, mihin yhteyksiin Kuningas (mielestäni) suomalaisessa proosassa sijoittuu.

    Niihin, jotka väittävät tekevänsä jotain uutta ja ennen näkemätöntä, yrittävät aina myydä jotain. Ja se jokin on aina ulkokirjallista. Siksi suhtaudun ”uuden tuomiseen” niin skeptisesti.

    Mutta se Turo Kuninkaalla on, mikä on merkittävän teoksen tekemisessä tärkeää tai jopa välttämätöntä. Ennen olisi sanottu, että oma ääni, mutta minä sanoisin mieluummin että oma kädenjälki tai kosketus – koska ”oma ääni” on jotenkin liikaa kirjoittamista rajaava tai ohjaava.

  7. 10

    sanoo

    Korjaus:

    Ei siis näin: ”Niihin, jotka väittävät tekevänsä jotain uutta ja ennen näkemätöntä, yrittävät aina myydä jotain.”

    Vaan näin: ”Ne, jotka väittävät tekevänsä jotain uutta ja ennen näkemätöntä, yrittävät aina myydä jotain.”

  8. 12

    sanoo

    Hieman jälkijunassa tulevat nämä hehkutukset, mutta suurin mahdollinen kiitos Samuli K.:lle. ”Työkalupakki” on paras 2000-luvun puolella maassamme kirjoitettu esseekirja. Kuningas on vakavan huumorin nero. Milloinkohan saamme luettavaksemme hänen ”vaikean toisen kirjansa”? Toivottavasti mahdollisimman nopeasti!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *