Epätoverillisia ajatuksia

Paljastan karmean salaisuuden: kymmenisen vuotta sitten harkitsin SDP:hen liittymistä. Vieläkin hävettää, vaikka kyse oli vain hetkellisen mielenhäiriön synnyttämästä päähänpistosta.

Olin lukenut Mauno Koiviston muistelmateoksia ja luonut itselleni mielikuvan puolueesta, johon kuvittelin haluavani kuulua. Se oli jonkinlaista hassuihin naamiaisiin valmistautumista ja siitä ajatuksesta hurmaantumista. Miltä tuntuisi mennä demarina demarien keskelle, kuunnella piirijärjestön vanhojen jäärien horinoita ja puhutella vieraita ihmisiä tovereiksi?

Ajatus siitä, että käyskentelisin torilla jakamassa Raakel Hiltusen vaaliesitteitä oli lopulta liikaa. Minusta ei tullut demaria.

Alkeishiukkasten toinen päähenkilö Bruno pohtii rasistisen vihan puuskassa Front Nationaliin liittymistä, mutta tajuaa, ettei voi luopua vasemmistohumanistin roolistaan, koska ilman sitä ei saisi koskaan naisia. Oivallista päättelyä, epäilemättä. Eihän laitaoikeistossa ole naisia, tai jos on, he ovat vielä sydämettömämpiä mieskarikatyyrejä kuin miehet konsanaan ja tuntevat vetoa vain laskuvarjojääkäreihin ja ammattikiekkoilijoihin.

Puolueeseen kuuluminen ja puolueen kannattaminen lienevät lopulta vain sosiaalisia rooleja. Perhetausta, minäkuva ja sosioekonominen asema määrittävät, kelle sopii demarius ja kelle kokoomuslaisuus. Tai kuten Brunon tapauksessa, joskus myös pariutumistarve ja seksuaalivietti. Moni kuulemma rupesi 70-luvulla taistolaiseksi, koska taistolaisilla oli parhaat bileet ja upeimmat naiset.

Jutta Urpilaisen valinta SDP:n puheenjohtajaksi näyttää myös eräänlaiselta roolileikiltä. Väsähtänyt, uuvahtanut, ammattirutiineihinsa kangistunut valtionhoitajapuolue yrittää uusilla tuoreilla kasvoilla esittää olevansa muuta kuin on.

Mutta minua kiusaa se, että puoluepolitiikkaa ohjaa sama toimintalogiikka kuin lehtien toimituksia. Lehdethän pyrkivät pakkomielteenomaisesti kuvittamaan kaikki jutut, jotka suinkin pystyvät nuorilla pirtsakoilla naisilla. ”Eihän noita elähtäneitä keski-ikäisiä pukumiehiä katso pirukaan”, on toimituksissa usein kuuluva kommentti. Jos tarvitaan asiantuntijakommenttia subprime-kriisistä ja tarjolla on 50-vuotias miesekonomisti tai 35-vuotias naisekonomisti, kumman luulette toimituspäällikön valitsevan?

Mikäli aatteilla olisi vielä merkitystä puoluepolitiikassa, Erkki Tuomiojasta olisi tullut SDP:n puheenjohtaja. Mutta Tuomiojan kaltainen parrakas ja suttuinen hahmo, joka tietää kaiken muita paremmin ei tietenkään voi johtaa puoluetta, joka kuvittelee julkisuusongelman suurimmaksi ongelmakseen.
Kommentit
  1. 1

    sanoo

    Katsottava on, että nyt kun rehellisesti ja avoimen miehekkäästi tässä teit tiliä sosiaalidemokraattisen menneisyytesi kanssa, olet tältä osin puhdas ja voit jälleen astua pystypäin meidän kunnon ihmisten joukkoon.

    Kunhan ei seuraava paljastus sitten ole, että olet aina salassa ihaillut Kummolan Kalen karismaattista johtamistapaa?

  2. 3

    Susanna Iivonen-Pekesen sanoo

    Sääli kun et ole mukana 😉 Rakel Hiltunen on muuten erittäin mukava, älykäs ja sydämellinen. Ja huomasit kai, että Jutta Urpilainen lukee Miina Supista!

  3. 4

    Manta sanoo

    ”On hieman liian ihanaa olla sosialidemokraattina Suomessa. Samalla kertaa saa olla tulisesti oikeuksiaan puolustava proletaari, historian palkitsema aatelismies ja hyvinvoiva porvari.” (Juhani Syrjä: Ihmisen ääni. WSOY 1979.)

  4. 5

    Manta sanoo

    ”Vasemmistolaisen työväenliikkeen sankareiden ja marttyyrien tarvetta onkin jo vuosia pitänyt kattaa runsaalla ulkomaisella tuonnilla. Vaikka kuinka yrittäisi varjella itsensä todellisuuden tartunnalta, läpäisee tieto velkaisen yhteiskuntatieteilijänkin kuoren ja häntä alkaa hiljalleen harmittaa esiintymisesnsä hyväpalkkaisen ammattimiehen hovilaulajana, tämä kun kiitokseksi nostattaa autollaan pölyt pyöräilevän maisterin silmille.” (Juhani Syrjä: Ihmisen ääni. WSOY 1979)

  5. 6

    sanoo

    ”Demarit ovat onnistuneet siinä mitä monet ovat aikojen kuluessa yrittäneet: ne ovat saaneet ihmiset rakastamaan orjuuttaan hyvinvointivaltioissaan (…) Ne ovat luoneet maailman tylsimmän yhteiskunnan, jossa miehiltä on revitty munat. Synti on kortilla, kuolema viety piiloon, ilo maksusta viihtymistä. Kaikki on hyvin, ja semmoista ihminen ei kestä.”
    romaanihenkilö Juha Seppälän romaanissa Routavuosi.

  6. 7

    Manta sanoo

    ”Tärkeintä [tehtaassa] näytti olevan huolehtia omista urakoistaan ja pakata resooripuseron povi tai kassi täyteen kuivia hellapuita kotiin lähdettäessä, ja milloin työläissisaret ja veljet koneitten pauhussa osuivat huutohollille, kosketteli heidän keskustelunsa sen kaltaisia ongelmia kuin että laitetaanko purua tussuun vai eikö sitä laiteta.” (Juhani Syrjä: Ihmisen ääni. WSOY 1979)

  7. 8

    Manta sanoo

    Vielä:
    Kiinnostavaa tämä *puolueeseen* liittyvä häpeän tunne. Suhtautuminen SDP:hen lähenee monilla suhtautumista pornografiaan, jokin siinä vetää, vaikka siinä on niin paljon tyhjää, mekaanista toistoa; jokin kanta siihen on pakko ottaa ja olla. Demarit ovat olleet historiansa aikana huono-osaisille sekä siunaus että taakka. Tuomiojalainen SDP ei voi toteutua, koska sen toteutumisen olisi pitänyt päästä käyntiin jo 90-luvulla. Tavallaan ymmärrän ja kunnioitan Thomas Wahlgrenin soluttautumista demareihin: puolue pitäisi vallata takaisin heikompien puolelle.

    Kuka tietää Urpilaisen tavoitteista yhtään mitään? (”Lapsiperheiden asema” – ihan kuin olisi kuultu ennenkin…) Hänen tukijoidensa tärkein tehtävä oli estää Tuomiojan valinta, vaikka kaikki eivät sitä itse tajunneet.

  8. 9

    sanoo

    ”Suhtautuminen SDP:hen lähenee monilla suhtautumista pornografiaan, jokin siinä vetää, vaikka siinä on niin paljon tyhjää, mekaanista toistoa; jokin kanta siihen on pakko ottaa ja olla.”

    Jännää, että keksit tuollaisen vertauksen. Tuossa ylempänä siteeraamassani Seppälän romaanissa romaanihenkilöhän vertaa sosiaalidemokratiaa (ei siis sinänsä SDP:tä) huonoihin pornoleffoihin. On haaleata punaista väriä, elähtänyttä suorittamista ja leipääntynyttä rutiinia ynnä muuta.

    Jos puhutaan puolueista ja häpeästä niin kyllä monissa piireissä myös kokoomuslaisuus nähdään melkoisena stigmana, ainakin takavuosina nähtiin. Nythän kokoomuslaisuudesta on tullut vähän muodikastakin, kun on Niinistö-ilmiöt sun muut ja nappula-Katainen antaa puolueelle mukamas dynaamista leimaa.

    No, minun kantani on selvä. Kiinnostavimmat ja kauaskantoisimmat politiikan kysymykset elävät muualla kuin puolueissa ja poliittisen järjestelmän sisällä. Puoluepolitiikka on vallankäyttöä tai kauniimmin ilmaistuna yhteisten asioiden hoitoa. Puolueilla ei ole aloitekykyä, ei uutta luovaa poliittista mielikuvitusta.

    Jotenkin tulee mieleen, että puoluepolitiikka on vieläkin sitä, että Masa nykäisee Jykää hihasta ja pyytää aitovierille syrjään muusta porukasta. ”Ollaan vaikka kusevinamme, vaikka ei multa mitään tule”, Masa kuiskuttaa ja sitten tärkeät asiat sovitaan siinä kahteen pekkaan.

    Muuttaisivatko naiset tätä ”ollaan kusevinamme” -tyyppistä politiikan tekotapaa päästessään puolueiden puheenjohtajiksi?

    Ainakin Anneli Jäätteenmäki oli vain mies ilman munia.

  9. 10

    Manta sanoo

    ”Tuossa ylempänä siteeraamassani Seppälän romaanissa romaanihenkilöhän vertaa sosiaalidemokratiaa (ei siis sinänsä SDP:tä) huonoihin pornoleffoihin.”

    Voi hyvin olla, että yhteys on jäänyt takaraivoon juuri tästä romaanista. Tiedä kuinka monesti sitä on luullut ajatelleensa jotakin edes lievästi omaperäistä ja saanut sitten huomata, että nämä jutut on ajateltu jo.

    ”Ollaan kusevinamme” kuulostaa hyvin todenmukaiselta kuviolta. En usko että naispuheenjohtajat sitä juuri muuttavat, mistä muualta ne käsittämättömät Lipponen pääministeriksi -puheetkaan (joiden jälkeen Urpilaisen uskottavuus sosiaalisen oikeudenmukaisuuden puolustajana meni minulta iäksi) olivat peräisin. Vähän hankalaa tietysti, jos toinen on näön vuoksi eriössä ja toinen pisoaarilla.

    Porukasta jätetty Kiljunen on jo syyttänyt tovereita junttauksesta ja kähminnästä vpj-vaaleissa, vaikka omasta mielestään hänellä olisi taatusti ollut pisin kaari. Kuvaannollisesti, siis.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *