Elävät ja kuolleet

Muutin kesällä omakotitaloon, mutta vasta nyt olen saanut kirjani järjestykseen.

Osa kirjoista on olohuoneessa, osa työhuoneessa. Aikaisemmin ladoin kirjoja aakkosjärjestykseen, mutta luovuin tästä hankalasta käytännöstä. Nyt noudatan eräänlaista mentaalista karttaa, jossa sijoitan samanhenkisiä kirjailijoita toistensa läheisyyteen.

Lisäksi minulla on sellainen perusjako, että olohuoneen hyllyissä ovat kuolleiden kirjailijoiden ja työhuoneen hyllyissä elävien kirjailijoiden teokset.

Kuolleiden kirjailijoiden joukkoon olohuoneen puolelle on eksynyt myös joitakin eläviä. He ovat sellaisia, joita pidän ehtyneinä, joiden en odota enää julkaisevan merkittäviä teoksia. Kuulostaa julmalta, mutta tällainen on maailman laki.

En henno paljastaa, keitä eläviä suomalaisia olen sijoittanut kuolleiden keskuuteen. Ulkomaisista siellä ovat esimerkiksi Philip Roth ja V.S. Naipaul.

Hiljattain eräs elävistä, Norman Mailer, sattui kuolemaan. Sitten kun saan luetuksi hänen viimeiseksi jääneen kirjansa, Adolfin linnan, siirrän hänet Valhallaan muiden taistelunsa taistelleiden maailmankirjallisuuden sotureiden joukkoon.

Liekö tarpeellista edes sanoa, että kuolleille kirjailijoille varaamani hyllyt ovat ajattomampaa designia ja laadukkaammista materiaaleista valmistettuja. Elävien on tyytyminen kalseaan Ikea-kamaan.

Kommentit (22)
  1. “Olohuoneeseen kuolleiden kirjailijoiden joukkoon on eksynyt myös joitakin eläviä.”

    Tarvittaisiinko taas pilkkuja apuun, ettei tule poliisilla asiaa Antiaikalaisen Kauhujen taloon…

    Et kai vain Salamaa ja Merta ole jo raahannut nilkoista olohuoneen puolelle? Voisin kuvitella, että niille olisi vielä käyttöä työhuoneenkin puolella.

  2. Tommi Melender
    23.11.2007, 15:11

    Juu, en ole tappanut kirjailijoita olohuoneeseeni eikä heitä ole sinne muutoinkaan kuollut, vaikka pilkutuksestani voisi niin päätellä.

    “Meri on tärkeä, mutta kyllä Tuuriakin tarvitaan”, sanotaan erään elävän suomalaisen kirjailijan novellissa.

    Kyllä minäkin Merta tarvitsen. Ja tarvitsee ja on tarvinnut moni muukin näistä kotimaisista, jotka elävien kirjoissa kulkevat.

    Tarvitsen muuten monia näistä kuolleistakin, eläviäkin enemmän. Onneksi lukaalini ei ole niin iso ettenkö jaksaisi kipaista välillä olohuoneen puolella. Ei tässä ole kuin yksi seinä välissä.

    “Elämän ja kuoleman raja, se on tässä. Minä menen, kiitos”. Muistinvarainen sitaatti erään toisen jykevän elävän suomalaisen kirjailijan proosasta. Tämän, joka jaksaa olla vihainen nuori mies vielä yli 75-vuotiaana.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *