Elämäni julkkiksena

Voi näitä julkisuuden kiroja! Voi tätä esillä olemisen tuskaa!

Eilen oli WSOY:n perinteiset Valkeat glögit. Teki mieli luikkia karkuun heti portaikossa, kun Rita Tainola hyökkäsi valokuvaajan kanssa kimppuuni udellakseen, mitä julkkiskirjailijalle kuuluu. ”Pitääkö paikkansa, että olet hankkinut rakastajattaren Thaimaasta?”

Tainolan vanavedessä ryntäsi puolentusinaa muuta toimittajaa tivaamaan samaa. Salamavalot räiskivät ympärilläni, tunsin itseni heikoksi ja hauraaksi, mutta pinnistelin kasvoilleni rehvakasta kovan kundin ilmettä, sellaista kuin asuntoministeri Jan Vapaavuorella.

En myöntänyt enkä kiistänyt huhujen todenperäisyyttä. Näin varmistin, että toimittajat joutuvat esittämään samat kysymykset vielä ensi viikollakin. Elleivät ehdi siihen mennessä kuulla tai keksiä uusia kuumia juoruja yksityiselämästäni.

Iltapäivälehtiä en ole uskaltanut tänään katsoa. Pelkään kuollakseni, mitä minusta kirjoitetaan.

Ei ole helppoa olla juorulehtien riistaeläin. Tiedän, että taiteen tekeminen vaatii uhrauksia, mutta kuinka kauan jaksan tällaista pyöritystä? Miten se vaikuttaa psyykeeseeni? Miten se vaikuttaa minäkuvaani, yksityiselämääni, perhesuhteisiini, verenpaineeseeni ja alkoholin käyttööni?

Ennen kaikkea: miten se vaikuttaa kirjalliseen luomiskykyyni?

Mahtavatko jälkipolvet muistaa minusta vain kirkuvat lööpit ja viihdesivujen älyä, sivistystä ja hyvää makua rienaavat otsikot?
Kommentit
  1. 1

    Etappisika sanoo

    Olisit voinut thaimaalaisiin viitaten todeta, että olette vain hyviä ystäviä.
    Tai että odottakaa muistelmieni ilmestymistä, siellä se on sitten kaikki.

  2. 2

    sanoo

    Johonkin ”olemme vain ystäviä”- ja ”lukekaa muistelmistani”-lausuntojen väliin pitäisi tietysti vielä mahduttaa se kaiken auki viiltävä kohuhaastattelu, joka otsikossaan lupaa: ”Julkkiskirjailijan raju tilitys”.

  3. 3

    Privaattidosentti sanoo

    Olisin halunnut tulla puristamaan kättäsi (olisin sitten kertonut kotona vaimolle ja lapselle, että olen ihan oikeasti kätellyt Tommi Melenderiä). Et kuitenkaan ollut helposti lähestyttävä: toimittajien muuri oli läpitunkematon. Ei kai tässä auta muu kuin tulla sinne teidän kotiovenne tienoolle värjöttelemään ja odottelemaan.

  4. 4

    sanoo

    Juu, helppoa ei ole julkimon osa. Siinä tuppaa etääntymään arjen kuvioista ja siinä samalla ihmissuhteiden hoito, puhumattakaan uusien ihmissuhteiden luomisesta, kärsii.

  5. 5

    sanoo

    Thaimaa -viittauksista rakastajatar lienee kuitenkin köykäisimmästä päästä, niin raadollista on matkailu nykyään.

    Ja rakastajatar käsipuolessa keskellä kansainvälistä panttivankikriisiä ja mediamylläkkää voi aina sanoa: ”Niin, olimme siellä ihan vain yhteisen harrastuksen tiimoilta, sukeltelemassa:”

  6. 6

    Susanna Iivonen-Pekesen sanoo

    Hyvä hyvä. Nauroin ääneen. Oon joskus miettiny, että mitä oikeet kirjailijat ajattelee näistä ”julkkiskirjailijoista”. Vaikka entisestä pituushyppääjä-kolmiloikkaajasta, alastonmallista ja uimarin ex-vaimosta. Vai onkse niin, että kirjailijaksi voi ryhtyä kuka tahansa, vähän niin kuin poliitikoksi?

  7. 7

    Tuima sanoo

    ”Mahtavatko jälkipolvet muistaa minusta vain kirkuvat lööpit ja viihdesivujen älyä, sivistystä ja hyvää makua rienaavat otsikot?” Kyllä vain, jos sinusta tehdään nopeasti elämäkerta ja kaikki lööpit käsitellään tekstissä ja näytetään kuvaliitteessä. Lööppikuvia voisi tosin ajatella teosten uusintapainosten kansikuviksi. Varma myynti ja muistijälki tuleville sukupolville, jotka viettävät lapsuutensa lukien teoksiasi (ja sitä elämäkertaa) salaa vanhempien ollessa kaupoilla.

  8. 8

    sanoo

    ”Oon joskus miettiny, että mitä oikeet kirjailijat ajattelee näistä ”julkkiskirjailijoista”. Vaikka entisestä pituushyppääjä-kolmiloikkaajasta, alastonmallista ja uimarin ex-vaimosta.”

    Joku saattaa tykönään miettiä, että kehtaako sitä enää kellekään kertoa olevansa kirjailija. Ettei leimautuisi ruususeksi tai sieviseksi.

    Mutta ehkä paras on ottaa reteä jungnerilainen linja: so fucking what!

  9. 10

    Karo Hämäläinen sanoo

    Ihmettelinkin, mitä Tainolalle oli tapahtunut, kun hän veijomerenkäännytysovista sisään päästyäni rynni ohitseni kauhistuneen ja kiireisen oloisena anteeksi pyydelleen. Hänhän tietenkin kiiruhti Sanomataloon kirjoittamaan lööppijuttuaan. Kyllä sillä on retosteltukin. Saatat tehdä peräkkäisten lööppipäivien ennätyksen. Oliko edellinen ensimmäisen Idolsin finaalilla?

  10. 11

    sanoo

    Idols toi skaalaetuja medioiden välisessä hyödynnettävyydessään. Pitäisikö laatia Julkkiskirjailija-televisioformaatti, jotta tämäkin mediailmiö saataisiin tehokkaaseen käyttöön?

    Noista ”veijomerenkäännytysovista” tuli mieleeni, että V. Meri ei ole ollut suinkaan ainoa, jota WSOY:n väärään suuntaan avautuva pääovi on hämännyt. Useampikin ihminen on muistellut ensi kohtaamistaan tämän jykevän patriisitalon sisäänkäynnin kanssa. Siinä on jotain vertauskuvallista, etenkin ensi kertaa kustantajan pakeille astelevalle esikoiskirjailijalle.

  11. 12

    Karo Hämäläinen sanoo

    Sisään joutuu, jos horjahtaa Bulevardilla, ulos pääsemiseen tarvitaan käsivoimia.

    Ovi on kovin kapea. Käyttääkö Heikki Turunen pihan puolen sisäänkäyntiä, vai soittaako hän Bulevardille saapuessaan Touko Siltalan avaamaan molemmat puoliskot?

  12. 14

    Visseli sanoo

    Hiiohoi! En tunne Sinua, kuva ei kertonut tuhattakaan sanaa, joten taidanpa tutustua kirjoihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *