Eläköön esseet

Hyvän esseen lukeminen on parasta mitä tiedän. (Ehkä liioittelen hieman, mutta vain hieman.)

Tänä syksynä on ilmestynyt kaksi kiintoisaa esseekokoelmaa, Timo Hännikäisen Taantumuksellisen uskontunnustus ja Antti Nylénin Vihan ja katkeruuden esseet. Molemmat on kustantanut Savukeidas, eräs pienilevikkisen laatukirjallisuutemme majakoista.

Eilen lounastimme Hännikäisen kanssa, vaihdoimme kirjoja ynnä jorisimme niitä näitä, esimerkiksi siitä, että Ranskassa on huomattavan paljon hyviä kirjailijoita ja huonoja filosofeja.
Nylénin esseekokoelmasta olen pistänyt tilauksen vetämään.

Harmi, että Suomessa julkaistaan minimaalisen vähän esseistiikkaa. Jos suuri kustantamo julkaisee esseekokoelman, se on yleensä niin sanottu varma tapaus: siistissä paketissa tunnetun tekijän entuudestaan tunnettuja ajatuksia.

Kommentit (4)
  1. “Harmi, että Suomessa julkaistaan minimaalisen vähän esseistiikkaa.”

    Samaa mieltä.

    “Jos suuri kustantamo julkaisee esseekokoelman, se on yleensä niin sanottu varma tapaus: siistissä paketissa tunnetun tekijän entuudestaan tunnettuja ajatuksia.”

    Voisitko antaa esimerkkejä.

  2. Tommi Melender
    8.11.2007, 23:26

    Ison kustantajan esseistit ovat lähtöokohtaisesti joko etabloituneita ykkösketjun kirjailijoita, joilla on nimeä ja lukijakuntaa tai vaihtoehtoisesti kirjailijoita, joilla on jokin spesifi erikoisala, jonka kautta heidän esseillään uskotaan olevan “laajempaa kiinnostavuutta.”

    En nyt millään muotoa tarkoita, etteivätkö tällaisistakin lähtökohdista voisi kirjoittaa hyviä esseitä, onhan niin toki usein tapahtunutkin.

    Mutta olisi hauskaa, jos isot kustantamot julkaisisivat esseitä myös uusilta tekijöiltä, joilla on ehkä rohkeampaa näkökulmaa ja ilmaisutapaa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *